Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

KIRKOLLISEN PERINTÖMME PERUSTA JOKA POIKKEAA BRAHMAKIRKON OPETUKSESTA!

Esitämme liikkeemme puolesta seuraavan Ekumeenisen Sovintokirjan ja kirkkoikonin. Tämä sovintokirja on enemmänkin liikkeen ekumeeninen esitys ja johdatus siihen opilliseen foormiin, jossa apostolinen ja yleinen pyhä Kirkko elää, kuin että se olisi dogmaattisesti ja selkeästi apostolisohjeellinen dogma. Me toivomme hartaasti kuitenkin sitä, että Kirkon Herra käyttäisi liikkeen opetusta ja sovintokirjaa armoon johtamisen, uskoon synnyttämisen, Jumalan tuntemisen pyhityksen, Kirkon opetuksen ja yhteyden välineenä, Jumalan kunniaksi ja meidän tosiparhaaksemme. Tämän ikonin tarkoitus ei ole sitoa liikettä muutamiin ydinkohtiin, vaan auttaa armontalouden hoitoa josta apostoli Paavali opettaa: Täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan ja saattaakseni pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, ja me rukoilemme sitäkin, ettei Kaikkivaltias Herramme ja Jumalamme tuomitsisi meitä oman viisautemme mukaan, vaan antaisi meidän elää Laupeudestaan.
Esitys - 24 ekumeenista yhteyden artiklaa

 

Confessio in Christo
Ylitselausuttu ja voimaan saatettu Jeesuksen Kristuksen uskossa ja Pyhän Hengen voimassa, Jeesuksen Kristuksen, Herramme kautta.
 

Vedoten yleiseen uskonvapauslakiin olemme laatineet oman yleisen ja ekumeenisen tunnustuksen  
AD. 24.07.2011. Juuassa
Minä seison kuningasten edessä sinun todistustesi kätköissä, enkä voi häpeään tulla, sillä Jumalan salaisuus on lasten kaltaisten.
Suomalaispieteettisen kristillisyyden kaksi syndroomaa
Suomalaispieteettinen kristillisyys on perinyt kaksi vaikeaa syndroomaa, ensimmäinen on se, että kristityt tahtovat ehdottoman, systemaattisen, dogmaatisen ja opillisen jopa rationaalisen varmuuden totuuden ilmenemisestä Kirkon opissa. Toinen on se, että kaikesta huolimatta joku lähimmäinen uhrataan asian puolesta johon tahdotaan yhtyä. Jumalan sanan alkukielinen salaisuus ei anna tuota systemaattista vastausta kenellekkään. Toisaalta Kristus on ainoalla uhrilla tehnyt kertakaikkiaan täydelliseksi kaiken hänelle pyhitettävän. Niinpä kirkollisten ja opillisten asioiden ja asiaintilojen missionäärinen ja opillinen foorumi on ikonostaattisesti ajattomien asioiden lähestymistä
 
aina uudestaan ja uudestaan aina myös uudesta näkökulmasta, foorumille täytyy jättää tilaa, keskusteluille täytyy jättää välyyttä ja opillisille asioille mielenkiintoa herättelevää pohdinnan aihetta. Lähimmäistä ei enää saa uhrata, vaikka oppi-isät on uhrattu jo moneen kertaan siksi, etteivät hekään olleet täydellisiä eläessään. Kuitenkaan loppunajatellun dogman, raamatun selityksen tai muun ympyröidyn systemaattisen opetuksen ei tulisi sulkea totuutta itseensä siinä mielessä, että Raamatun sanan ikonostaattinen totuuden valo ei enää voisi ohjata kohti suurempaa totuutta. Tärkeintä on kuitenkin se, että Raamatun ja opetuksen valo saisi ohjata meidät sisällisesti omistamaan Jumalan armon kaikkein pyhimmän evankeliumin, syntiemme anteeksiannosta ja iankaikkisesta elämästä, siihen Jumala meitä auttakoon.
Niinpä mekin tuomme Herra Jeesuksen Kristuksen eteen kaikki nämä puutoksiemme teesit iskettäväksi ikuisen Jumalan kaikkeinpyhimpään, Liiton veren alle, Lunastuksen Pöytään autuasta vaihtokauppaa varten, että sitten saisimme Häneltä kaiken sen, mitä Hänellä on annettavana, selvitköön sitten Hän sillä, mitä me olemme Hänelle antaneet ja tuoneet. Kyllä Herra sitten näkee mitä naulan alla on ja antaa meille täydellisen lunastuksen vanhurskautuksen ja pyhityksenkin. Siitä syystä olemme tämän Herran eteen julkituoneet, ettei meitä petettäisi siinä
 
kaikkein kalleimmassa ja tärkeimmässä kysymyksessä, joka koskee meidän ikuista kohtaloa ja sielujemme pelastusta, tekemättä lakia tai oppia Herraksemme, eikä mitään muutakaan joka tai mikä ei ole elävä ja totinen Kristus, Jumalan ainoa Poika.
Liikkeemme ei kuitenkaan ole palikkateologiaa,”sen verran on hengellistä pääomaa, kuin on palikoita koossa.” Pikemminkin on niin, että me yhdymme tarpeellisina ja välttämättöminä pitäen koko Kirkon apostoliseen traditioon, niinpä kirjastomme on yhtä suuri kuin on Kirkon historiakin, rauhaton etsivä ja yksinäinen sielu ei saata saada rauhaa, ellei sillä ole koko apostolinen saatto ystävinä ja opettajina. Satoja vuosia on myös keskusteltu siitä, onko luterilainen kirkko Lutherin saattamana omaksunut yksinoikeudella Paavalin opettamat ydinkohdat, nyt ei enää kysymys ole yksin siitä, vaan siitä, onko suomen kansa ja muutkin lopulta pelastuneet Lutherin aloittaman työn tähden, vai onko se peräti turmiollisesti hukassa. Niinpä miellämme työmme enemmänkin Paavalin aloitteena edistää pyhän Kirkon työtä siinä reformaatiossa jossa Kristus pelastaa kansalliselta ja iankaikkiselta häpeältä kaikki, jotka tulevat Hänen tykönsä ja pyhän Kristuksen Kirkon pelastavaan salaisuuteen evankeliumin kautta.
Mutta nyt on taistelua luterilaisessa kristikunnassa myös siitä, että Lutherin oppi täysimääräisesti
 
saatettaisiin voimaan Kirkon voitoksi ja vapautukseksi se Perkeleen hajaannuksesta ja kahleista. Corpus Christi in Christo liike keskittyy yleismaailmalliseen missioon, pyrkii kirkon hengelliseen uudistukseen sen vapaaehtoisessa missiossa ja etsii voimavaroja kirkon palvelukseen liikkeen omassa visiossa, mutta liikkeen toimintaan ja opetukseen etsitään voimavaroja myös luterilaisesta opetuksesta. Kirkolliskommuniolla on kuitenkin katolisuuteen oma Evankelis-Katolinen aspekti. Myöskin liikkeen Evankelisuus saattaa poiketa perinteisestä luterilaisesta evankelisuudesta. Tässä mielessä liike on sekä Katolisesti että Evankelisesti Kolmas Linja.  
Mutta vieras on meille se kunnianteologian henki, jossa tahtoisimme erityisesti Paavalia, Lutheria tai muitakaan jalustalle nostaa, se ei olekaan todellisten Kirkon pylväitten olemus, ontologia, luonne eikä mikään muukaan, vaan että Kirkon pyhien avustamana voisimme saattaa Jumalan armontalouden hoidon, täysimääräisesti, kaikessa voimissaan ja viisaudessaan sekä lahjoissaan voimaan niin, että Kristuksen rikkauden salaisuus saisi hoitaa ihmisiä Jumalan tuntemisen salaisuuteen ja Kirkko alkaisi eheytyä, vahvistua, lujittua ja puhdistua sekä saisi uutta voimaa ja uskoa, sen Toivo vahvistuisi ja se alkaisi kaikin puolin kasvaa rakkaudessa, pyhityksessä ja kaikessa evankeliumin ja Jumalan
 
armontalouden hoidon osallisuudessa, Kristuksen täyden iän täyttä määrää kohti ja Kirkon missio jälleen puhkeaisi kukkimaan. Toisaalta sydämemme, mielemme ja uskomme on avoin myös katolisten kirkkojen ystävyydelle, ja työtä tehdään mikä voidaan, että myös meidän Kirkolliskommuniossa toteutuisi katolinen ykseys moninaisuudessa ja sisarusrakkaudessa Kristuksen mielenlaadun mukaisesti.
”Se, joka ottaa minulta pois Jumalan Pojan sovintoveren, joka on maksettu lunnaina Jumalan vihalle, se joka ottaa pois meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen hyvitysteon, joka on meidän sijastamme suoritettu Jumalan rankaisevalle vanhurskaudelle, se joka ottaa pois vanhurskauttamisen tai syntien anteeksiantamuksen yksin uskon kautta Takaajani ja Välimieheni ansioihin, se joka ottaa pois Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden hyväksi lukemisen, ottaa pois kristinuskon kokonaan.” Philippi, kristitty juutalainen
Tuomas Kempiläisen rukous
Armollinen Jumala, joka olet luonut kansat yhdestä verestä ja lunastanut ne samalla lunastuksella, auta minua, etten koskaan kovettaisi sydäntäni ketään kohtaan, joka on
 
samaa luontoa ja samaan lunastukseen osallinen kuin minäkin, vaan suo minulle rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Anna minulle armahtava Isä, niin lempeä ja myötätuntoinen sydän, että kaikki veljieni ulkonaiset ja sisäiset onnettomuudet ja surut liikuttaisivat minua syvästi, ja että innokkaasti tukisin heitä rakkaudessa. Suo, etten etsisi vain omaani, vaan myös toisten parasta. Oi, että meissä kaikissa olisi se mieli, joka oli Herrassa Jeesuksessa, niin että rakastaisimme ihmisiä veljinämme, olisimme armeliaita ja hyväntahtoisia ja että koko sydämestämme ja voimastamme koettaisimme säilyttää Pyhän Hengen yhteyttä rauhan liitossa. Armon, laupeuden ja rauhan Jumala olkoon kaikkien meidän kanssamme. Amen. - Tuomas Kempiläinen (1379-1471
Avoin – Suljettu periaatteella toimiva Kirkolliskommunio
Kolmas Linja on vanhakirkollinen luterilaiseen kirkollisuuteen yhtyväKirkolliskommunio, joka toimii avoin-suljettu-periaatteella. Liike on tarkoitukseltaan kolmas kirkollinen linja perinteisiin kirkollisiin salaisuuksiin, jotka edellyttävät Jumalan armon osallisuutta totuuden etsinnässä. Tässä kirkolliskommuniossa ei tarvitse erota muista liikkeistä tai kirkoista päästäkseen osalliseksi
 
kirkollisesta salaisuudesta ja pyhän Kirkon mysteeriosta ja muista vihkimyksistä,
Kirkolliskommuniossa on pyhien virkojen ja kirkon mysteerioiden osalta voimassa oleva kirkollinen vihkimys, ja siten se jakaa pätevät kirkolliset mysteeriot ja toivottaa tervetulleiksi yhteyteen kaikki niitä kunnioittavat ihmiset.
Liikkeen pääteema on isien kirkon rakentaminen vuosituhannella 2000 ja kirkollisen lähetyksen sekä apostolisen mission vieminen kaikkialle maailmaan. Liike tunnustaa jakamattoman yhden pyhän apostolisen ja katolisen sekä evankelisenKristuksen Kirkon näkyvää ykseyttä, liike on toimintatarkoitukseltaan ikään kuin katolisen Opus Dei - järjestön luterilaiskirkollinen vastine, avoin lähetysluostarikommunio, johon voivat kaikki kristityt kaikista kirkoista ja liikkeistä kuulua. Liike käyttää myös nimitystä Evankelis-Katolinen. Käytämme myös liikkeestä nimitystä Luterilais-Katolinen. Liike ei korvaa seurakuntaa tarkoituksellaan vaikka on autonominen liike, vaan on toiminnallinen kilvoitus- ja lähetysfoorumi Kirkossa. Liikkeen perustunnutus on Augsburgin tunnustus ja Lutherin isokatekismus.  
Liikkeen tarkoitus on siis rakentaa isien kirkkoa universaalisesti ja viedä sen apostolista missiota eteenpäin vuosituhannella 2000, erityisesti haja-asutusalueilla.
 
Meillä siis täytyy tässä missiossa olla joku, joka lähettää sekä kouluttaa palvelijat työhön sekä siunaa heidät palvelukseen. Corpus Christi in Christo on tämän kaltainen lähettävä ja työhön siunaava Kirkolliskommunio, josta käsin me voimme toimia Kristuksen lähettiläinä Kirkon ja sen mission parhaaksi ja ihmisten pelastukseksi.
Mutta Corpus Christi in Christo ei lähetä ainoastaan sananpalvelijoita, vaan siunaa tehtäviin kaikenlaisia palvelijoita, kaikenlaisiin tehtäviin ja kutsumuksiin, ihmisiä, jotka tahtovat pyhittää kykynsä Jumalalle ja palvella Häntä sielun, hengen, ruumiin tai ajatusten voimin, niillä lahjoilla, joita Jumala on antanut ja antaa yhä pyhän Kirkon parhaaksi ja rakentumiseksi uskossa, toivossa ja rakkaudessa, sekä Jumalan tuntemisen pyhityksessä. Liike siis kerää kaikenlaisia jäseniä kaikista maista, kansoista, kielistä, heimoista, säädyistä, uskonnoista ja uskonsuunnista yhteiseen kristilliseen foorumiin. Liike pitää yllä erityistä pastoraalista apostolaatti toimintaa. Tämä on liikkeen käytännön työmuoto. pastoraalinen apostolaatti toiminta on liikkeen varsinainen tehtäväkenttä, johon liittyy liikkeen agenda 10/12, apostolinen missio, humanitaarinen apu ja sosiaalinen evankeliumi. Kirkolliskommunio siis kouluttaa väkeä pastoraalisen apostolaatin palvelukseen, järjestelee moniuskontokulttuuri foorumia ja toimii kirkollisissa missionäärisissä tehtävissä ja toimii sisarusto kommuniona avoin suljettu periaatteella.
 
Liikettä johtaa Kolmannen Linjan Episkopaalinen Sanan Hallitus, piispan alaisuudessa. Liikkeen hallitusontologia on kaikkein vaikeimpia ja haastavampia asioita, tässä me tarvitsemme aivan ainaista Jumalan ohjausta ja siunausta. Koska hengellisten isiemme asema on aikanamme lähinnä huutolaispojan asemassa, päähallitusvastuu on hengellisillä isillä.
Raamatun epäämätön todistus on se, että Herramme Jeesus Kristus on asetettu meille ristinkuolonsa, voittonsa ja ansioittensa kautta sielujemme Päämieheksi sielun turva ja pelastuskysymyksissä, Hän on sielujemme epäämätön Paimen yksinoikeudella. Hallitus on liikkeen esivalta juuri sielujemme pelastus ja turvakysymyksissä, heidän tehtävänään on vaalia sitä totuutta ja sanomaa sekä edesauttaa sitä liikeen piirissä, josta koko sielujemme, turva, rauha ja pelastus ja koko apostolinen missio on riippuvainen, sekä viljellä liikkeen ideaa ja visiota autuuden sanoman leviämiseksi ja edistää liikkeen hengellistä elämää ja missiota, sekä vaalia Kirkon näkyvien tuntomerkkien yhteydessä tapahtuvaa ykseyttä.
Hallitus on siis joukko liikkeen valtuutettuja sielunhoitajia, vierelläkulkijoita, hengellisiä isiä sekä äitejä, sekä ohjaajia, jotka pitävät huolta liikkeen sielunturva, pelastus, rauha, sekä sielunhoito kysymyksistä ja ohjaavat ihmisiä eteenpäin uskossa sekä kilvoituksessa sekä varjelevat ja viljelevät apostolista
 
totuutta joka myös valvoo kaikinpuolista rauhaa ja järjestystä luostarikommunion kilvoittelijoiden hyväksi.
Hallitus vastuu on ohjaavaa ja tukevaa työtä, sekä kirkollisten ja missionääristen kysymysten esilläpitämistä, työn tukemista ja siihen siunaamista, koulutusta, esirukousta ja mission suunnittelua, verkostoitumista ja sen edistämistä, yhteydenluomista ja käytännön vastuun jakamista ja armontalouden hoitamista. Tuo hallitusaktio ei toimi ainoastaan yhden pöydän ääressä, vaan omatoimisesti jokainen hallitusjäsen hankkii tietoa ja taitoa, asiainhallintaa, verkostoitumisesta sisä- ja ulkolähetyksestä, sen mahdollisuudesta ja rakentaa vapaaehtoistyötä kirkollisessa palvelevassa ja missionäärisessä aktiossa, sekä ohjaa uusia jäseniä sisälle liikkeen visioon sekä opinahjoon ja hoitaa käytännön asioiden järjestelyitä. Yleinen vastuualue on pastoraalisella apostolaatilla, johon kutsutaan tervetulleeksi miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Mutta aikana jolloin se suuri paha on voimakkaasti julkisen totuuden kimpussa, olemme kutsutut vaalimaan myös pyhän Kirkon salaista työtä. Liike on ensisijaisesti aivoiteltu eräänlaiseksi kirkollisuuden missionääriseksi ja avoimeksi lähetysluostarikommunioksi ja sisaruskuntaliikkeeksi. Liike on siis eräälainen Lähetysluostari kommunio ja sisaruskunta, jonka yhteyteen saa kuka tahansa tulla kilvoittelemaan. Missionäärinen tehtäväkenttä on
 
erityisesti haja-asutusalueet. Tämän tehtävän pyhittäjäisä on apostoli Andreas.
Corpus Christin yleinen ja autonominen sisaruskunta on holistinen, liikkeessä on korkea- ja matalakirkollisia lähtökohtia. Liike on myös liturginen kommunio. Liikkeen visio ei ole erityisesti uusi oppi tai uusi tulkinta, ei uusi teologia, vaan uusi toiminta. Liike ei kuitenkaan ensisijaisesti ole opillisesti loogillinen kommunio, vaan ristin salaisuuden mystillinen kommunio, johon kuuluu mystillinen kirkkosalaisuus ja mystillinen teologia. Liike on myös humanitaarinen ja sosiaalinen.  
Liike tukee yleiskirkollista kirkollisen työn uudistusta autonomisena ja missionäärisenä liikkeenä, jonka päätavoitteita on mm. 1. yleiskirkollinen ja kristillinen lähetys missionäärisissä ja diakonisissa, karitatiivisissä tehtävissä. 2. Oman agendan 10/12 kehittäminen kirkollisessa työssä. 3. Missionäärinen vastuu ja sen päivittäminen vuosituhannella 2000. 4. Sosiaalisen toisen ja kolmannen luokan parissa toimiva kansalaisvastuu ja missio, sekä sosiaaliset ja humanitaariset tehtävät, kirkollinen koti -sekä ulkolähetys.
5. Jumalanpalveluselämän virvoittaminen ja uudistaminen. 6. Sisarusto kutsumus, kuitenkin ilman selibaattia, elin-ikäistä luostarilupausta jne. 7. Liike harjoittaa yleiskirkollista rukousherännäisyyttä, joka
 
tarkoittaa rukouselämän herännäistä korostamista ja kristittyjen yleiskirkollista ykseyttä sekä yhteisiä hartauselämän sielunhoidollisia kokoontumisia ja liturgista yhteyttä.  
Liike toimii yleisessä kirkollisessa Kristuksen Kirkon ykseydessä toimii suljettu – avoin - periaatteella autonomisena liikkeenä.
Liikkeen oma agenda, on agenda 10/12, joka tarkoittaa 10 yhteiskunnallista 12 hengellistä mm. vastakulttuuri, moniuskontokulttuuri ja muu toiminta, myös poliittisuus, missionäärisyys jne. Liikettä johtaa siihen valittu Kolmannen Linjan Neuvosto, eli Hallitus. Puhumme liikkeen missionäärisestä työstä: Kirkko elämäksi ja elämä kirkoksi visiosta.
Liike on keskushallinnollinen ja autonominen kommunio, tämä ei merkitse boheemia vallankäyttöä liikkeen nimissä vaan sisäistä hallinnollista demokratiaa jumalallisessa Sofiassa. Liikkeessä voi olla sekä veljellisiä maallikkopaimenia, että teologian oppimäärän suorittanutta vihittyä papistoa, ja muita palvelustehtäviä suorittavia virkanimityksiä. Yleisesti liikettä edustavat vastaavat asiainhoitajat. Liikkeeseen voivat kuulua eri kirkkokuntien jäsenet. Liike on myös orientaalinen sillä käytämme liikkeessä orientaalista vihkimystä.  
 
Liike toimii Kirkolliskommunio periaatteella, joka ei korosta erillisjurdista perinteistä seurakuntamallia eikä erillisyhteisöllistä rekisteröitynyttä kirkkokunta ajatusta vaan toimii pastoraalisten apostolaattien kokoamana vapaana toimintona jossa on eri osastoja tarpeen mukaan, ollen kuitenkin yksi kokonaisuus Suomessa, joka on olemukseltaan ontologisesti Kirkolliskommunio substaatiossa. Osastoista käytämme myös nimitystä: Ritarikunnat.
Kirkolliskommunio toimii täysin vapaaehtoisesti, eikä kenellekään ei edes piispalle makseta aineellista korvausta työstä ja palvelusta, ei matkakorvauksia, eikä tehdä korvattavia töitä.  
Tässä meillä on esikuvana Fransiscus Assisilaisen veljesyhteisö. Koska korostamme seurakunnan missionäärisyyttä ja aktiivisuutta käytämme eccelesia nimityksestä tulkintaa uloslähetetyt, palvelemaan lähetetyt. Mutta kaikessa ja kaikilta osin me tarvitsemme vain sen kaltaista hengellistä hallitusta ja esivaltaa, jonka nimi on pyhässä Raamatun ja Jumalan sanassa ilmoitetussa Teurastetun Karitsan Elämän Kirjassa. Tällöin on kysymys Jumalan tahdon mukaisesti valitusta esivallasta, Pyhän Hengen valitsemasta esivallasta, joka voi toimia Jumalan ja kristillisen Kirkon oikeana asioiden edustajana. Liike korostaa sanan ja sakramenttien esiarvoista merkitystä ihmisen pelastuksessa ja vaelluksessa kristittynä, kuten Raamattu sanoo: Usko tulee
 
kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.  
Kun puhumme Kirkon vaelluksesta ja sen Jumalan tuntemisen pyhityksestä erotuksena Kirkon varsinaisesta pelastusopillisesta sanomasta, useimmat Uuden testamentin Kirkkoa kuvaavat sanat korostavat sitä, miten Kirkko on inkarnoitunut Kristuksen ja Jumalan tuntemisen monergistiseen synergiaan, jossa toteutuu Kirkko inkarnaation pyhityksellinen kulminaatioajatus: Kristuksen ruumis Ef.1:23, Jumalan kansa 1.Piet.2:10, Kristuksen morsian Ilm.21:2,9, Opetuslapset Apt.6:1, Pyhät Fil.1:1, Pyhä papisto 1.Piet.2:5, Kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa 1.Piet.2:9, Jumalan perhe Ef.2:19, Jumalan Israel Gal.6:16, Lapset ja perilliset Room.8:17. Esikoiset Heb.12:23. Jumalan palvelijat Room.6:22 ja Ystävät Apt.27:3.  
Tässä monergistisessa synergiassa Jumalan Armon dispensaatio johdattaa meitä uudella elävällä Tiellä, jota apostolinen Kirkko kulkee Jumalan tuntemisen pyhityksessä, ”Sen Tien kulkijoina ylösnousemuksen askelissa, jossa kristitty myös riisutaan kaikista alkeisvoimien kahleista Ristillä Kuolleen ja Ylösnousseen Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen sekä Hänen voimansa sekä lahjojensa tuntemiseen. ”
Kirkolliskommunion apokalyptinen kasvunlinja on: Aina Apostolisempi, aina Raamatullisempi,
 
Messiaanisempi, aina Evankelisempi ja aina Katolisempi. Tätä jatkuvan reformaation linjaa me pyrimme noudattamaan uskossa, toivossa ja rakkaudessa, elämässä ja opissa sekä rakentumisessmme ja kilvoituksessamme, Kirkolliskommunion ja koko pyhän katolisen ja apostolisen Kirkon parhaaksi. 5.Moos.33:25.
Liike on autonominen sekä itsehallinnollinen, kirkollinen järjestö, joka toimii paikallisina osastoina, eli apostolaatteina, ollen yksi kirkollinen liike Suomessa. Liike tunnustaa katolista ykseyeyttä moninaisuudessa.
1. Jumalan sanasta opetetaan, että se on
kaiken kristillisen uskon ja opin ylin ohje, mitta ja normi, sekä kantaa yksin erehtymättömyyden aatelia, on kaiken primusmotor.  
Mutta Raamattu ei kaikessa syvimmillään ole kirjaimellinen, vaan myös ontologinen salaisuus, jonka profetiat ja opetukset eivät ole meidän omin neuvoin selitettävissä, vaan ainoastaan Jumalan armon ja Pyhän Hengen avaamina.  
Lisäksi Raamattu selittää itse itseänsä, tässä me emme noudata Raamatun karsimisperiaatetta, vaan jäsentämisperiaatetta ja Raamatun keskeistä periaatetta. Joh. 5:47, 6:68, 14:23, 17:17, Luuk.4:22,
 
24:27, 24:45, Matt.4:4, 22:29, Apt.8:4, 15:7, Room.16:26, Kol.4:3, 2.Tim.3:16, Ps.119: 89, 105, 160.  
Niinpä Uuden Testamentin kristillisyys on meille ohjeellista ja normatiivista, vaikka emme saata kaikkea kirjaimellisesti käsittää, saati noudattaa, vaan myös ontologisesti jopa allegorisesti, sikäli, kuin Raamatun tulkintaperiaate sen sallii, toisaalya lakutekstien tuntemisen puute rajoittaa meitä vain käännöksiin. Niinpä aivan alkuperinen Jumalan sanan tai pyhien kirjoitusten salaisuus on mysteerio, järjelle käsittämätön, Pyhän Israelin pyhäkön SeitsenTuli jonka totuus on pyhän Tulen kaltainen. Onko tuo pyhien kirjoitusten sanoma itse SeitsenTuli, vai onko tuo Tuli pyhien Kirjoitusten astiassa, sen me jätämme yhteiseksi mielenkiinnon kohteeksi ja pyhän maan salaisuudeksi ja nöyrästi kuulemme Jumalan ääntä: Riisu kengat jalastasi, sillä paikka jossa seisot on pyhä maa.
Hepr. 4:12-5:10. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
Hepr. 4:13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
 
Hepr. 4:14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
Hepr. 4:15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Hepr. 4:16 Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
Hepr. 5:1 Sillä jokainen ylimmäinen pappi, ollen ihmisten joukosta otettu, asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä Jumalalle tulee, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien edestä,
Hepr. 5:2 ja hän voi säälien kohdella tietämättömiä ja eksyviä, koska hän itsekin on heikkouden alainen,
Hepr. 5:3 ja tämän heikkoutensa tähden hänen täytyy, samoinkuin kansan puolesta, niin itsensäkin puolesta uhrata syntien edestä.
Hepr. 5:4 Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niinkuin Aaroninkin.
Hepr. 5:5 Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi
 
hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin";
Hepr. 5:6 niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan."
Hepr. 5:7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
Hepr. 5:8 Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
Hepr. 5:9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,
Hepr. 5:10 hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan."
Liikkeen aksiooma
Pyhä Raamattu on Jumalan sana, sanan substanssi on Jumala itse. Sakramentti on näkyvä sana, sakramentin substanssi on siis Jumalan sana ja Jumalan sanan substanssi on Jumala itse.
Latinankielinen käännös:
 
Sacra Scriptura Est verbum Dei. Substantia verbi Est ipse Deus. Sacramentum est verbum visible. Substantia sacramenti est ergo verbum Dei, et substantia verbi Dei est ipse Deus.  
Mutta tässä aksioomassa on huomioitava myös tietty Logos logos periaate: Sana on kasvattaja, sana ohje ja määre, mutta ohjeen ja määreen noudattamisen kautta emme omista puhtautta Sanan edessä, vaan ainoastaan sanan ilmaiseman evankeliumin kautta.  
Kuitenkin tuo Aksiooma edellyttää meitä aina korjaamaan käsitystä Kirkko hypostaasiosta siten, ettei se luisu pois apostolisesta kontekstista. Mutta vaikka kasteessa ihminen ja Kristus saavat yhtymyksen, ei kaste välineellisesti ole ihminen eikä Kristus, samoin Jumalan sanakaan ei ole välineellisesti Kristus, vaikka sanan substanssi on Jumala itse.  
Kuitenkin teologia on erimielistä siinä, onko varsinaisen substanssin ja välineellisen sanan välillä olennon eroavaisuus, sana on tässä mielessä välineellistyvä substanssin ilmoitus, mutta sen substanssi on olevainen sanassa, kuten sana on olevainen substanssissa.  
Tunnustus Raamatusta
”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden Testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka
 
mukaan kaikkia oppeja on arvosteltava, niin kuin on kirjoitettuna psalmissa 119:105. ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” Sovinnonkaava  
”Jumalan tahto kaikessa siinä mikä on välttämätöntä Hänen kunniakseen, ihmisen pelastukseksi, uskoksi ja elämäksi, on joko Raamatussa selvästi esitettynä, tai se voidaan johtaa hyvin ja selvin perustein Raamatusta; johon ei saa koskaan lisätä mitään, olivatpa ne uusia Hengen ilmoituksia tai ihmisten perimätietoja. Me tunnustamme kuitenkin, että Hengen sisäinen valaisu on välttämätön sellaisten Sanassa ilmoitettujen asiain pelastavaksi ymmärtämiseksi.”  
Westminsterin tunnustus
”Jumala on pyhän Raamatun kirjoittaja. ”Jumalallisesti ilmoitetut tosiasiat, jotka sisältyvät pyhän Raamatun tekstiin ja esitetään siinä, on kirjoitettu Pyhän Hengen inspiraation alaisina.” ”Sillä kirkko, luottaen apostolisen ajan uskoon, hyväksyy pyhinä ja kanonisina Vanhan ja Uuden Testamentin kirjat, kokonaisuudessaan ja täydellisesti, kaikkine osineen, sillä perusteella, että koska ne on kirjoitettu Pyhän Hengen inspiraation alaisena, Jumala on niiden kirjoittaja ja sellaisina ne on kirkolle itselleen annettu.” ”Tuottaakseen pyhät kirjat, Jumala valitsi tiettyjä ihmisiä, jotka koko sen ajan kun Hän käytti heitä tässä tehtävässä, käyttivät täydellisesti omia kykyjään ja
 
voimiaan niin, että vaikka Jumala toimi heissä ja heidän kauttaan, he tosina kirjoittajina panivat tekstiin kaiken sen, mitä Hän halusi kirjoitettavaksi eikä mitään muuta.” …”Raamatun kirjat opettavat vahvasti, uskollisesti ja erheettä sen totuuden, jonka Jumala meidän pelastuksemme tähden halusi nähdä sisällytettynä pyhään Raamattuun.  
Katolisen kirkon katekismus
2. Jumalasta opetetaan, että on yksi Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä. Jumalalla on kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Augsburgin tunnustus.  
3. Perisynti on ihmisen alkusairaus ja syy kaikkeen muuhun syntiin, se on syvää ja pohjatonta, olevaista perinpohjaista ontologista periturmelusta, pohjatonta ja sanoinkuvaamatonta vihollisuutta Jumalaa kohtaan, jossa tilassa ihminen ei voi tuntea oikeaa Jumalaa, joka on myös syy siihen, miksi ihmissukukunta täytyi lunastaa.  
Ilman lunastusta, jonka Kristus on suorittanut, koko ihmissukukunta olisi tuhon oma ja kadotettu. Siksi Kirkko on juuri syntisiä varten.
 
Tuohon lunastukseen tulemme kasteen ja Pyhän Hengen kautta, sanan ja sakramenttien kautta. Room. Luvut 1-4, luku 6.  
Kirkko on syntisiä varten!
Kirkko on sitä varten, koska me olemme kaikki syntisiä ja kerran kuolemme, Luther sanoo, ettei Kristus asu muissa kuin syntisissä. ”Kristus on annettu alttiiksi kuolemaan, ei meidän vanhurskautemme eikä pyhyytemme tähden, vaan meidän syntiemme tähden, jotka ovat todellisia, suuria, lukuisia, jopa äärettömiä ja voittamattomia”. Luther  
Samasta syystä kaikki lapset tulee kastaa, koska kaikki olemme syntisiä, lapset, kasvattajat ja kummitkin. Samasta suuresta syystä on asetettu rippi ja synninpäästö, ehtoollinen mirhallavoitelu, sunnuntain jumalanpalvelus, virka ja sanan julistus, että me niissä löytäisimme levon sieluillemme, koska olemme syntisiä ja kerran kuolemme kaikki tyynni.
Elämme Jumalan armon varassa, se ei ole armon varas joka elää armon varas. Ei ole halpaa armoa ja kallista armoa erikseen, on vain ilmaista armoa, armon saa se, joka sitä kaipaa ja tarvitsee. Se on kuitenkin niin kallis, että se vie kerran perille taivaisiin.  
Kirkko elää siinä toivossa, että ihmiset tulisivat armontuntoon, käsittäisivät että juuri siksi heidän tulisi
 
kuulua kirkkoon, koska ovat syntisiä ja synnit voittamattomia sekä Kristus on kuollut syntisten tähden ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän uskomalla Jeesukseen ja uskomalla synnit anteeksi yksin Jumalan armon tähden ja Jeesuksen Golgatan työn, kuolon ja ansion sekä voiton tähden.  
Meillä on vain voittamattomia syntejä, ne ovat lukuisia ja mittaamattoman suuria, mutta niiden tähden on Kristus kuollut. Kristusta ja Kirkkoa älkää jättäkö synnin tähden ja Kirkon syntisyyden tähden, Kristus ei asu muissa kuin syntisissä. Siksi me kehoitamme kaikkia antamaan elämänsä kokonaan Jumalan armon kautta Jeesukselle Kristukselle, Hänen hallintaansa, kuten Raamattu sanoo, usko tiesi Herran haltuun, Hän pitää sinusta huolen ja virren tekijä todistaa, armon saa se armosta, ken vain etsii Jeesusta. Meitä ei kuitenkaan pelasteta armon vastaanottamisen tähden, vaan ainoastaan itse Jumalan armon tähden, siksi meille julistetaan kasteessa saamamme armon lisäksi armoa armon päälle. Niinpä me julistamme armon kirkkautta uskosta uskoon.
4. Jeesus, Jumalan Poika, on tosi Jumala ja tosi ihminen. Hän todella kärsi, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin.  
Sama Kristus astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista ja astui ylös taivaisiin ja pyhittää ne,
 
jotka uskovat häneen, lähettämällä heidän sydämiinsä Pyhän Hengen.  
Pyhä Henki johtaa, lohduttaa, tekee eläviksi ja puolustaa saatanaa ja synnin valtaa vastaan.  
Sama Kristus on näkyvällä tavalla tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Augsburgin tunnustus.  
Kristuksesta käytämme ortodoksista kristologista ääreismäärettä seuraavasti:  
Kristuksessa Jeesuksessa asuu kaiken luodun olevaisen ja koko Luomattoman Alkuolevaisen absoluuttinen täyteys.  
Raamattu näet opettaa, että koko luotu olevainen, taivaat ja maa, koko luomakunta on luotu Kristuksessa sillä Hänessä luotiin kaikki mikä taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen Kol.1:15-16.  
Kristuksessa asuu jumaluuden koko täyteys, ruumiillisesti. Kol.2:9. Lopulta koko olevainen luomakunta kumartuu Jeesuksen Kristuksen eteen, sillä Hänen nimeensä pitää kaikkien polvien notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat ja niitten, jotka maan alla ovat, ja
 
jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. Filipp.2:5:13.  
Tästä syystä alkukirkon lyhyt uskontunnustus oli: Jeesus Kristus on Herra.  
Tätä liha ja veri ei voi ilmoittaa vaan Isä Jumala joka on taivaissa, eikä sitä liha ja veri voi uskoa, niinpä tuo tunnustus on uskottava Raamatun sanan perusteella, vastoin kaikkea vanhan Aadamin ja Perkeleen vastarintaa ja Pyhä Henki sanassa sekä sanan kautta antaa siihen Jumalan voiman. Jeesuksessa Kristuksessa ei ole mitään kadotustuomiota kenellekään, kuten Raamattu sanoo, nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista.
Yhtyikö Paavali luterilaiseen kristologiaan? Luultavasti Kyllä ja Ei. Tässä mielessä Paavalin kristologinen salaisuus saattaa käsitteellisesti on hieman erilainen, Paavalin Kristus sugsessio ilmenee monin tavoin ainakin osittain mystisenä teologiana, vaikka hänen opetuksessaan on selkeitä ilmaisuja, salaisuuksiin johdatuksia myös löytyy. Siten Kristologiaa toisaalta ei saa murtaa sen tunnustusta jne, mutta samalla Paavalille seurtaksemme häntä on jätettävä omaehtoista tilaa kristologisen salaisuuden ilmaisijana ja synnyttäjänä sekä selittäjänä. Tässä mielessä Paavalilla on persoonallinen apostolinen Avain5.
 
Vanhurskautuksesta opetetaan: Ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta.  
Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). Että me saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka.  
Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Augsburgin tunnustus.  
Liike opettaa yleistä vanhurskauttamista, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus on koko maailman absoluutio, joka armonnvälineellisesti ilmenee uskonvanhurskautena.  
Jeesus itse on opettanut yleistä vanhurskauttamista ja sanonut ettei ketään, joka uskoo Häneen tuomita ikuiseen kadotukseen. Niinpä mikään erityinen oppi tai synninpäästön avainten osallisuus ei saa tulla autuuden ehdoksi, Yksin Jumalan Armosta se On.
Kun Pyhä Henki tulee, näyttää Hän maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion.  
 
Synnin, koska he eivät usko minuun, vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.  
Toisaalla apostoli Paavali: Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan ja Hän uskoi meille sovituksen sanan.  
Usko on siis vanhurskautemme = (Kristus vanhurskautemme, pyhityksemme, viisautemme ja lunastuksemme) ja kasteen sakramentti ikuinen päästömme.  
Tältä osin autuutemme asia on käsitelty loppuun asti. Tämä on tärkein perusta katolisen nimen käytölle, tosin yleinen ilmoitus merkitsee yleistä ihmiskatolisuutta, joka eroaa kristillisyydestä siinä, että se ei ilmaise välineellistä lunastuksen sanomaa ja muuta kristillistä opetusta, mutta ilmaisee ihmisille jotakin yleistä tietoa luomakunnan kautta Jumalasta.
JEESUKSEN KRISTUKSEN VIRKA JA TEHTÄVÄ: MEIDÄN LUNASTUKSEMME
Jeesus Kristus, meidän Jumalamme ja Herramme, on "kuollut meidän syntimme tähden ja noussut kuolleista meidän vanhurskautemme tähden" (Room. 4:25). Hän yksin on "Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin" (Joh. 1:29). "Jumala on pannut kaikkien
 
meidän syntimme hänen kannettavikseen" (Jes. 53:6). "Kaikki he ovat syntisiä, mutta tulevat ilman omaa ansiota vanhurskaiksi hänen armostaan, kun Jeesus Kristus on heidät verellään lunastanut" (Room. 3:23-25). Tämä on otettava uskoen vastaan, mikään teko, laki tai ansio ei tee siitä osalliseksi. Siksi on selvää ja varmaa, että yksin tämä usko tekee meistä vanhurskaita, niin kuin pyhä Paavali sanoo (Room. 3:28): "Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja." "Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen." (Room. 3:26) Tästä opinkohdasta ei voi yhtään väistyä tai antaa periksi, vaikka taivas, maa ja kaikki muu katoavainen sortuisivat. Sillä "ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman", sanoo pyhä Pietari (Ap.t. 4:12). "Ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut" (Jes. 53:5). Tähän opinkohtaan perustuu koko oppimme ja elämämme. Tästä meidän siis on oltava täysin varmoja, ilman mitään epäilystä.
6. Pyhityksestä opetetaan että se on Pyhän Hengen hedelmä, joka syntyy evankeliumin uskon kautta. Ne hyvät työt ja vaikutukset jotka kumpuavat uskosta sekä evankeliumin tuntemisesta, ovat niitä hedelmiä, joissa vaikuttaa Pyhä Henki, Jumalan sana ja Jeesus Kristus itse, Isän Jumalan Rakkaudessa.  
 
Raamattu opettaa pyrkimään pyhitykseen, että voisimme nähdä Jumalan, sillä autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.  
Hyvät työt ja vaikutukset ovat kuitenkin voimattomia ja hedelmättömiä ilman Pyhän Hengen armovaikutusta, apua ja voimaa, eikä niillä myöskään ansaita autuutta, vaan yksin Jumalan Armosta se on.  
Meitä ei siten pelasteta vanhurskaudessa tekemiemme hyvien töiden tähden, vaan yksin Jumalan Armosta, pyhitykseemme tulee kuitenkin kilvoitellen pyrkiä. Kuitenkaan me emme etsi pyhyyttä vaan etsimme ja kysymme yksin Kristusta.  
7. Ripistä opetetaan, että yksityinen synninpäästö tulee säilyttää seurakunnissa, vaikka kaikkien syntien luetteleminen ripissä ei ole välttämätöntä ja se on mahdotontakin. Augsburgin tunnustus. Synnintunnustuksesta opetetaan ettei Jumala vaadi omalta puoleltaan synnintunnustuksen juridista aktia, eikä katumusta hyvityksenä Jumalan loukatulle kunnialle. Kysymys on pikemminkin valoon tulemista, pimeydestä valoon ja synnistä armoon, evankeliumin, rakkauden, armon, valon ja Pyhän Hengen vastaanottamisesta. Niinpä Kirkon palvelija valo Valosta, hengellinen Hengestä välittää tuota sanomaa myös henkilökohtaisesti ja persoonallisesti Kristuksen antamilla Hengen lahjoilla ja valtuutuksilla uskosta uskoon ja Jumalan sana antaa sen kalliin päästön jossa
 
syntinen saa armon. Tällöin valo saapuu sydämmeen, henkeen, mieleen ja sieluun samoin evankeliumi ja saa aikaan uskonluottamuksen sisällisessä kristillisyydessä.  
Ripin ja synninpäästön merkitys toteutuu ihanimmillaan siinä, ettei syntistä ainoastaan julisteta syyttömäksi ja vanhurskatuksesta osalliseksi, vaan että myös hänen asemansa palautetaan kristittynä ja tehtäviinsä kutsuttuna, vauriot korjataan ja kunnia palautetaan sekä ihmisen mahdollisesti epämääräinen menneisyyden muisto haihdutetaan ja ihminen otetaan täysimääräisesti toisten joukkoon, olipa hänen vikansa, syynsä tai syntinsä julkisestikin mikä tahansa.
Kun ihminen on vakaasta aikomuksesta tai synnin ja saatanan pettämänä alkanut elää synnissä, on hänelle myös aina suotava tuhlaajapojan mahdollisuus peruutukselle ja takaisinpaluulle. Tämän me helpostikin voimme käsittää kuuluvan ripin ja synninpäästön piiriin.
8. Sakramenttien käyttämisestä seurakuntamme opettavat, etteivät sakramentit ole asetetut ainoastaan julkisen tunnustautumisen merkeiksi ihmisten kesken.  
Pikemminkin ne ovat merkkejä ja todistuksia meihin kohdistuvasta Jumalan tahdosta, jotta usko heräisi ja vahvistuisi niissä, jotka niitä käyttävät. Sen tähden sakramentteja tulee käyttää niin, että uskoen luotetaan
 
niihin lupauksiin, jotka sakramenttien välityksellä tarjotaan ja osoitetaan meille. Augsburgin tunnustus.  
9. Kirkollinen järjestys tulee pitää kunniassa, vaikka kaikkialla se ei ole samankaltainen, on kirkollisen järjestyksen mukaista pyrkiä, jos suinkin mahdollista, piispalliseen ykseyteen ja yhteen ordinaatioon.  
Vakaumuksemme mukaan paimensauvaa ei pidä otettaman ilman kutsumusta, paimenvirka on kutsumuksen työ, johon annetaan erityiset lahjat ja Jumalan voimavaikutukset kutsumuksen myötä.  
Liikkeen kirkollinen ylin hallitus on Kolmannen Linjan Episkopaalinen Sanan Hallitus, julkinen tai asiainvaatiessa myös salainen, kuten vainojen aikoina.  
Liikkeen ylin johtaja piispan jälkeen on johtava asiainhoitaja, johtava ministeri, minister=palvelija.  
Tehtäväkenttää hoitaa pastoraalinen apostolaatti, joka koostuu pastoreista ja maallikoista.
Jumalalla on erityisiä armolahjoja pyhän Kirkon rakentamiseksi, joista opetetaan Raamatussa, yleisesti opetetaan, että myös yleinen pappeus omaa oikeuden julistaa syntejä anteeksi kuten virkakin.  
Vaikka tohtori Martti Luther opettaa, että Jumalan lahjoista on lupa kerskata, olemme sitä mieltä, etteivät
 
lahjat kerskaa itsestään, vaan Jumalan kunniasta, armosta, rakkaudesta, laupeudesta, voimasta, sanasta ja niin edelleen Kristuksesta, siten ne julkisesti ja erittäin myöskin salaisesti toimivat.  
Ylin vastuuhallitus Kirkolliskommuniossa on siis Kolmannen Linjan Neuvosto, eli Hallitus, joka toimii vapaana theofoorumina. Sen tehtävänä on hoitaa, kantaa vastuuta, missiotam yhteyttä, opetuksen linjaa, kirkollisen työn linjaa jne yhdessä piispan kanssa, tuntea Kirkon missionäärinen, reformatorinen ja traditionaalinen asia ja tieto sekä pyhät Kirjoitukset ja olla kykenevä sekä esikuvallinen hallinnollisissa, opetuksellisissa, reformatorisissa ja kirkollisissa kysymyksissä.  
Kirkolliskommuniossa on niin sanottu sanan yksihalllinnollinen järjestelmä ja ns. yksien Avainten oppi.
Kolmannen Linjan hallitus on uskottu vastuuseen liikkeen sisäisestä vallan Avaimista ja heidän tehtävänään on myös valvoa, ettei Kirkolliskommuniota rakenneta väärille perustuksille eikä heinistä, puista ja oljista vaan parhaimmista rakennusaineista sekä ohjata ja johtaa sekä koota Kolmannen Linjan Theofoorumia.  
Meidät on siis kutsuttu kantamaan vastuuta ja tekemään pyhän Kirkon työtä. Tästä hallitus kantaa
 
vastuuta ja asiamme on tältä osin aina Herran edessä. Herran edessä on esivalta velvollinen valvomaan myös sitä, että se pitää esillä vanhurskauden vaakaa ja oikeamielisiä punnuksia, sillä uskollisuutta katsoo Herra, ei työtä puuttuvaista. Rakkaus ei siis iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
Hallituksen täytyy siis tuntea tarkoin pyhän Kirkon ja myös kanoninen asia ja se, mitä se merkitsee pyhälle Kirkolle vuosituhannella 2000 ja mitä toimenpiteitä ja muita käytännöllisiä ja rakenteellisia strategioita se vaatii, Herra asian eteenpäin viemiseksi ja pyhän Kirkon sekä sen opetuksen ja sanoman, että tehtävän ja merkityksen säilymiseksi elävänä, puhtaana ja kirkkaana tuleville sukupolville.  
Hallitus on siis yhdessä Piispan Istuimen kanssa Kirkolliskommunion ylin Hallitus.  
10. Kirkollisista tavoista opetetaan, että sellaiset tavat tulee säilyttää, joita voidaan noudattaa ilman syntiä ja jotka edistävät rauhaa ja hyvää järjestystä kirkossa.  
Sellaisia ovat vakiintuneet pyhäpäivät, juhlat jne. Ihmisiä kuitenkin varoitetaan näissä asioissa rasittamasta omiatuntojaan käsityksellä, jonka mukaan sellainen kultti on välttämätön pelastuksen saavuttamiseksi.  
 
Samalla muistutetaan, että ihmisten perinnäissäännökset, jotka on säädetty siinä tarkoituksessa, että sovitettaisiin Jumala, ansaittaisiin armo ja suoritettaisiin hyvitys synneistä, ovat evankeliumin ja uskonopin vastaisia.  
Augsburgin tunnustus.  
Liikkeessä on omaa sisarusto ja luostarikommuniotoimintaa. Sisarustoelämästä opetetaan ilman selibaattia ja luostarilupausta.  
11. Yhteiskunnallisen elämän asioista opetetaan, että yhteiskunnan lailliset järjestykset ovat Jumalan hyviä tekoja ja että kristityillä on lupa toimia esivallan viroissa, käyttää tuomiovaltaa, ratkaista oikeusasioita keisarillisen tai muun voimassa olevan lain mukaan, tuomita lain vaatimiin rangaistuksiin, käydä oikeutettuja sotia, olla asepalveluksessa, tehdä laillisia sopimuksia, omistaa yksityistä omaisuutta, vannoa vala esivallan sitä vaatiessa sekä solmia avioliitto. Augsburgin tunnustus.  
12. Vapaasta ratkaisuvallasta tunnustus opettaa, että inhimillisellä tahdolla on kylläkin tietty vapaus pitää yllä yhteiskunnallista vanhurskautta ja tehdä valintoja järjelle alistetuissa asioissa.  
Mutta pelastuminen on aivan kokonaan Jumalan työtä. Augsburgin tunnustus.  
 
13. Synnin alkusyy opetetaan Augsburgin tunnustuksen tavoin, vaikka Jumala luo ja pitää yllä luonnon, niin synnin alkusyy on kuitenkin pahojen, nimittäin Perkeleen ja jumalattomien tahto, joka silloin, kun Jumala vetää pois apunsa, kääntyy pois Jumalasta.  
14. Uskon ja hyvien tekojen välisestä suhteesta. Meidän tekomme eivät voi sovittaa Jumalaa tai ansaita syntien anteeksiantamusta ja armoa, vaan sen me saavutamme yksin uskon kautta, kun uskomme, että meidät otetaan armoon Kristuksen tähden.  
Sen takia se, joka luottaa siihen, että hän teoilla ansaitsee armon, hyljeksii Kristuksen ansiota ja armoa ja etsii tietä Jumalan luokse ilman Kristusta ihmisvoimin.  
Hyviä tekoja ei ole tehtävä sen takia, että luottaisimme niillä ansaitsevamme armon, vaan sen takia, että se on Jumalan tahto.  
Ainoastaan uskolla otetaan vastaan syntien anteeksiantamus ja armo. Ja koska uskolla otetaan vastaan Pyhä Henki, niin sydämet uudistuvat heti ja saavat uuden mielensuunnan, niin että ne voivat saada aikaan hyviä tekoja.  
Hyvät teot ovat siis uskon ja pelastumisen seurausta, eivätkä niiden syy. Augsburgin tunnustus.  
 
15. Pyhä Kirkko on yksi sekä jakamaton ja pysyy ikuisesti, tämä Kirkko on ollut jo vanhan testamentin aikoina, mutta erittäin helluntain Pyhän Hengen vuodatuksesta alkaen, Jeesus itse sanoi perustavansa Kirkon jakamattomalle ikuiselle Kalliolle, tämä Kallio on Herra Jeesus Kristus itse.  
Pyhä kasteen sakramentti on Kristuksen Kirkkoon sisälletulemisen sakramentti ja kaikki Jeesukseen evankeliumin mukaisesti uskovat kuuluvat tuohon Kirkkoon. Ef.1:1-23. Kol.2:1-23.  
Jumalan sana sen apostoliset ja profeetalliset kirjoitukset ovat se apostolinen järkähtämätön Perustus, yhdessä Jeesuksen Kristuksen ja pyhien apostolien, profeettain sekä apostolisten marttyyrien kanssa. 1.Kor.3:11. Ef.2:20.  
Mutta pyhä Kirkko ei ole pelkkä tosiuskovien joukko sanan ja sakramenttien sekä viran ympärillä vaikka se on sitäkin, mutta se on myös paljon muuta. Ef.5:32. Tässä mielessä puhumme pyhästä Kristuksen Kirkosta myös Jumalan ulossynnyttämänä ja uloshenkäyttämänä ontologisena evankeliumina, jonka Alttarilla palaa pyhän Israelin pyhä Seitsenliekki.
Kristuksen Kirkon syvin olemus on muuttumattomuus ja katoamattomuus, Kirkko on ikuinen.
 
Kristuksen Kirkkoa voidaan tarkastella eri puolilta, joskus Kirkkoa sanotaan uskovien joukoksi, joka kokoontuu kutsutun viran, sanan saarnan ja sakramenttien äärelle yhteiseen rukoukseen ja Jumalan ylistykseen sekä palvelukseen.  
Kirkkoa on sanottu myös Uudeksi Jerusalemiksi, joka on laskeutunut taivaista maan päälle, taivasten valtakunnan salaisuudeksi Kristuksessa Jeesuksessa jne.Vaatimattomuudessaan sitä on kuvattu vain halvaksi seimeksi, jossa Kristus, Syntisten ja Kirkon Vapahtaja lepää.  
Kirkon syvin olemus on katoamattomuus ja muuttumattomuus, Kristuksen apostolinen Kirkko syvimmältä ja salatuimmalta olemukseltaan on kuihtumaton, muuttumaton, ikuinen ja aina voimassa oleva, yksi pyhä salaisuus, koska Pyhän Hengen substanssi on sen oikea ja varsinainen Alttari ajasta aikaan ja itse Kristus on Alttarin Uhri, sekä Alttarin Herra. Pyhällä Kirkolla on siis osallisuus siitä synnittömästä ja katoamattomasta salaisuudesta, jolla on lunastettu ja ikuinen osallisuus ja paikka uudessa luomakunnassa. Kirkon tuonpuoleisuus on lunastuksen salaisuudessa osallinen uudesta luomakunnasta.  
Siksi kaikki oikea pyhän Kirkon työ aloitetaan ja johdetaan sekä tehdään yksin Jumalan vallassa olevasta monergistisesta tahdosta ja päätöksestä sekä vaikutuksesta.
 
Kirkkoa tässä mielessä ei pysty muuttamaan, myymään, vaihtamaan, hajottamaan, purkamaan, rakentamaan eikä kukistamaan, se on ajasta aikaa aina sama ikuinen Kirkko.  
Vaikka usko haihtuisi, ei Kirkko muutu tässä olemuksessaan, vaikka synti ja saatana repisi ja viettelisi kaiken näkyvän jumalanpalveluksen ja hurskauden sekä hävittäisi tyystin kaiken opin ja uskon, ei pyhä salaisuus Kirkkona muutu, ei hajoa, ei katoa, ei vähene, ei kuihdu, ei köyhdy vaan on aina sama ikuinen katoamaton yksi pyhä salaisuus. Kirkko on katolinen siinä mielessä, että sen ajattomat ja apostoliset ainekset ja perustukset ovat katoamattomasti Jumalassa tallessapidetyt ajasta aikaan, meistä ja uskostamme riippumatta. Tässä mielessä pyhä Kirkko on monergistinen Jumalan salaisuus. Myös siksi Kirkko on katolinen että sen yleinen usko tunnustaa alttarin ja apostolsien viran ykseyttä ja Jeesuksen käskyn jälkeen, kaikkien yhteistä kristillistä kastetta, sekä opettaa kasteen olevan syntiselle pelastus Jumalassa, pelastus Isässä ja Pojassa ja Pyhässä Hengessä, kaste siis pelastaa kastetun Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa uskon kautta, sekä seitsämää Kirkon näkyvää tuntomerkkiä. Kol.2:12. Pyhäksi Kirkoksi ei kuitenkaan voida sanoa mitään sellaista kuollutta kulttia, joka ei alati anna Kirkolle uutta voimaa ja viisautta, eikä pidä sitä apostolisessa uskossa, eikä profeetallisessa
 
totuudessa, ei myöskään missionäärisesti kilpailukykyisenä ja ajantasalla, sekä aitona Kommuniona. Tässä mielessä me viittaamme suoraan Kolmiyhteiseen Jumalaan kaikkiin uskoviin ja pyhiin, sekä sanaan ja sakramentteihin ja niiden apostoliseen sekä totuudenmukaiseen jakamiseen ja uskovaisten kokoontumiseen apostolisen viran yhteyteen Kirkon kilvoituksessa ja Jumalan tuntemisen pyhityksessä, jossa Pyhä Henki kaunistaa, herättää ja synnyttää uskoa, sekä jakaa lahjojaan, Kristuksen tuntekiseksi, Jumalan ylistykseksi ja kunniaksi sekä Kirkon elämäksi ja sen työn edistämiseksi.
Tähän perustuu kristikunnan tunnustus: Minä uskon ja tunnustan yhden, pyhän, apostolisen ja yleisen Kristuksen Kirkon. Kaikki Jeesukseen uskova, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen sinetin, kuuluvat salatulla tavalla tuohon yhteen Kirkkoon ja ovat yksi ruumis Kristuksessa.
Pyhään Kirkkoon liittyy pyhäin ja koko taivasten valtakunnan salaisuuden olevaisuus, koko taivastenvaltakunnan Hoviväki, johon tullaan kasteen ja Pyhän Hengen kautta, sanan voimalla ja vaikutuksella, Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kaiken Ovi.  
Kristus on yhdistänyt Isän Jumalan aivoitusten mukaisesti yhdeksi kaikki, mitä on sekä taivaassa että maan päällä, Ef.1:7-13. Pyhä Kirkko on siis luodun
 
olevaisen ja Luomattoman Alkuolevaisen yhtymystä yhteen Kristuksessa, sanan, Pyhän Hengen ja pyhien sakramenttien kautta, pyhä Kirkko on siis olevaista uskonykseyttä Kristuksessa, jossa kaikki ovat yksi samassa yhtymyksessä Pyhän Hengen kautta ja koko luomakunta odottaa synnytystuskissa huoaten Jumalan lasten ilmestymistä, jolloin se vapautetaan turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Room.8:19-26.  
On kuitenkin oikein sanoa, ettei pyhä Kirkko apostolisuudessaan ole välineetön pelastuksen arkki, ilman uskoviakin ja armonvälineitä olevainen, vaan on asia- ja syy-yhteydessä aina Herraan uskoviin opetuslapsiin, sekä armonvälineisiin, missä Kristus, siellä pyhät, siellä seurakunta, ubi Iesus ibi eccelesia.  
Pyhä Kirkko ei siis ole merkitsemätön Jumalan pelastussalaisuus luomakunnassa, eikä sen kaltainen, että se välineettömästi ja välittömästi jäsenensä siirtäisi uskon salaisuuteen, vaan pikemminkin välineellisesti armonvälineiden kautta niiden synnyttämässä uskossa. Pyhästä Kirkosta ei siis saa koskaan kadota sen näyvien tuntomerkkien ykseys, vaikka niiden tulkinnassa olisi moninaisuutta. Näitä pyhän Kirkon näkyviä tuntomerkkejä Martti Luther opettaa olevan seitsämän. Kaste, ehtoollinen, sanan evankeliumin mukaisesti julisettu, opetettu ja selitetty apostolinen saarna, rippi ja synninpäästö, yhteinen rukous ja ylistys, yhteinen apostolinen virka sekä
 
yhteinen Jeesuksen antama ristinkantaminen Vapahtajan askelissa.
Pyhä Kirkko on myös nähtävä seuraantona aina siitä hetkestä alkaen, jolloin Kristus perusti pyhän Kirkon sanoessaan, tälle Kalloille minä rakennan Kirkkoni.  
Kirkko on siis myös jotain muutakin kuin uskovien joukko, sanan ja sakramenttien sekä yhteisen viran ympärillä, se on salaisuus jossa Pyhä Kolmiyhteinen Jumala kantaa uskovia, se on myös Jumala itse, me olemme Jeesuksessa Kristuksessa Hänessä yksi ruumis ja Kirkko.  
Pyhä Kirkko on lopulta kuitenkin aksisdenssinen substanssi yhdessä pyhien kanssa, jossa kristityt uskovat ovat liitetyt Jumalan kirkkauden salaisuuksiin ja joka kantaa uskovien joukkoa.  
Kirkko siis seuraa pyhiä ja pyhät Kirkkoa, tällä Kirkolla on kuitenkin näkyvät tuntomerkit. Entä ovatko pyhän Kirkon kautta vaikuttavat uuden luomakunnan voimat, sakraaleja, sanallisia, dynaamisia vai efektiivisiä? Ne ovat kaikkea sitä, kuitenkin ne ovat sanasta ja sakramenteista vaikuttavaisia, niihin sidonnaisia jopa niistä riippuvaisia.  
Niinpä koko Kristuksen Kirkon ykseys toteutuu uskon ja evankeliumin ykseydessä, Pyhän Hengen yhteen juottamina. Ef.1:7-13, Ef.2:4-10, Ef.4:1-16. 1.Kor.12:13.  
 
Traditiosta opetetaan että pyhä Kirkko elää uskon, toivon ja rakkauden sekä kilvoituksen ja opin ortodoksiassa, eli oikeauskoisuudessa, johon liittyy kolme ekumeenista uskontunnustusta sekä koko pyhän patrioottinen Kirkon traditio.  
Pyhä Kirkko on ontologinen siten, että se käsittää objektiivisen ontologisen todellisuuden ja subjektiivisen sekä emotionaalisen pelastuksen ontologisen todellisuuden, siten että ihminen elää Jumalan maailmassa uskon ja Pyhän Hengen kokemuksessa ja Jumalan tuntemisen pyhityksessä kaikkien pyhien yhteydessä, (Kristus teissä, kirkkauden toivo) samalla tunnustaen Kirkon objektiivisen ikonisen todellisuuden, jossa sana ja sakramentit sekä pyhä traditio objektiivisinä välineinä hoitavat uskon elämää ja kilvoitusta Jumalan maailmassa ja pyhässä Kirkossa.  
Pyhä Kirkko on Kristuksen salaisuus, (Tämä salaisuus (sakramentti) on suuri, minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.) Luuk.1:4. 1.Tim.1:15,6:20. 2.Tim.1:12,3:14. Ef.3:2,9, 5:32.  
Kirkolliskommunion ontologisesta kirkollisesta ja sakraalista järjestyksestä sekä Paavalin apostolista Ristinsugsessiota ja perintölinjaa, josta käytämme nimitystä Apostolica et Catholica positiva absolutica in Christo ps. 138:2. Jes.53. joka näkyy kautta linjan kirkollisessa ja sakraalissa elämässä, kasteopissa, sananselityksessä, armonvälineopissa ja lähes kaikessa
 
muussakin. Kuitenkin ihmisiä koskeva eskatologinen pelastussuunnitelma nähdään mysticus passiva in Christo teologiassa, joka päättyy vanhan luomakunnan tuhoutumiseen ja uuden syntymiseen vanhan liekeistä. Tässä Katolisessa Kirkolliskommuniossa on yksionttinen Kirkkokäsitys ja Katolinen Alttarin substanssi ja yksionttinen yksien avinten oppi, jossa kuitenkin piispallinen esivalta omaa hallinnollisjuridisen ulottuvuuden. Mutta pyhän katolisen ja apostolisen sekä yleisen Kristuksen Kirkon varsinainen jumalonttinen salaisuus on apostolinen theofoorumi, josta meidän tulee olla osalliset pyhäin katolisessa yhteydessä kasteen ja Pyhän Hengen kautta, jossa Salaisuudessa me tunnustamme sakraalia järjestystä ja uskontunnustusta.  
16. Sakramenttien olemusta ajatellen, kun sana yhtyy aineeseen, syntyy sakramentti, ovat kaste ja ehtoollinen.  
Tässä mielessä sakraalia olevaisuutta kantaa myös öljyllä voitelu, virka, sana yleensä ja siitä voimansa saavat sakraalit ja kanoniset todistukset.  
17. Parannus merkitsee tuhlaajapojan ja tytön paluuta isän kotiin, niin ikään se merkitsee mielenmuutosta, takaisin kääntymistä sinne, missä Kristus elämä odottaa, se on pimeydestä valoon ja synnistä armoon tulemista.  
 
Tähän parannukseen liittyy kuitenkin Jumalan ennättävä ja etsivä armo.  
Parannuksessa on kysymys Elämän Lähteelle palaamisesta, elämään palaamisesta, aina siitä, mikä miellyttää Jumalaa ja Hänen tahtoaan, sillä Jumalalle on mieleen se, että tulemme Kristuksen tykö ja annamme tehdä eläväksi ja pelastaa itsemme.  
Kääntyminen on siis henkilökohtainen ja persoonallinen tapahtuma, metanoia, Viroksi ympärpyöräys, johon johtaa Pyhä Henki, Jumalan voima ja ennättävä armo, sekä armonvälineet, toiset kristityt, rukous, yleensä Kirkko, jne.  
Tässä asiayhteydessä emme puhu ihmistekoisesta katumuksesta, vaan puhumme vuodatetusta ja Pyhän Hengen aikaan saamasta parannuksesta ja katumuksen Hengestä, joka saa aikaan todellisen muutoksen, Jumalan sanan voimalla.  
Pyhä Henki on myös katumuksen Henki.  
18. Aikaan nähden Jumalalla on kutsumuksia, kädenojentoja, parannuksen sekä hedelmän kantamisten aikoja, armon sekä kihlojen aikoja ihmisiä kohtaan, joissa kasteen ja uskon elämän hedelmä on tukahtunut, jopa peräti kuollut. Jumala kuitenkin ajattelee suotuisasti meitä kohtaan, kuten Jumalan sana sanookin, ylenpalttisesti on iloa Sinun kasvojesi
 
edessä ja Kristuksen tähden Isän sydämellä on ikuinen Armo, joka on auennut meille Jeesuksen Ristillä.  
Meidän tulee siis suostua Jumalan Hyvään Tahtoon uskoen evankeliumi, joka kantaa mukanaan hyvää Pyhän Hengen hedelmää.  
Jeesus huusi elämänsä päivinä: Kääntykää ja uskokaa evankeliumi. Evankeliumi on Hyvä Sanoma, apostoli Paavali opettaa selvästi, että pelastus ja evankeliumi voidaan ottaa vastaan sovituksen sanomassa.  
Tuo Hyvä Sanoma on kuitenkin Jeesuksen Kristuksen ristihullutusta, joka on lakihurskaudelle loukkaus ja järjelle pahennus, mutta tuosta Jeesuksen ristintyöstä kumpuaa koko autuutemme ja se sanoma on koko Raamatun keskus. 1.Kor.15:1-10, 1.Kor.1:17-31.  
19. Kasteesta opetamme että lapset tulee kastaa ja näin saattaa heidät sakramentillisesti osallisiksi kasteen kautta Kristuksen ansioista ja Hänen lunastuksestaan
Pyhän Kasteen sakramentista ja uskosta
Koko Kirkolliskommunion merkityksen perusta on siinä Herran opissa, että usko on meidän vanhurskautemme ja kasteen sakramentti ikuinen päästömme.  
 
Tähän perustuu koko autuutemme, sillä Kristus on tullut meille vanhurskaudeksi, viisaudeksi, lunastukseksi ja pyhitykseksi.  
Siitä kumpuaa sitten meidän jumalallinen dispensaatio, avaimineen, sanan julistuksen armohoito, Kirkolliskommunion monergistissynergistinen salaisuus, kirkon kilvoitus, Jumalan tuntemisen pyhitys ja kaikki muu kirkollinen elämä sekä kilvoitus.  
Tämä usko on armoa ja evankeliumia, eikä tarvitse mitään muuta vanhurskautuksensa perustaksi, kuin tuon uskon ja yksin Kristuksen ja Hänen vanhurskautensa, sitten kasteen sakramentti tuo sen mitä varten me uskomme ja missä uskon peruskivi on olevainen.  
Niinpä kaste on absoluutio Jumalassa, sillä Jumala itse on kasteen absoluutio.  
Tämä sakramentti on sanassa olevainen, kuten sana on olevainen sakramentissa, sanan ilmoitus antaa jumalaisen voiman uskolle siihen, mitä sakramentti on meille lahjoittanut.  
Niinpä autuutemme oppi on itsensä Herran oppi ja perustuu kokonaan Jumalan ilmoitukseen sanassa.  
Yleinen vanhurskauttaminen merkitsee meille Katolisuutta. Samoin yleinen ilmoitus ja Kirkon mystinen salaisuus, Kristus ja seurakunta salaisuuden
 
yhtymyksessä, jossa usko alkaa käsittää Jumalan salaisuutta Kristusta ja Hänen evankeliumiaan, sekä koko pyhän Kirkon suuriarvoista merkitystä Jumalan pelastussuunnitelmassa.  
Kristuksen ylösnousemus on koko maailman absoluutio, usko käsittää tämän vanhurskaudeksi ja kasteen sakramentti vahvistaa ja sinetöi uskon vanhurskaudeksi ikuisella päästöllä.  
Niinpä tuo usko ei ole ensinkään lain teko, eipä oma tekomme, vaan Jumalan teko, se on evankeliumi, itse Kristus meidän vanhurskautemme.  
Niinpä usko on vanhurskautemme Jumalan edessä silloin kun tarkoitamme sillä yksin Kristusta ja kaste ikuinen päästömme kun tarkoitamme sillä Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta sekä syntiemme anteeksiantamusta.  
Ja kun saatana omalla vallallaan teetättää syntiä, vääryyttä ja laittomuutta sekä valhetta, Jumala omalla vallallaan kutsuu eteensä.  
Niinpä kun saatana, maailma ja liha alistaa ja teetättää meillä syntiä, Jumala omalla vallallaan ja meidät valtaa hengellinen pimeys sekä epätoivo, Jumala myös kutsuu eteensä ja pimeydestä valoonsa, synnistä armoonsa ja kun niin teemme, Hän omalla vallallaan pyhän Kirkon avainten sekä palvelijoiden että heidän lahjojensa kautta päästää meidät
 
synneistämme, pimeydestämme, epätoivostamme valoonsa ja armoonsa, eikä Hän tahdo kadotustuomiota meille lukea, vaan ikuisen elämän ja autuuden, tämäkin liittyy pyhän kasteen sakramenttiin ja kasteen kommunioon.  
Tämän tunnustuksen myötä me myös autuaiksi tulemme.  
Kasteesta opetetaan Raamatussa sekä uskon psykologisesta järjestyksestä käsin, kuten Mark.16:16 ja pelastuksen ontologiasta käsin, kuten Matt.28:19-20. Rooma, luterilaisuus, ortodoksisuus ja Katolinen Kolmas Linja on sangen yksimielisiä siitä, että uudestisyntyminen tapahtuu kristillisessä vesikasteessa, kaste on absoluutio. Kasteen voima on Kristuksessa, Hän herättää uskon sanan kuulemisen kautta, me olemme Kristukseen kastetut ja Kristuksen vanhurskauden päällemme pukeneet uskossa Jeesukseen.Kaste siten pelastaa, kaste on pelastus Jumalassa, kaste on pelastus Isässä ja Pojassa ja Pyhässä Hengessä!
Kaste on absoluutio Jumalassa, sillä kasteen absoluutio on Jumala itse. Sakramentti on sanassa olevainen ja Pyhä Henki herättää sakramentin voiman sanan kautta, sanan kautta sakramentti pelastaa. Niinpä kun apostoli Paavali sanoo meidän olevan Jeesuksen Kristuksen Kuolemaan kastettuja, toisaalla Pietari todistaa Jumalan meidän synnyttäneen elävään
 
toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta ja niin ikään apostoli Paavali opettaa tuon herättämisen tapahtuvan kasteessa uskon kautta jonka Jumala vaikuttaa. Kol.2:12. Niin kasteessa meidät liitetään Kristuksen koko persoonaan sekä jumalalliseen, että inhimilliseen luontoon, Hänen ylösnousemuksensa kautta kaste on absoluutio Jumalassa, eli Kristuksessa ja samalla tavoin Jumala on kasteen absoluutio.
Myös siinä on yksimielisyys että kaikki kastetaan siksi, että olemme tuhoon tuomittua sukukuntaa ja syyllisiä perisyntiin. Mutta erimielisyyttä on mm. siitä, joutuvatko kastamattomat lapset tuomituksi kuollessaan kastamattomina? Me olemme tässä sitä mieltä, että Jeesus kastoi koko ihmissuvun Jordanissa omassa kasteessaan, kaste saa voiman tuosta Jeesuksen kasteesta alkaen aina Golgatan ja ylösnousemuksen riemulliseen yleiseen vanhurskauttamiseen.  
Toiseksi tältä osin pyhän Kirkolliskommunion lunastusoppi ei perustu kasteen sakramenttiin, vaikka pyhä kasteemme tuo meidät lunastuksen piiriin on Lunastuksen voitto, ansio tai Jeessuksen Golgatan työ sekä ylösnousemusvoitto tässä mielessä syvällisempi todellisuus yleensä koko Kristuksen lunastuksen Salaisuudessa.  
 
Niinpä Kristus Kaikkivaltias, Jumala ja ihminen ei saata vähäisimmässäkään määrin itseänsä kieltää tuossa Lunastuksen Työssään, vaan Hän on siinä kaiken luodun olevaisen ja Luomattoman Alkuolevaisen Täydellinen Absoluutio, Jumalan ja Kristuksen suorittaman lunastuksen puolelta Tie pelastukseen on kaikille avoin.  
Vaikka kasteen sakramentin persoonallista armoa ja vaikutusta ei saa halveksia, ei liioin sen omakohtaista koskemattomuutta ja pelastusta, ei pyhä kasteemme sakramentti ja sen merkitys ole mikään harhaileva väline, vaan syy- ja asiayhteydessä koko pyhän Kirkon jumalalliseen armontalouden hoitoon ja dispensaatioon, sekä pyhäin yhteyteen ja yhtymykseen.  
Kasteesta niin ikään opetetaan, että se on olevainen uskon ontologiassa autuudeksi, toisin sanoen kasteen ja uskon ontologia pelastuksessa ikään kuin yhtä, kuitenkin erikseen puhutava uskosta ja kasteesta, eikä usko kuitenkaan ole autuuden tähden kasteen ulkopuolinen todellisuus, sikäli kun uskova on kastettu.  
Kasteen jumalallinen dispensaatio on kokonaisvaltainen kaikkia kohtaan, vaikka kaste edellyyttääkin tai Jumala odottaa ihmisessä tapahtuvaa metanoiaa. Tässä on kuitenkin ajateltava niin, että jos kaste liittää kaksi yhteen, ovat ne myös yhdessä, jos ne erkanevat toisistaan pysyy muisto kuitenkin olevaisena voimassa. Jumalan pelastavasta
 
yhteydestä kokonaan poispoikenneillakin on tämä ontologinen muisto, jossa Jumalan puolella myös on kaipaus, takaisin odotus ja syvällinen rakkaus, ja näin me näemme, että Jumala katsoo edelleen tuon liiton näkökulmasta kastettua, huolehtii hänestä, täynnä ontologista takaisin odotuksen muistoa, kaipausta, omassa liitossaan uskollisena, nimeltä hän muistaa liitossaan ja muistossaan.
Jumala avaa kasteen armonsa Oven tahtonsa mukaan, kuten sanan kuulemisen ja evankeliumin sanoman kautta, sakramentti on siis Jumalan sanassa olevainen ja saa voimansa sanasta ja kun Jeesus vaikuttaa Pyhän Hengen kautta uskon, ihminen käsittää ja saa Jumalan armon.  
Tässä me puhumme Jumalan ennättävästä armosta pyhän kasteen sakramentin ja sen Jumalan liiton sekä Jumalan valan kautta, jossa Jumala itse kastehetkellä on julistanut kastetun ylle lunastuksen saarnan, sen lupauksen kautta, sen Pyhän Hengen kutsumuksen ja Jumalan uskollisuuden kautta, joka kasteeseen lapsena liittyy.  
Kaste on siis absoluutio Jumalassa, sateenkaari on noussut aina joka sateen jälkeen Auringon paistaessa, tässä mielessä kaste on armoliitto.  
 
Jumala ei siis tahdo pitää epävarmuudessa ketään siitä, kuuluuko hänelle Jumalan armo ja onko hän siinä sisällä.  
Pelastava usko tulee ilmoitetun sanan kautta, Jumalan sanan kuulemisesta ja Jumalan sana avaa kasteen lupaukset uskon kautta.  
Raamattu ei aseta ihmiselle muuta autuuden velvoitetta, kun tulla kuulemaan Jumalan sanaa, ottaa se vastaan ja antaa kastaa itsensä.  
Autuuteen siis tarvitaan, kaste, kääntyminen ja sana. Meidän tulee siis johtaa sieluja kääntymykseen ja sitä kautta uskoon sekä opettaa, ettei kukaan voi ilman käntymystä autuuteen tulla, vaikka sitten Jumala armotyönsä tekee niin kuin tahtoo.  
Siksi kasteen merkitys merkitsee ja velvoittaa myös yleistä ja kattavaa opetuslapseuttamista, sekä ohjausta ja paimensauvaa, missä ja milloin pyhä Kirkko jakaa armoaan ja lahjojaan, sekä missä ja milloin se kokoontuu kasteen ja uskon yhteyteen sekä yhtymykseen uskosta uskoon ja Pyhän Hengen kutsumana.  
Niinpä kasteen yleinen armoliitto ja Paimensauva erottuvat toisistaan siten, että kastettu ilman Paimenen Sauvaa voi joutua eksyksiin, menettää uskonsa luottamuksen, tai jäädä siitä vaille, joutua ryövärien ja susien saaliiksi, menettää hengellisen elämänsä jne,
 
eikä saa uskon ymmärrystä ja ravintoa eikä hengellistä ohjausta osakseen sekä eksyy laumasta js kokee lopulta hengellisen kuoleman.  
Lampaiden paikka on siis Isän suuressa lammashuoneessa, vaikkei tuota Jumalan valtakunnan salaisuutta saa mitenkään ahtaasti käsittää.  
Kaste on pohjimmiltaan järjelle käsittämätön ristinsalaisuus Jumalassa.  
Sen minkä käsitämme, sen me käsitämme Jumalan armosta, uskon salaisuudessa.  
Tässä mielessä kasteen sakramentti on myös mysteerio. Tässä me tunnustamme kasteen juridisen voiman ja salaisuuden Jumalassa, tässä mielessä kaste on salatun Jumalan jure divino.  
Näin me tunnustamme kasteen suuren hyödyn kastetulle ja samalla kuitenkin opetamme että kaste saa vaikutusvoimansa Jumalan sanasta ja sen pelastusmerkitys on Raamatussa aina apostolien ajoista käsitetty uskonyhteydessä, Jumalan seurakunnassa, sekä yhteydessä Kirkon avaimiin, ehtoolliseen ja katumukseen.  
Tästä Luther on sanonut, sakramentteja ei pidä heitellä väkijoukkoihin, vaan että todella saisimme tuon hyödyn jota opetamme kasteesta, on olomme ja elomme uskossa tarkoitettu yhteiseen Kommunioon ja sen
 
armontalouden hoitoon, joissa kaikki sakramentit ja sakraalit sekä Kirkon palvelukset elävät ikään kuin yhdessä Jumalallisen salaisuuden orgaanissa Pyhän Hengen salaisuudessa uskovalle pelastukseksi.  
Tässä mielessä me puhumme ihmisen vastuusta autuuden asiassa ja Jumalan monergistissynergistisesta Kirkkosalaisuudesta ja parannuksen sekä pyhän tiedon omaksumisen tärkeydestä.  
Kastetta käytämme oikein siten, että kuulemme Jumalan sanaa, otamme osaa ehtoolliseen, evankeliumin kautta uskomme sen mitä Jumala on meille luvannut ja kaiken kaikkiaan kuulumme Jumalan Kommunioon siten että asiaintilamme olisi uskossa ja pyhässä Jumalan sanassa sekä Jumalan tuntemisen pyhityksessä.  
Siispä on turmiollista sielujen pelastuksen kannalta halveksia pyhiä asioita ja niitä, jotka autuutemme tähden ovat meille annettu käytettäväksi Jumalan yhteisessä armontalouden hoidossa sekä palvelemaan meitä pyhäin saatossa.  
Mutta ettemme tekisi jälleen uutta tekojen oppia kasteen ympärille ja hämärtäisi pelastuksen ontologiaa ja ihmisen uskoa käsitteellisesti, tässä mielessä on pidettävä kiinni siitä, että yksin usko vanhurskauttaa jumalattoman.  
 
Samalla on varottava myös tekemästä uskosta uskon estettä ja lain tekoa.  
Niinpä Luther sanoo lyhyesti, usko on yhtä kuin armo, samoin se on luottamusta ja toivoa, sekä turvautumista, se voi olla lapsekasta ja hienovaraista, mutta se voi olla voimakasta härän uskoa, todellinen usko voi olla myös salattu.  
Mutta me moitimme yleistä kirkkoa siitä, että se on alkanut hävetä evankeliumia, olla uskon tuomari ja siirtynyt tekojen opin tielle.  
Mutta tätä uskoa, joka vanhurskauttaa, seuraa kuitenkin Pyhän Hengen pyhittävä työ ja Jumalan lahjat, jotka kaunistavat kilvoituksella ja Jumalan tuntemisen pyhityksellä uskon elämän vaelluksen.  
Pienet lapset tulee kastaa kuoleman ja perisynnin tähden ja siksi, että kaste on uudestisyntymisen peso, jossa annetaan Pyhä Henki lahjoineen ja kaunistuksineen, mutta myös siitä syystä, että kaste on suuri eksorkismi koko elämän matkalle.  
Kaste tulee toimittaa valelemalla tai upottamalla veteen Pyhän Kolminyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.  
Kristillisessä vesikasteessa Isän Jumalan Rakkaus, Jeesuksen Kristuksen Armo ja Pyhän Hengen Osallisuus
 
sulkee suojelukseensa enkelvartioiden kera pienen ihmistaimen, sekä tuopi elämän varjelukset.  
Kasteessa siis annetaan myös juridinen että empiirinen eksorkismi, jota sanotaan suureksi eksorkismiksi.  
Olisimme valmiita palauttamaan saatanan manauksen lapsen kasteeseen siitä syystä, että Luther opettaa sen vahvistavan kastetun empiiristä eksorkismia.  
Hän pani myös merkille myöhäisempinä vuosinaan kelvottomien pappien toimittaman kasteen empiirisen eksorkismin heikkenemisen kastettujen elämässä, verrattuna uskonpuhdistuksen alkuoppiin ja käytäntöön kasteesta ja sen vaikutuksiin kastettuun, siksi hän antaa tästä papistolle uusia ohjeita.  
Kaste Lutherin aikaan oli suljettu kommunio tapahtuma. Kasteen merkitys on hukuttaminen syvyyteen, tuhoaminen vanhasta ja nostaminen uuteen vanhurskauteen jopa vesilastissa nouseminen kasteen haudasta.  
Uskosta siten opetetaan, että se on pelastukseen välttämätön, sen, joka Jumalan tykö tulee, hänen tulee uskoa Hyvä Sanoma, Jumalan Armon evankeliumi autuudeksi ja syntien päästöksi.  
 
Tämä usko ei pohjimmiltaan ole muuta, kuin sydämen luottamusta Jumalan Hyvään Tahtoon, tämä usko syntyy evankeliumin sanomasta, jota uskoa edeltää kääntyminen sekä synnin katumus. Tässä ei sanota vanhurskauttavaksi uskoksi sitä uskon, asioiden ja tekojen hengellistä kolminaatiota, jossa kristitty usein vaeltaa, vaan kuten Raamattu sanoo luottamukseksi ja toivoksi Jumalan armoon, toivoksi silloinkin vaikka ei toivoa olisikaan, pelastus on siis yksin uskosta. Suuri syntinen on ojentanut köyhän kerjäläisen tyhjän kätensä Suuren Jumalan puoleen, uskaltamatta edes toivoa, mutta toivoo kuitenkin, luottaen Jeesuksen hyvään sanomaan ja syntien sovitukseen sekä lunastukseen. Jumalan siten vanhurskauttaa jumalattoman, yksin Hänen Armostaan, sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Suhteessa uudestikastamiseen tunnustamme yksiyhteistä kasteen substaatiota, jossa lapsikaste tunnustetaan samoin kuin tunnustamme kastetuiksi useamman kasteen saaneet, mikä merkitys sillä on Jumalan edessä, sitä emme tarkoin tunne, mutta lapset kastetaan, jos joku käy kasteella uudelleen, toivomme heidänkin tunnustavan lapsen kasteessa tapahtuvan vedestä ja Hengestä syntymisen substaation. Sitäkään me emme osaa sanoa, vahvistaako uusi kaste vanhan kasteen vai onko se olennoltaan toinen kaste, mutta tässä ristinsugsessiossa me tunnustamme apostoli Paavalin ja Kristuksen kautta yhteistä susessiota ja substaatiota.
 
Mielestämme uutta kastetta ei tarvitse katua, jos ei halua palata lapsikasteen sugsessioon, Paavali, joka tunsi kastee salaisuuden syvällisemmin kuin oppi-isämme, Luther ja monet muut on mielestämme yhdistävä apostolinen priimus kahden erikaltaisen kasteen sugsession välillä, voimme puhua Paavalin Kristussugsession koko täyteydestä seurakunnan ja Kirkon hyväksi. Paavalissa siten yhdistyy kasteen hajaannuksen yksiyhteinen sugsessio ja eheytyy tunnustukseen yksi pyhä ja yhteinen kaste.
Kääntyvän katumuksesta opetetaan, ettei se pohjimmiltaan ole muuta kuin peljästymistä ja sielunvaivaa synnin tuhovoimien ja Jumalan pyhyyden edessä, sekä armon halajamisen heräämistä.  
Mutta tämän kokemuksen myötä samalla sydämen ja sielun tulee jo kääntyä armollisen Jumalan puoleen ja turvata Jumalan armoon sekä evankeliumiin, sekä synninpäästöön, joka herättää uskonautuuden ja antaa elävän toivon.  
20. Ehtoollinen jaetaan ja nautitaan aina molemmissa muodoissa, viinissä ja leivässä, jossa Kristuksen ruumis ja veri on läsnä.  
Tässä me opetamme niin sanottua yhden substanssin oppia, tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni.  
 
Emme ole tyytyväisiä joihinkin sen kaltaisiin opetuksiin jossa opetetaan, ehtoollisen substanssista: Leivän kanssa, sen alla jne.  
Vaan leipä ja viini asetettuna ja siunattuna ehtoollisen asetussanoin, on totinen Kristuksen ruumis ja veri.  
21. Pyhien palvonnasta tunnustus opettaa, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan. (Augsburg).  
Pyhille annetusta kunnioituksesta ovat meillä esimerkkinä on koko se pyhän Kirkon kanoninen perintö, jossa muistamme pyhäinyhteyttä sekä yksityisessä hartaudessa että sakraalissa kommuniossa ja jumalanpalveluksessa. Tässä me näemme emme niinkään erityistä pyhäinpalvonta kulttia, vaan että koko pyhäin ontologia ja pyhäin ihmisontologia on tämä kaltaista nöyrtymistä ja kunnioittamista toinen toisensa ja varsinkin kaiken pyhän ja Jumalan pyhittämän edessä, se on rakkautta ja pyhän Kolmiyhteisen Jumalan yhteyttä seurakuntaan.  
Tässä me esikuvan tavoin tiedämme mikä on Jumalan tahto ja ymmärrämme sen, että pyhäinyhteys on ennen muuta toinen toisensa kunnioittamista ja nöyryyttä sekä yhteistä rakkautta, toinen toisensa rakentamista ja auttamista kaikkeen Jumalalle otolliseen hurskauteen, uskoon, kilvoitukseen ja vaellukseen, sekä
 
palvelukseen, sillä Herra asuu pyhissään sekä opettaa ja varjelee meitä myös heidän kauttaan, että me yhtä Herraa kumartaisimme ja Häntä ainoata palvelisimme, kunnes enää emme ole alaikäisiä vaan pääsemme täyteen miehuuteen Jumalan tuntemisessa.  
Tästä syystä lapset tuodaan lunastuksen piiriin jo kasteessa, niinpä kaikki se, joka on saatettu Kristuksen totutuvan ja toteutuneen lunastuksen piiriin, osalliseksi siitä, kuuluu myös pyhäinyhteyteen.  
Niinpä yleisen Kristuksen käskyn ja säätämyksen mukaan tämä pyhäin yhteys tapahtuu lunastuksen eli armonvälineitten kautta, sitten Jumalan sana vielä tästä opettaa, että se, mikä on salattua on Jumalan, mutta mikä on ilmoitettu, se on teitä ja teidän lapsianne varten.  
Tästä pyhä Kirkko on myös opettanut että Jumalan tahto on ilmaistu kristityille tietyissä rajoissa ja osa siitä on salattu, siksi pyhä Kirkkokin tekee toivossa työtä ja rukoilee alinomaa kaikkien ihmisten puolesta, vaikka se näkee Jumalan pelastustahdon toteutuneen rajallisesti, ovat Kirkon auttavat ja rukoilevat kädet aina Kirkkoikonin ulkopuolelle ulottumassa siinä Kristuksessa jossa Toivomme lepää.  
Tässä mielessä Eccelesia ei ole ainoastaan uloskutsuttu, vaan myös uloslähetetty, palvelemaan ja pelastamaan lähetetty.  
 
Mutta pyhä Kirkko ei voi kulkea sitä tietä, missä Kirkon tuntomerkit ja lunastuksen eli armonvälineet hyljätään, vaan sen tulee selvästi opettaa missä ja miten pyhäinyhteys toteutuu sanan ja sakramenttien sekä Kirkon yhteyden kautta, uskossa Kristukseen, elävässä toivossa, Pyhän Hengen yhteydessä ja Jumalan tuntemisen pyhityksessä. Niinpä on pidettävä kiinni siitä yksinkertaisesta totuudesta, että pyhäinyhteyteen on Jumala osoittanut sen Tien, jonka pyhä Kirkko, Jumalan sana ja kristittyjen yhteys on ajasta aikaan neuvonut. Tällä tavoin pyhä Kirkko on myös ajasta aikaan varjeltunut, ettei pyhäin yhteys ole joutunut saatanan voimien armoille. Kuitenkin on tunnustettava että pyhä Kirkko on tältä osin myös salattu, tätä osin pyhäinyhteys elää myös pyhän Kirkon sakraaleissa mysteerioissa. Neitsyt Mariasta opetamme, että hän on Kirkon äiti, kristittyjen äiti ja Jumalan äiti. Kuitenkaan emme käsitä pyhäin yhteyttä monimutkaisena jopa verettömän evankeliumin palvottavana kulttina, vaaan Uhrista ja Alttarista ja Alttarin osallisuudesta käsin järjelle käsittämättömänä yhteytenä Kristuksen salaisuudessa joka on seurakunta. Niinpä kristittyjen luottamus Kristuksen ja Hänen pyhiensä voittoon ei saa koskaan mureta eikä tyhjiin raueta, kaikki pyhät taivaissa ja maan päällä ovat siten yksi Kristuksen mystinen ruumis.
Niinpä oikein on rukoilla tietoisena kaikkien pyhien yhteydestä: Jumala! Auta minua löytämään Tie,
 
Totuus ja Elämä Jeesuksessa Kristuksessa, Pyhä Henkesi ja kaikki Sinun pyhäsi siihen minua auttakoon. Toisaalta kaikkien pyhien yhteys toteutuu pyhän Kirkon sakraalissa salaisuudessa ja alttarin yhteydessä, jossa Kristus pyhineen on aina läsnä. Noudatamme siis yksin Kristus periaatetta, mutta samalla sanomme, Kristus ei ole yksin, vaan pyhät ovat Hänen kanssaan, ubi Iesus, ibi eccelesia.
22. Juutalaiskysymyksestä opetetaan, ettei Raamattu opeta antisemitsimiä eikä vihamielistä tuomiota juutalaisia kohtaan, jotka eivät ole kristittyjä.  
Vaikka antisemitistisellä kristillisyydellä on syvät juuret kristillisissä kirkoissa, se on ollut juutalaisvihaa, jota ei voi hyväksyä, antisemistismi, rotusorto ja vähemmistöryhmiin kohdistunut vihamielisyys tuomitaan.  
Israel on Jumalan omaisuuskansa ja Jerusalem rauhan sekä Suuren Kuninkaan kaupunki.  
Kaikkia ihmisiä on kohdeltava Uuden Testamentin lähimmäisen rakkauden ja  
oikeudenmukaisuusohjeen mukaisesti, eikä epäoikeudenmukaisuus saa personoitua missään järjestelmässä eikä minkään järjestelmän vuoksi.  
Luterilainen Kolmas Linja antaa äänensä omalta puoleltaan kaikkialla maailmassa olevan vainotun ja
 
maanalaisen, Jumalan seurakunnan sekä Kristuksen Kirkon, että myöskin juutalaisen kansan ikuisen valitsemuksen, varjeluksen, pelastuksen, esirukouksen, palveluksen, auttamisen, tukemisen, suojelemisen sekä kaikinpuolisen Jumalan ja kristillisen Kirkon sekä auttavan ja suojelevan lähimmäisen rakkauden puolesta ja tahtoo seisoa juutalaisen kansan rinnalla tai tukena Israelin lopunajallisissa valtiollisissa, hengellisissä ja yhteiskunnallisissa ahdistuksissa, hädissä sekä vaikeuksissa sekä tunnustaa Israelin valtion ja sen juutalaisen kansan Raamatun ennustusten ja Jumalan profeetallisen sanan mukaisesti, toivotamme sekä rukoilemme rauhaa ja menestystä Jumalan Israelille.  
Mutta me emme lietso ja provosoi Arabien ja Juutalaisten välejä, me tahdomme olla myös Arabien ja Muslimien ystäviä ja etsiä heidän parastaan Jumalaan ja ihmisten edessä. Niinpä me toivomme, rukoilemme ja edesautamme Juutalaisten ja Arabien sekä Muslimien väistä veljeyttä ja sisarusrakkautta sekä veljessovun siunausta ja rauhanomaista yhteiseloa. Ps.133. Niinpä Jerusalemia sanotaan kaikkien kansojen Ruokoushuoneeksi, kaikkien kansojen yhteiseksi Äidiksi ja Suuren Kuninkaan Kaupungiksi, joka ainut on syntynyt siellä, kuten Psalmi 87 opettaa. Kuten me toivotamme ja rukoilemme Jerusalemille koko Suomen kansan puolesta kaikkinaista Jumalan mielisuosioita, rauhaa, menestystä ja alinomaista siunausta, samoin
 
mekin otamme vastaan Suomen kansalle siunaukset Jerusalemista, sen rauhan, menestyksen, Jumalan sanan ja Jumalan mielisuosion siunaukset sekä lupaukset.
23. Rukouksesta opetetaan, että joka aika Jumalan Pyhä Henki rukoilee kaikkien Jeesuksen omien opetuslasten puolesta, sanomattomin huokauksin, tuoden Jumalan eteen kaikki sairautemme, sen syyt ja synnit, kaikki syntimme, vikamme ja virheemme, puuttemme ja hätämme, kaiken kylvämisemme ja niittämisemme, rukoilee meille armoa, ja anteeksiantoa, rakkautta, laupeutta ja Jumalan kaikkinaisia hyviä lahjoja sekä kaunistuksia, sekä hyviä tekoja.  
Pyhä Henki Esirukolijana tuo aina Jumalan eteen Kristuksen Jeesuksen ja Hänen täydellisen ansionsa, kuolonsa, voittonsa, ylösnousemuksensa ja koko täytetyn työn, kätkien meidät tuohon Armoon ja vanhurskauteen Jumalan edessä.  
Tähän me iloisin mielin yhdymme Isä Meidän rukouksessa ja kaikissa rukouksen neuvoissamme, sillä Jumala voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki se, mitä anomme ja ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa ja tuo voima on Pyhän Hengen voima.
24. Yleinen syntisen tunnustus ja pyyntö
 
Tunnustan ja todistan uskovani siihen Herraan, joka on yksin minun Vapahtajani Kristus, josta Raamattu todistaa ja uskontunnustukset julkilausuvat.
Olen suuri syntinen ja Jumalan armo on ainut toivoni. Mutta uskon että Jumala on jo kaste hetkellä minut kutsunut ja valmistanut valtakuntaansa suuresta omaehtoisesta armostaan, laupeudestaan ja rakkaudestaan.
Jumala on myös valalla vakuuttanut olevansa uskollinen liitossaan ja armossaan, sillä vaikka minulla ei muuta olisikaan, onhan minulla Kristuksen kuolo ja kallis kasteeni.
Jumala! Älä sulje Pelastukseni Ovea minultakaan kelvottomalta, vaikka olen kaikkein iljettävin, häijyin, kelvottomin, syntisistä suurin ja pyhistäsi halvin, josko pyhä ollenkaan!
Herra armahda minua syntistä! Olethan antanut Kristus varman lupauksen siitä, että, joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, siksi otan nyt Jumalan sanan armosta vastaan, onhan minut jo kastettu.
Tähän minä luotan ja panen uskallukseni siihen armoon, joka meille Kristuksessa on annettu, lahjoitettu ja luvattu.
Kaikki minun omat ansioni ovat vain kuolema ja iankaikkinen kadotus, mutta sinun tekosi ja ansiosi
 
Kristus, Herra minun Jumalani on meidän täydellinen autuutemme ja vanhurskautemme.
Siispä rakas kallis Jumalani, mitä minulta vaatinetkaan, anna itse se mitä minulta vaadit, sillä minulla ei ole muuta toivoa, kuin sinun pohjaton ja sanomaton laupeutesi.
Onhan Herra sanasi luvannut: Kaikille, jotka ottavat Jeesuksen Kristuksen vastaan, Pyhä Henki antaa voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille niille, jotka uskovat Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Olenhan ottanutkin sinut vastaan ensimmäisen kerran jo kasteessa ja Pyhän Hengen ja lapseuslahjasikin saanut.
Mutta nyt tahdon vielä sanassasikin uudistaa armonanomukseni ja ottaa sinut vastaan. Jos olisi Jumalan sallimuksesta synnin tai muun tähden käynyt niin, että tietoisesti tai tietämättäni olisin lapseuslahjasi ja Pyhän Hengen armon kokonaan menettänyt, nyt kuitenkin tulen armosi valtaistuimelle Herrani ja Vapahtajani Jeesus Kristus ja uudistan tässä tunnustuksessa kasteeni liiton ja rukoilen, tee minut otolliseksi, ja avaa minullekin etsikonovesi, kun otan tässä vastaan lupauksesi armosta, joka on suuri, yli kaiken mitä nimesi ilmoittaa.
En voisi enempää pyytää, kuin että pyyhit pois sen velkakirjan, joka on kirjoitettu minua vastaan ja annat kaikki ne synnit anteeksi, joiden tähden Kristus olet
 
kuollut ja että hävität pois kaikki ne vaatimukset, joita sinä et ole asettanut ja että asetat minut Jumalan sanan Kalliolle.
Uudestisynnytä ylhäältä siis minutkin elävään toivoon, Jumalan sanan ja kasteen, sekä Pyhän Hengen kautta eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi, uskovaiseksi ja kelvolliseksi Jumalan lapseksi, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.
Anna siis tulla sinun armosi ja Henkesi lahjan minun osakseni sekä syntieni anteeksiantamuksen lupauksesi mukaan. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman!
Anna siis Kristus juuri tähän jumalattomuuteen sovituksen sana, niin ettei Jumalan armo jää turhaksi minunkaan kohdallani. Jumala! Vanhurskauttaako tämä minutkin?
Pyhä Henki! Päästä meidät siis jumalattomuuden luvuista Herran lukuun. Kirjoita Jeesus Kristus, Herrani ja Jumalani minunkin nimeni pyhässä Raamatussa ja Jumalan sanassa ilmoitettuun Teurastetun Karitsan Elämän Kirjaan, äläkä koskaan pyyhi sitä sieltä pois.
Ei pelkkä opillinen järjestys auta, vaan juuri nyt, Kristus, juuri nyt! Tule itse juuri nyt, niin kuin Jumalan sana lupaa ja vakuuttaa.
 
Karismaattisesti, yliolennollisesti ja metakosmisesti, sanasi ja lupauksesi tähden tule omakseni Pyhässä Hengessä ja sanassa.
Siispä kun sanasi lupaa armon sen vastaan ottajalle, otan vastaan Jumalan armon ja pelastuksesi, sanasi mukaan ja luotan siihen että Pyhä Henki ja Jumalan sana antaa minulle uskon, juuri nyt ja uskosta uskoon joka päivä.
Kristus, otan vastaan myös Pyhän Hengen armolahjoineen, vuodata sen voima juuri nyt ja aina vastedes, sanasi lupausten mukaan.
Pidä Jumala sinä itse huolta minusta ja pelastuksestani, jonka olet kuvaksesi tehnyt, luonut ja lunastanut. Sinä teidät mitä parannukseni vaatii, mutta jos sinä et pane alulle ja auta, kuinka voisin elää tahtosi mukaisesti, anna siis minulle hyvä alku.
Tässä lupauksesi luottamuksessa minä tahdon jäädä kokonaan sinun armosi ja hyvien tekojesi varaan ja kaikkien pyhiesi matkasaattoon.
Hyvä Jumalani, sinä tiedät, etten minä mitenkään voi voittaa syntiä, kuolemaa ja kadotusta, en Perkelettä enkä, omaa tuhoisaa turmelustakaan, en liioin epäuskoani.
Tule siis ja kätke hyvä Jumalani minut suojeluksesi siipien suojaan ja sodi itse minun autuuteni tähden.
 
Hyvä Jumalani, jos et näin tahtoisi tehdä, täytyisi minun autuuteni tyhjiin raueta, siksi jään sinun autuutesi ja iankaikkisen armopäätöksesi varaan, uskoen Korkeimman käteen autuuteni asian Jumalan iankaikkiseksi kunniaksi ja ylistykseksi, Jeesuksen Kristuksen tähden.
Auta että saavuttaisin sen päämäärän, jolla on iankaikkisen elämän lupaukset.
Yhäti me sitä myös rukoilemme, O´ Totuuden Pyhä Henki, että itse valmistaisit paluun niidenkin sydämiin ja sieluihin, joista olet tullut kokonaan pois karkotetuksi tai joutunut lähtemään.
Totuuden Pyhä Henki, juota meidät yliolennollisella voimallasi Jumalan sanaan ja sen rikkaisiin lähteisiin, avaa meille Pyhä sana uudella ja tuoreella tavalla ja tule kuin virvoittava sade, kaikkien köyhien, syntisten, sairaitten, särjettyjen, heikkojen ja alas painettujen osaksi, sekä virvoituksesi väkevällä virralla johda kaikkeen Armoosi ja Totuuteesi, joka tekee vapaaksi, sekä johtaa vapauteen, iloon sekä rauhaan ja avaa meille Tiesi taivaaseen, sen autuaalliseen ihanuuteen asti Kristuksessa Jeesuksessa.
Johdata meitä sitä Tietä, perille asti, autuaallisten pyhiesi ja pelastettujen joukkoon.
Pyhä Henki! Siunaa meitä aina sen voiman osallisuudella, Isän kirkkauden kautta, jolla Jeesus
 
Kristus herätettiin kuolleista ja nosta meidät sillä voimalla, kerran kuolemamme saapuessa, Isän kirkkauteen ja taivasten valtakuntaan.
Kytke oikea metakosminen, yliolennollinen ja karismaattinen Pyhän Hengen yhteys kaikkiin taivaitten pyhiin, sekä sitä kautta myös kanssamatkaajiimme.
Anna Kristus Henkesi kaikkinaisten lahjojen kautta meitä hallita, opettaa ohjata ja puolustaa, synnyttää Hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä ja osoita aina oikea Tie luoksesi ja oikeaan Totuuteen sekä Elämään.
Murskaa vääryyden valtikka meitä hallitsemasta ja hallitkoon meitä sinun vanhurskautesi valtikka, vallitkoon meitä kaikessa sinun vanhurskautesi valtakunta. Jumala!
Opeta meille Kristuksen uskon salaisuus, käskyjesi tie, opetuksesi valo ja säädöstesi polku. Ole sinä itse Kristus Jeesus kaikessa perustuksemme Perustus ja Kulmakivi, kaiken Hallitsija, aloittaja, rakentaja, täydelliseksi tekijä ja loppuun saattaja, tule kaikeksi kaikessa.
Siispä Kallis Jeesus Avaa minullekin Elämän Ovi, puhdista minut kaikesta synnistä sekä synninpahuudesta ja vääryydestä sekä ota minutkin tähän lammastarhaasi, sen autuaalliseksi asukkaaksesi ja kaunista minut Hyvyydelläsi, sekä vuodata minuun armosi ja rauhasi lahjat.
 
Siispä Kallis Herrani! En kestä edessäsi, enkä kestä tuomiotasi, jos Sinä lain mukaan tahdot minut tuomita, etkä antaisi kuitenkaan minulle sitä uskoa, joka pelastaa, Herra armahda!
Siispä Rakastava iankaikkinen ja Kaikkivaltias Jumala, kaikkialla läsnäoleva, kaikkivaikuttava ja kaikkitietävä Isä! Ihmiset antavat vain sen mitä heillä on ja vain sen, mitä he tietävät. Jos minun täytyisi jäädä sen varaan ja jos Sinä iankaikkisessa vanhurskaudessasi, tahtoisit minut lain mukaan tuomita, etkä kuitenkaan antaisi sitä uskoa, joka sieluni pelastaa ikuisesti, olisin ikuisesti kadotettu.
Anna minullekin se voimakas ja eläväinen usko, jota en voi omasta järjestämme ja voimastamme, emmekä ymmärrryksestämmekään, emme liioin toisten toimesta enkä viisaudesta saada, vaan että Sinä Iankaikkinen Isä valistat meitä lahjoillasi ja teet sen mahdolliseksi Pyhän Hengen synnytyksessä, voimallasi, sanallasi ja viisaudellasi Kristuksessa Jeesuksessa.
Niin edelleen anna minulle se voimakas usko, etten ensinkään pahaa henkeä ja kiusaajaa uskoisi, en liioin saatanata, vaan Sinun Pyhän Henkesi hallinnassa uskoisin Jumalan sanan todistukset ja sanoman Kristuksesta Jeesuksesta, Sinun ainokaisesta Pojastasi. Tätä pyydämme nyt, Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Sinun kansasi ja Kirkkosi rukoilee. Kunnia Jumalalle! Amen!
 
Rukous Jumalan puoleen iankaikkisen tuonpuoleisuuden edessä!
Isä ja Poika ja Pyhä Henki, yksi Herra ja yksi Jumala, O’ Kristus, lihaksi tullut.
Olen jo lapsena saanut kasteen Sinun Nimeesi ja nimeni substanssi on merkitty kastettujen elämänkirjaan taivasten valtakunnassa.
Pyhä Jumala! Pidä nimeni substanssi tallessasi ja elämän kirjassasi, älä anna sitä kenellekään toiselle, äläkä vaihda sitä muuhun mistään syystä äläkä synnistä.
Kun nyt saavun Kristuksen eteen, saavun kastenimessäni, joka on kerran kirjoitettu kastettujen elämänkirjaan taivasten valtakunnassa, sekä oman nimeni substanssissa, muista minua iankaikkisen evankeliumin ja iankaikkisen lunastuksesi kautta, sinun armoveressäsi ja pyyhi kirjoistasi pois kaikki rikokseni ja syntini, sekä laiminlyöntini ja erheeni ja lahjoita jälleen se puhdas usko ja Kristuksen oppi kirkkaana ja virheetömänä, joka kerran kasteenlahjana minun hyväkseni luettiin taivaissa, Sinun edessäsi Korkehin Herra.
Jos jotenkin voin vaikuttaa iäiseen osaani, joka kerran minulla tulee olemaan, niin pyydän nytkin että siinä kuulisit minua armossa, laupeudessasi ja totuudessasi.
 
Avaa tuonpuoleisesta vain sitä, mikä on totuutta edessäsi ja minulle hyväksi ja autuudeksi, sekä edistymisekseni uskossa ja Jumalan tuntemisen pyhityksessä, sekä varjeluksekseni.
Lähetä myös ne enkelit saattajakseni, jotka kastehetkelläni, kun olin lapsonen, olivat todistajinani armoliitostasi.
Avaa minulle Hengen maailmasta vain sitä, mikä koituu minulle ja läheisilleni tosiparhaaksi.
Jokatapauksessa pyydän että osani kuoleman jälkeisessä tilassani olisi kerran Kristuksen vanhurskaudella vanhurskautettu ja pyhitetty sekä monin verroin autuaampi ja onnellisempi sekä siunatumpi, kuin yksikään hetkeni maan päällä.
Kuule minua Herra! Sinun kansasi ja Kirkkosi rukoilee! Kunnia Jumalalle, Amen!
Corpus Christin julkilausuma
Perusteologiaksi esitetään Raamattua ja kolmea ekumeenista uskontunnustusta sekä Kirkon traditiota, joista ilmaistaan seuraavaa:
”Raamattu on kirjojen kirja, hengellisen elämän primus motor, Jumalan ilmoituksen lähde ja lähdesuoni, Jumalan sana, josta pulppuaa oikea jumalallisen tiedon sammumaton valkeus, kristillinen usko, sekä se oppi,
 
joka on ilmaistu mm. kolmessa ekumeenisessa uskontunnustuksessa.  
Vaikka sana ilmaisee Jumalan ja Jumalan totuuden ei Jumala itsessään eikä kaikessa toiminnassaan ole ikään kuin rajattu prinsiippi, vaan rajaton ja ääretön, Jumala toimii myös niin, ettemme voi sitä ymmärtää emmekä määritellä Jumalan sanalla, toimii niin, ettemme sanalla käsitä sitä selittää ja perustella. Tällöin on kysymys Salatusta Jumalasta. Jumalalla on ikään kuin kaksi olemis- ja vaikutustapaa, samalla kun Hän on aivan kaikessa ja vaikuttaa sekä ylläpitää kaiken, on Hän kuitenkin erityisellä tavalla siinä ilmoituksessa, joka ilmaisee tien lunastukseen, sovitukseen ja Kristuksen vanhurskauteen sekä olevaisen Pyhän Hengen kutsumisen ja saamisen yhteyteen. Tällöin on kysymys ilmoitetusta Jumalan tahdosta.
Mutta ekumeeniset tunnustukset ilmaisevat sitä evankeliumia, joka on Jumalan voima ja jossa ilmestyy Jumalan pelastava vanhurskaus uskosta uskoon. Tämä usko on armoa ja on kaikkien hyvien asioiden ja tekojen ikään kuin elävä sielu ja äiti, jossa ihminen kokee, toimii, elää ja kilvoittelee. Ihmisen autuus ei ole kuitenkaan ikään kuin asioiden, tekojen ja uskon kolmiaatio, vaan syntinen on vanhurskas yksin uskosta Jeesukseen.
 
Tätä kilvoitusta sekä uskon syntymistä varten on kirkko ja sen kommunioehtoollisyhteys, virat ja lahjat. Kaste elämän henkyttäjänä ja syntymisen sakramenttina Kol.2:11-12, on merkki ja sinetti siitä, että kuulumme Kristuksen perheväkeen, jonka todellisuuden sekä sisällön uskon kautta voimme ymmärtää ja omaksua.  
Pyhistä kirjoituksista versoo monia lähteitä, jotka ilmenevät kirkon historian traditiossa, lähinnä idän ja lännen kirkollisuuden historiassa.  
Mutta aikana jolloin keskellemme on kasvanut suuri paljous laittomuuden kansaa, totuuden vihollisia, sekä sen vastustajia, joiden yli Saatanalla on suuri valta, meidän on hyvin vaikeaa olla heitä kohtaan eläväksi tekevänä Kirkkona ja eläväksitekijänä. Tässä mielessä Kirkosta on sanottava että me emme itsessämme ole sen kaltainen Kirkko, eivätkä meidän henkilökohtaiset valinnat ole Kirkon valintoja, olemme kuitenkin kutsutut Kirkon jäsenyyteen, vaan Kirkko on jotain verrattomasti parempaa ja voimallisempaa.  
Tässä mielessä me sanomme apostoleita, profeettoja sekä marttyyreja ja Jumalan Äitiä, Neitsyt Mariaa Kirkoksi, samoin Kristusta ja Raamatun pyhää apostolista totuutta, jopa Kolmiyhteistä Jumalaa, erotukseksi ihmisvalinnoista, Kirkoksi sanomme myös sitä, kun Jeesukseen uskovat kokoontuvat yhteiseen kutsumuksen työhön ja sanan sekä sakramenttien
 
yhteyteen yhteisen kutsutun viran johdolla, kuulemaan Pyhän Hengen ja sananilmoituksen kautta julistettua Jumalan sanan julistusta sekä yhteiseen rukoukseen ja hartauteen, sekä Jumalan palvelukseen ja ylistykseen.  
Vaikka kuollut ei voita elävää eikä heikompi väkevämpää, kuitenkin me aina ja kaikin tavoin, ilman mitään omaa mahdollisuutta, ansiota, voittoa ja pyhyyttä, sekä arvovaltaa, langenneina ja suurina syntisinä, yksin armosta autuaina, Jumalan armon ja voiman avulla sekä Hänen sanansa arvovallalla sanoudumme irti kaikesta Saatanasta ja antikristuksesta, koko liikkeen ja itsemme puolesta sekä tunnustaen Jeesusta Kristusta anomme Jumalaa, että Hän ei täydellisessä varjeluksessaan salliisi yhteyteemme Saatanan voimia ja eksytyksen joukkoja vaan pitäisi meidät osana kristillistä Kristuksen Kirkkoa, sekä sen elävinä jäseninä, sekä pitäisi yllä liikkeessämme kristillistä kilvoitusta ja hengellistä hurskautta, uskossa, toivossa ja rakkaudessa.  
Esoteerisesti ihminen on kutsuttu etsimään ja löytämään Jumalan salatullakin tavalla ilmaisemia mysteerioita ja todistuksia itsestään ja Jumalan valtakunnasta ja Jumalan sanan ilmoituksesta. Nämä usein ovat syy-yhteydessä kirkon salattuun sakraaliin elämään ja kilvoitukseen elämässämme, jota kautta yhteyden ja palvelun mysteerio voi löytää sisällisen merkityksen ja oikean tarkoituksen. Jokaisessa kristiillisessä liikkeessä tulee olla se perusturvallisuus,
 
jossa Jumalan armo jaetaan sanan ja sakramenttien sekä julistuksen, että yhteisen palveluksen kautta sielujen ravinnoksi ja uskon syntymiseksi.  
Siten yhtymys Jumalan ja ihmisten kanssa voi toteutua mitä syvällisimmin salatussa kirkon yhteydessä ja toteutuessaan saa aikaan Jumalan tehtävien tai tekojen ja armonvälineiden vaikutuksessa Kirkon ilmenemisen näkyvänä ykseytenä ja missiona sekä sen diakonia saa karitaksen, johon se on kutsuttu.
Vaikka olemme kauttaaltaan syntisiä, jotkut täysin synnillisen rakkauden täyttämiä, toiset elämän kohtaloiden ja synnin surmaamia jne. kaikki eivät ole Jumalan armosta voitettuja Kristuksen kuuliaisuuteen. jokaiselle on kuitenkin turvattava, jos mahdollista ja Kirkosta riippuu, vapaa paluu takaisin viattomuuden maailmaan. Tämä merkitsee yksinkertaisesti evankelista uskonyhteyttä Vapahtajaan, Jeesukseen Kristukseen, sitä ei saa aikaan mikään laki, teko eikä ansio, vaan ainoastaan Jumalan hyvyys, ihmisrakkaus ja Hänen mittaamaton armonsa. Elämässä tämä merkitsee Jumalan hyvyyden, rakkauden ja otolliseksi tekevän armon vuotamista sydämeen ja ihmisolentoon, jolloin ihminen saavuttaa Jumalan rauhan, omantunnon vapauden, ilon, armollisen sieluntilan ja Pyhän Hengen voimavaikutuksen kautta vapauden Kristuksessa. Tässä ei mielestämme voi tulla kysymykseen minkäänkaltainen korvausteologia, vaan on kysymys sielun ja Vapahtajan evankelisesta
 
yhteydestä ja yhtymyksestä Jumalan evankeliumin välityksellä.  
Tästä syystä liikkeen kokonaiskuvassa Kristusportaali ei lunastuksen katekeettisessa merkityksessä merkitse, ikään kuin luomakunnan ontologista maailman illuminoimista, vaan selkeää evankeliumin uskon dynaamista lähtökohtaa. Kuitenkin Kristusportaalissa on selkeästi käsillä luomisen, lunastuksen ja pyhityksen kristillistä ontologiaa, sanomaa ja Jumalan maailman elämää luomakunnan yhteydessä.
Katumus on elämän eheyttäjä, terapeutti ja Jumalan kohtaamisen mysteerio, joka voi olla myös syvää sisällistä hurskautta, mutta myös syy-yhteydessä olevaa toimintaa ihmisen ontologisessa kilvoituksessa ja Jumalan kaipauksessa sekä etsinnässä.  
Katumuksen merkitys toteutuu Jumalan kohtaamisen salatussa mysteeriossa, kommunion eheytymisessä ja pyhittämisessä, jossa Jumalan Henki ilmaisee sieluille Jumalan tuntemisen salaisuuden ja läsnäolon sekä avaa sielulle uuden elämän lahjoja ja salattua suunnitelmaa Jumalan valtakunnassa, josta versoo myös Jumalan tuntemisen pyhittävä ontologia, usein juuri kirkon kilvoituksen synergiassa.  
Ihminen on luotu Jumalaa ja toisia ihmisiä varten, joka salaisuus saa voimaa yhteisessä kommuniossa, ehtoollisessa ja salaisessa mystisessä yhtymyksessä
 
Kristuksen ja sen jäsenten kanssa, jossa eukaristia, eli ehtoollinen on kaikkein keskeisin yhteyden salaisuus kasteen ja sanan harjoituksen sekä rukouskilvoituksen ohessa.
Me uskomme Kristuksen salattuun ja julkiseen apostoliseen Kirkkosuunnitelmaan ihmiset pelastamiseksi saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. Että ihminen saisi turvan ja suojan Kristuksen sekä salatussa että julkisessa apostolisessa Kirkkosalaisuudessa, ihmisen on tultava armoon sisälle Jeesus Ovesta, kuten Hän on sanonut: Minä olen lammastarhan Ovi, Paimen, Vapahtaja, sovittaja, lunastaja, pyhittäjä, vanhurskauttaja, Puolustaja, Päämies, tunnustuksemme Apostoli, Esikuva jne, Eikä kukaan tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani. Jeesus on itse sanonut olevansa myös Tie tuohon Kirkkoon, sekä sen Totuus ja Elämä.  
Farisealaisuudesta Kristus sanoo: He ovat piilottaneet tiedon avaimet, itse he eivät tahdo sisälle mennä ja estävät muitakin menemästä.
Jeesus on ilmaissut tahtonsa ihmistä kohtaan, sanoessaan ihmisille, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Samoin apostoli Paavali on täsmentänyt apostolista kutsumuksen sanomaa ja julistusta, kutsumalla kääntymykseen ihmisiä ja ottamaan armon sanoman sillä tavalla vastaan, ettei Jumalan armo jäisi turhaksi kenenkään kohdalla.  
 
Apostolinen Kirkko kutsuu kristittyjä myös kilvoitukseen, Kristus-pyhitykseen ja palvelemaan Kirkkosuunnitelman erilaisissa tehtävissä ja viroissa sen järjestyksen mukaan kuin Raamattu meille ilmaisee tuosta kutsumuksen työstä ja Kirkon kilvoituksen sekä pyhityksen salaisuudesta.
Tuossa Kristuksen ja Jumalan Kirkossa on armonvälineinä sana ja sakramentit, siinä on paimenia sekä julkisesti kutsuttuja että Jumalan valitsemia veljellisiä ja sisrellisia paimenia, opettajia, evankelistoja, diakonista työtä tekeviä ja karitaksen palveluksessa olevia kristittyjä, tuossa Kirkossa toimivat myös Jumalan moninaiset armonlahjat ja jumalallinen armontalouden hoito toteutetaan kaikille yhteiseksi hyödyksi sanan ja sakramenttien kautta Pyhän Hengen ja Jumalan armon sekä lahjojen ja kutsumustehtävien välityksellä. Tuossa kirkossa toteutetaan sekä julkista että yksityistä hartautta ja jumalanpalveluselämää, julkista että salattua rukousta sekä kaikinpuolista Kristuksen Kirkkoruumiin rakentamista Jumalan sanan ja Pyhän Hengen armon avulla sekä toteutetaan ehtoollisen yhteyttä. Ef.4:1-16.
Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan: kirottuja, kadotettuja, toivottomia. Hän on tullut pahan vankeja vapauttamaan. Hän on tullut köyhien ja syntisten ystävänä jakamaan oikeutta Jumalalta niille, joilta saatana on vienyt oikeuden ihmisarvoiseen elämään ja oikeuden olla Jumalan lapsi. Hän tahtoo
 
pelastaa, parantaa, antaa syntejä anteeksi, luoda uuden ihmisen Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voimalla. Jeesuksella Kristuksella on kaikki mahdollisuudet pelastaa ihminen, olipa hänen elämäntilanteensa mikä tahansa. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.  
Jeesuksen päävirka ja tehtävä on meidän lunastuksemme. Tässä työssä me Kristuksen Kirkkona olemme Hänen palvelijoitaan ja käskyläisiä saattaaksemme ilmeiseksi Kristuksen evankeliumin salaisuutta kaikessa maailmassa, kukin sillä armonlahjalla, joka olemme saaneet Jumalan moninaisen armon huoneen haltioina, että täyttäisimme tehtävämme Kristuksen mielenlaadun mukaan Jumala kirkkauden kiitokseksi Jeesuksessa Kristuksessa, siinä rakastetussa.
”Kristus on annettu alttiiksi kuolemaan, ei meidän vanhurskautemme eikä pyhyytemme tähden, vaan meidän syntiemme tähden, jotka ovat todellisia, suuria, lukuisia, jopa äärettömiä ja voittamattomia”. Luther
Kristus tahtoo säilyttää kristillisessä Kirkossaan pastoraalisen kommunikaationsa, jossa Hän on jakanut omia virkojaan, jossa edustamme uustestamentillista näkemystä, Jumalan sanan mukaan. Sisaruskunnan pappeusnäkemys on ylösnousemuksen pappeutta. pastoraalikysymysessä ja pastoraalisessa kommunikaatiossa ei tehdä ontologista
 
erotusta virkapappeuden ja yleisen pappeuden välillä, erityisesti synninpäästön jakamisessa, erotusta kuitenkin on salaisuuden kantamisessa, kuten piispuus on sacramentum mysterium, ylhäältä alas siunattu ja laskettu, apostolinen suksessio. Kun virkaanvihityt ovat huolellisesti omaksuneet Kirkkohypostaattisen materian ja substantaation sekä tulleet kutsutuksi ja vihityksi tehtäviinsä säätämyksen mukaisesti, ovat he salaisuuden kantajia kukin viroissaan.  
Mutta ontologisesti Sisaruskunta edustaa Kirkkonäkemystä Kristuksen Rakkauden Mysteeriona ja Jeesukseen uskovien sekä kastettujen yhteytenä, ”tämä salaisuus (sakramentti) on suuri, minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa, jossa salattu ja julkinen yhteys kutsutaan sakraaliin rakkauden kommunioon, sekä yhtymykseen, Kommunium Mysterium saa subsaation sakraalissa mysteeriossa, vihkimysten salaisuudessa ja jumalallismystisessä ritualiteetissa, jossa emme sirpaloi dispensaatiota (=armotalouden hoito), mutta emme myöskään pelkista armonvälineoppia, vaan Kommunio muodostaa harmonisen rakkauden salaisuuden Kristuksessa.  
Sisaruskunta edustaa uutta kirkollista teokratiaa, ontologiaa, mieltä ja henkeä, jossa näemme kirkon todellisen teologian että koko kirkollisen elämän uudistumisen mahdollisuuden uuskirkollisena kommuniona. Seurakunta käsite on liikkeessä uuden tyyppinen kommunioyhteys.
 
Tunnustamme yhden kasteen, myös lapsikasteen. Ehtoollinen on Evankelis-Katolinen sakramentillinen kommunio, johon kutsutaan kaikki Jeesukseen uskovat ja kasteen saaneet, tähän kommunioon osallistutaan katumuksessa, synnin tunnustuksessa ja uskon luottamuksessa Jeesukseen ja ehtoollisen asetukseen sekä veljellisessä ja sisarellisessa rakkaudessa ja yhteydessä. Liikkeen ehtoolliskäsitys on sovellettu Evankelis-katolinen messu, jossa puhumme Kristuksen täydellisen uhrin nykyistymisestä ja realisoitumisesta ehtoollisessa.  
Sisaruskunnan Apostolisessa substaatio-opissa voimme pitää lähtökohtana seuraavaa Evankelis-Katolista aksioomaa:
Pyhä Raamattu on Jumalan sana, sanan substanssi on Jumala itse. Sakramentti on näkyvä sana, sakramentin substanssi on siis Jumalan sana ja Jumalan sanan substanssi on Jumala itse.
Latinankielinen käännös:
Sacra Scriptura Est verbum Dei. Substantia verbi Est ipse Deus. Sacramentum est verbum visible. Substantia sacramenti est ergo verbum Dei, et substantia verbi Dei est ipse Deus.
Mutta tässä aksioomassa on huomioitava myös tietty Logos logos periaate: Sana on kasvattaja, sana ohje ja
 
määre, mutta ohjeen ja määreen noudattamisen kautta emme omista puhtautta Sanan edessä, vaan ainoastaan sanan ilmaiseman evankeliumin kautta. Kuitenkin tuo Aksiooma edellyttää meitä aina korjaamaan käsitystä Kirkko hypostaasiosta siten, ettei se luisu pois apostolisesta kontekstista. Mutta vaikka kasteessa ihminen ja Kristus saavat yhtymyksen, ei kaste välineellisesti ole ihminen eikä Kristus, samoin Jumalan sanakaan ei ole välineellisesti Kristus, vaikka sanan substanssi on Jumala itse. Kuitenkin teologia on erimielistä siinä, onko varsinaisen substanssin ja välineellisen sanan välillä olennon eroavaisuus, sana on tässä mielessä välineellistyvä substanssin ilmoitus, mutta sen substanssi on olevainen sanassa, kuten sana on olevainen substanssissa.
Martti Luther: Luento Kristuksesta ja hänen vanhurskaudestaan
Kristus on meidät lunastanut lain kirouksesta
Mutta Kristus on meidät lunastanut lain kirouksesta, koska hän tuli kiroukseksi meidän edestämme, sillä kirjoitettu on: Kirottu on jokainen, joka puussa riippuu! Gal. 3:13.
Tämä lause tuottaa katolisille kirkko-isille ja niille järkiviisaille, jotka hyväksyvät heidän mielipiteensä, paljon päänvaivaa, ja he surkuttelevasti väärentävät tämän niin lohdullisen lauselman ja muka pyhästä
 
harrastuksesta koettavat välttämättä saada estetyksi sitä häväistystä, että Kristusta kutsuttaisiin kiroukseksi.
Sen tähden selittävät he tämän lauselman siten, että Paavali ei siinä tarkoita täyttä totta, vieläpä he häpeällisesti ja jumalattomasti väittävät, että raamatun lauseet, siinä ymmärryksessä kuin Paavali ne otaksuu, ovat ristiriidassa itsensä kanssa, vaikka ne oikealla paikallaan raamatussa eivät niin ole.
Ja tämän väitteensä tahtovat he todistaa näin: "Mooseksen sanat, jotka Paavali tässä mainitsee, eivät tarkoita Kristusta. Sitten ei ole Mooseksen lauselmassa sanaa jokainen, joka on Paavalin lauselmassa. Sitä vastoin jättää Paavali pois sanan Jumalalta, joka on olemassa Mooseksen kirjassa.
Lopuksi on kylliksi selvä, että Mooses puhuu pahan tekijästä eli ryöväristä, joka rikoksistansa on ansainnut ristinkuoleman, niin kuin raamattu selvästi todistaa 5. Moos. 21:22 - 23 . He kysyvät siis, miten tämä lauselma taidetaan sovittaa Kristukseen, se on, että hän olisi se Jumalan kiroama, joka riippui ristinpuussa, kun hän ei ollut mikään pahantekijä eli ryöväri, vaan päinvastoin vanhurskas ja pyhä.
Tämä saattaa eksyttää kokemattomia ihmisiä, jotka pitävät sellaisia järkiviisasten lausuntoja ei ainoastaan älykkäinä, vaan hurskainakin, kun siten Kristuksen kunniaa puolustetaan ja kristityitä raamatun avulla
 
varoitetaan jumalattomasti otaksumasta, että Kristus on tullut kiroukseksi. Meidän on sen vuoksi tutkisteleminen, mitä Paavali tässä oikeastansa tarkoittaa.
Paavali on lausunut ajatuksensa hyvin ja varovasti, ja hänen sanansa eivät suinkaan ole epäselvät. Mutta tässä on tarkoin huomioon otettava sanojen sisällys. Silla hän ei sano, että Kristus on tullut kiroukseksi itsensä tähden, vaan meidän edestämme. Pääpaino on siis sanoissa meidän edestämme. Sillä Kristus on omaan persoonaansa nähden viaton, siis hänen ei pitäisi puussa riippuman. Mutta koska kukin ryöväri on lain mukaan hirtettävä, niin oli itse Kristuskin Mooseksen lain mukaan hirtettävä, koska hän esitti syntisen ja ryövärin persoonaa, ei kuitenkaan yhden, vaan kaikkien syntisten ja ryövärien.
Sillä me olemme syntisiä ja ryöväreitä ja sen tähden olemme syylliset kuolemaan ja iankaikkiseen kadotukseen. Mutta Kristus otti päällensä meidän kaikkien synnit ja kuoli niiden tähden ristinpuussa. Sen tähden täytyi hänen tulla ryöväriksi ja, niin kuin Jesaja sanoo 53:12, pahantekijäin sekaan luetuksi.
Myöskin näkivät kaikki profeetat Hengessä, että Kristus tulisi kaikkein suurimmaksi ryöväriksi, murhamieheksi, varkaaksi j.n.e., kuin koskaan on maailmassa ollut. Sillä kun hän on koko maailman syntien uhrina, niin ei hän silloin enää ole viaton ja synnitön persoona, ei neitseestä
 
syntynyt Jumalan Poika, vaan syntinen, jolla on päällänsä Paavalin synnit, mikä oli pilkkaaja, vainooja ja väkivallan tekijä, ja Pietarin, joka kielsi Kristuksen, ynnä Daavidin, joka oli avioliiton rikkoja ja murhamies ja joka saattoi pakanat pilkkaamaan Herran nimeä, lyhyesti sanoen, jolla on ruumissansa kaikkien ihmisten kaikki synnit, ei siten, että hän itse olisi ne tehnyt, vaan siten, että hän otti meidän tekemät syntimme ruumiiseensa, sovittaaksensa ne omalla verellänsä.
Sen tähden käsitti hänet, vaikka hän olikin viaton, Mooseksen laki, joka ei katso ollenkaan persoonaa; sillä hänet luettiin syntisten ja ryövärien joukkoon kuuluvaksi. Samoin, jos esivalta tapaa jonkun ryövärien joukossa, pitää ja rankaisee se hänet syyllisenä, vaikka hän ei olisi koskaan mitään pahaa tehnyt eli ansainnut rangaistusta.
Mutta Kristusta ei ainoastaan tavattu syntisten joukossa, vaan hän vielä vapaaehtoisesti ja Isänsä tahdosta antoi lukea itsensä syntisten kumppaniksi, pukeutuessansa niiden lihaan ja vereen, jotka ovat syntisiä, pahantekijöitä ja kaikkiin rikoksiin vajonneita ihmisiä.
Kun siis laki tapasi hänet pahantekijöiden joukossa, niin tuomitsi ja kuoletti se hänet pahantekijänä.
Tämän tiedon Kristuksesta ja tämän niin ihanan lohdutuksen, että Kristus on tullut kiroukseksi meidän edestämme, vapahtaaksensa meitä lain kirouksesta,
 
riistävät järkiviisaat meiltä erottaessaan Kristuksen erilleen synnistä ja syntisistä ja esittäessään hänet meille esimerkiksi, jota meidän on seurattava.
Tällä tavoin he eivät ainoastaan tee Kristusta meille hyödyttömäksi, vaan esittävät hänet vielä tuomariksi ja hirmuvaltiaaksi, joka on vihastunut syntiin ja tuomitsee syntisen. Mutta meidän tulee ajatella Kristus puetuksi sekä lihaamme ja vereemme että myöskin synteihimme, kiroukseemme, kuolemaamme ja vieläpä kaikkeen pahuuteemme.
Mutta tässä ehken joku sanoo, että on varsin mieletöntä ja pilkallistakin kutsua Jumalan Poikaa syntiseksi ja kiroukseksi. Minä vastaan siihen: Jos tahdot sanoa ettei hän ole syntinen ja kirous, niin sano myöskin, ettei hän ole kärsinyt ja kuollut. Sillä eihän suinkaan ole vähemmän mieletöntä sanoa, että Jumalan Poika (niin kuin me uskontunnustuksessamme myönnämme) on ristiinnaulittu ja että hän on kärsinyt synnin ja kuoleman rangaistuksen, kuin kutsua häntä syntiseksi ja kiroukseksi.
Mutta jos ei ole mieletöntä tunnustaa ja uskoa, että Kristus on ristiinnaulittu pahantekijäin joukossa, niin ei liene myöskään mieletöntä kutsua häntä kiroukseksi ja suurimmaksi syntiseksi. Totta on, että Paavalin sanat eivät ole merkitystä vailla: Kristus tuli kiroukseksi meidän edestämme.
 
Sen, joka ei synnistä mitään tietänyt, on Jumala meidän edestämme synniksi tehnyt, että hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa, 2. Kor. 5:21. Samoin kutsuu häntä Johannes Kastaja Jumalan Karitsaksi, joka pois ottaa maailman synnit, Joh. 1:29. Itse on hän tosin viaton, koska hän on Jumalan puhdas ja saastuttamaton Karitsa, mutta koska hän kantaa maailman synnit, rasittaa hänen viattomuuttaan koko maailman syntivelka.
Kaikki ne synnit, joita minä, sinä ja me kaikki olemme tehneet ja vasta teemme, ovat Kristuksen omat, aivan kuin hän itse olisi ne tehnyt. Lyhyesti sanoen: meidän syntimme täytyy tulla Kristuksen omaksi synniksi tai myös täytyy meidän ikuisesti turmioon joutua. Tämän Kristuksen totisen tuntemisen, jota Paavali ja profeetat ovat mitä selkeimmin julistaneet, ovat järkiviisaat jumalattomuudessaan himmentäneet ja pimittäneet.
Jesaja puhuu Kristuksesta 53 luvussaan. Herra, sanoo hän 6. jakeessa, heitti kaikki meidän vääryytemme hänen päällensä, (Jes. 53:6). Me emme saa heikontaa tätä lauselmaa, vaan meidän on se käsittäminen sanojen mukaisesti. Sillä ei Jumala laske leikkiä näissä profeetan sanoissa, vaan puhuu vakavasti ja suuresta rakkaudestaan, koska, näet, tämän Jumalan Karitsan, Kristuksen, piti kantaa kaikkien meidän vääryytemme.
Mutta mitä sitten kantamisella tarkoitetaan? Järkiviisaat vastaavat tähän: rangaistusta. Aivan oikein. Mutta minkä
 
tähden Kristusta rangaistaan ? Eiköhän sen tähden, että hänellä on syntiä ja että hän kantaa niitä? Mutta sen, että Kristuksella on syntiä, todistaa myöskin Pyhä Henki Ps. 40:13: Minun syntini ovat minut ottaneet kiinni, niin etten minä nähdä taida. Ne ovat useammat kuin hiukset päässäni; ja Ps. 41:5: Minä sanoin: Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni; sillä minä tein syntiä sinua vastaan; ja Ps. 69:6: Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni eivät ole sinulle salatut.
Näissä psalmeissa puhuu Pyhä Henki Kristuksen persoonassa ja todistaa selvillä sanoilla hänellä olevan syntiä. Mainitut psalmien todistukset eivät ole viattoman, vaan kärsivän Kristuksen sanoja, joka otti edustaakseen kaikkien syntisten persoonaa ja joka sen tähden tuli vikapääksi koko maailman synteihin.
Siis Kristus ei ole ainoastaan ristiinnaulittu ja kuollut, vaan synti vielä sälytettiin hänen päälleen jumalallisesta rakkaudesta. Kun synti oli sälytetty hänen päälleen, tuli laki ja sanoi: Itse kunkin, joka syntiä tekee, tulee kuolla. Jos siis sinä, Kristus, tahdot mennä takaukseen, ottaa syyn päällesi ja kärsiä rangaistuksen syntisten sijasta, niin tulee sinunkin olla synnin ja kirouksen alaisena. Syystä siis Paavali sovittaa Kristukseen Mooseksen yleisen lainsäännön: Kirottu on jokainen, joka puussa riippuu! Kristus riippui puussa, siis on Kristus kirouksena Jumalan edessä.
 
Sangen suurena lohdutuksena on hurskaille saada näin pukea Kristus minun, sinun ja koko maailman synteihin. Mutta jos Kristusta näin katselemme, niin katoaa silloin helposti järkiviisasten väärät mielipiteet töiden vanhurskaudesta. Sillä he uneksivat jonkinlaisesta uskosta, joka saa oikean muotonsa rakkauden kautta, ja väittävät, että tämän kautta synnit poistetaan ja ihmiset vanhurskautetaan.
Mutta tämä on aivan samaa kuin vapauttaa Kristus synneistä, tehdä hänet viattomaksi ja raskauttaa itseämme synneillämme eikä katsella niitä Kristuksessa, vaan itsessämme, joka menettely on suoranaista Kristuksen syrjimistä ja hyödyttömäksi tekemistä.
Sillä jos on totta, että me lain töiden ja rakkauden kautta poistamme synnit, niin silloin ei Kristus niitä poista. Mutta jos hän on Jumalan Karitsa, joka iankaikkisuudesta on määrätty poistamaan maailman synnit ja jos hän vielä vapaasta tahdostaan on niin kiedottu meidän synteihimme, että hän tuli kiroukseksi edestämme, niin seuraa siitä ehdottomasti, että me emme taida tulla vanhurskaiksi emmekä poistaa syntejä rakkauden kautta.
Koska Jumala ei heittänyt syntejämme meidän päällemme, vaan Poikansa, Kristuksen päälle, että hän kärsisi rangaistuksen niiden tähden ja olisi meidän rauhamme ja me hänen haavainsa kautta tulisimme
 
parannetuiksi, niin eihän syntejä taideta poistaa meidän kauttamme.
Tämän todistaa koko raamattu, ja mekin todistamme sen uskontunnustuksessamme, sanoessamme: Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka kärsi, ristiinnaulittiin ja kuoli meidän edestämme.
Tästä näemme, että evankeliumin oppi, joka on ihaninta ja runsainta lohdutusta, ei saarnaa meidän omista eli lain töistä, vaan Jumalan käsittämättömästä ja sanomattomasta laupeudesta ja rakkaudesta meitä kelvottomia ja kadotettuja ihmisiä kohtaan, kun, näet, laupias Isä, nähdessään meidän nääntyvän lain kirouksen alaisina ja niin sen kietomina, ettemme koskaan olisi voineet siitä omin voimin vapautua, lähetti ainoan Poikansa maailmaan ja sälytti hänen päällensä kaikkien ihmisten kaikki synnit, sanoen: Sinun tulee olla Pietari, kieltäjä, Paavali, vainooja, pilkkaaja ja väkivallantekijä, Daavid, avioliitonrikkoja; sinun tulee olla se syntinen, joka söi kielletyn puun hedelmän paratiisissa, ja pahantekijä, joka riippui ristinpuussa, lyhyesti sanoen, sinun tulee olla se henkilö, joka on tehnyt kaikkien ihmisten synnit.
Valmistaudu siis maksamaan ja hyvittämään ne. Sitten tulee laki ja sanoo; Minä näen tässä syntisen ja sellaisen syntisen, joka on ottanut päällensä kaikkien ihmisten synnit enkä näe mitään syntiä muualla kuin hänessä, sen
 
tähden hänen täytyy kuolla ristillä. Ja näin ryntää laki hänen kimppuunsa kuolettaen hänet.
Kun tämä on tapahtunut, niin on koko maailma puhdistettu ja sovitettu kaikista synneistä ja siis myös vapahdettu kuolemasta ja kaikesta pahasta. Mutta sitten kun synti ja kuolema ovat poistetut tämän ainoan ihmisen kautta, ei Jumala näe mitään muuta koko maailmassa, varsinkin jos usko siinä vallitsee, kuin sulaa puhtautta ja vanhurskautta, ja jos synnin jätteitä siinä onkin vielä jäljellä, niin ei Jumala niitä näe tämän auringon, Kristuksen, tähden.
Näin tulee meidän ylistää kristillisen vanhurskauden oppia lain ja töiden vanhurskautta vastaan. Kuitenkaan ei ole olemassa mitään kieltä eikä mitään kaunopuheliaisuutta, joka kelvollisesti taitaisi käsittää ja vielä vähemmin sanoilla ilmaista sen tärkeyttä ja suuruutta.
Sen tähden on Paavalin tässä lausuma todistus pontevin ja voimallisin kaikkea lain vanhurskautta vastaan, sillä se sisältää tämän kumoamattoman johtopäätöksen: Jos koko maailman synnit ovat sälytetyt Jeesuksen Kristuksen päälle, niin ne eivät ole maailman päällä; mutta jos ne eivät ole hänen päällänsä, niin ovat ne vielä maailman päällä.
Samoin myös: Jos Kristus itse on ottanut päällensä syyn kaikista synneistä, joita olemme tehneet, niin olemme
 
vapautetut kaikista synneistä, mutta emme itsemme, töittemme eli ansioittemme kautta, vaan hänen kauttansa.
Mutta jos hän on viaton eikä kanna syntejämme, niin me kannamme ne ja kuolemme niissä ja joudumme kadotukseen. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka meille voiton antanut on meidän Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. 1. Kor. 15:57.
Mutta katsokaamme nyt, miten tässä persoonassa on olemassa kaksi mitä jyrkintä ristiriitaisuutta vastatusten. Häntä vastaan hyökkäävät nyt ei ainoastaan minun ja sinun, vaan koko maailman synnit, entiset, nykyiset ja tulevat. Ne koettavat tuomita häntä ja tekevätkin niin.
Mutta kun tässä samassa persoonassa, joka on korkein, suurin ja ainoa syntinen, myös on olemassa iankaikkinen ja voittamaton vanhurskaus, niin taistelevat nyt nämä kaksi: korkein, suurin ja ainoa synti ja korkein, suurin ja ainoa vanhurskaus vastatusten. Tässä täytyy toisen välttämättä väistyä ja tulla voitetuksi, kun ne mitä kiivaimmin törmäävät vastatusten.
Koko maailman synti hyökkää siis mitä tuimimmin vanhurskautta vastaan. Mutta miten käy? Vanhurskaus on iankaikkinen, kuolematon ja voittamaton. Synti on myös mahtavin ja julmin hirmuvaltias, joka hallitsee ja pitää vallassaan koko maailmaa, vangitsee kaikki ihmiset ja tekee ne orjikseen.
 
Lyhyesti sanoen: Synti on varsin suuri ja mahtava jumala, joka nielee koko ihmiskunnan, kaikki oppineet, pyhät, mahtavat, viisaat, oppimattomat j.n.e. Tämä hyökkää, niin kuin jo mainittiin, Kristusta vastaan ja tahtoo niellä hänet samoin kuin kaikki muutkin. Mutta se ei huomaa, että Kristus on sellainen persoona, jolla on voittamaton ja iankaikkinen vanhurskaus. Sen tähden täytyy tässä kaksintaistelussa synnin jäädä häviölle ja kuolla, mutta vanhurskauden voittaa ja jäädä eloon.
Näin voitetaan, kuoletetaan ja haudataan kaikki synti Kristuksessa, ja vanhurskaus pysyy voittavana ja hallitsevana iankaikkisesti.
Samoin kuolemakin, koko maailman kaikkivaltias hallitsijatar, joka tappaa kuninkaat, ruhtinaat ja vieläpä kaikki ihmiset erotuksetta, taistelee elämän kanssa voittaakseen ja nielläkseen sen. Ja tässä yrityksessään onnistuukin kuolema.
Mutta koska elämä oli kuolematon, niin pääsi se voitettunakin voittajaksi, sillä se kukisti ja kuoletti kuoleman. Siis on Kristuksen kautta kuolema voitettu ja kukistettu koko maailmassa, niin ettei enää ole jäljellä muuta kuin varjo kuolemasta, joka on kadottanut otansa eikä enää voi vahingoittaa niitä, jotka uskovat Kristukseen.
 
Sillä hän tuli kuoleman kuolemaksi, niin kuin Hoosea veisaa: Kuolema, minä tahdon olla sinulle myrkky, Hoos. 13:14.
Niinpä oli kirouksellakin, joka on Jumalan viha yli koko maailman, taistelu siunauksen, se on, Jumalan iankaikkisen armon ja laupeuden kanssa Kristuksessa.
Kirous kamppailee siis siunauksen kanssa ja tahtoo tuomita sekä kukistaa sen, mutta siihen se ei kykene. Siunaus on, näet, jumalallinen ja iankaikkinen, sen tähden täytyy kirouksen väistyä sen tieltä. Sillä jos siunaus Kristuksessa voitaisiin voittaa, niin voitaisiin itse Jumalakin voittaa.
Mutta tämä on mahdotonta. Kristus, joka on Jumalan voima, vanhurskaus, siunaus, armo ja elämä, voittaa ja masentaa siis nämä hirviöt, synnin, kuoleman ja kirouksen, ilman aseita ja ilman taistelua omassa ruumissaan ja itsensä kautta. Paavali puhuu tästä usein mielellänsä, esim. sanoessaan Kol. 2:15: Ja on ryöstänyt vallitukset ja väkevyydet ja toi heidät näkyviin ja sai heistä voittokunnian itse kauttansa.
Sen tähden ne eivät enää voi vahingoittaa niitä, jotka uskovat Kristukseen.
Ja tuo lisäys itse kauttansa tekee tämän taistelun vielä ihmeteltävämmäksi ja ansiokkaammaksi. Sillä se todistaa, että nämä niin suuret asiat (se on, että kirous, synti ja kuolema tukahutetaan ja siunaus, vanhurskaus
 
ja elämä tulevat niiden sijaan) saadaan aikaan yhdessä ainoassa, nimittäin Kristuksen persoonassa ja että näin hänen kauttansa koko luomakunnassa tapahtuu muutos. Kun siis luot silmäyksesi tähän persoonaan, niin näet synnin, kuoleman, Jumalan vihan, helvetin, perkeleen ja kaiken pahan voitetuksi ja kuoletetuksi.
Jos niin muodoin Kristus armonsa kautta hallitsee uskovaisten sydämissä, niin ei siellä ole olemassa mitään syntiä, ei mitään kuolemaa eikä kirousta. Mutta missä Kristusta ei tunneta, siellä ovat ne jäljellä. Siis puuttuu kaikilta niiltä, joilla ei ole uskoa, tämä hyvä työ ja voitto. Sillä uskomme on se voitto, joka maailman voitti, sanoo Johannes. 1. Joh. 5:4.
Tämä on kristillisen opin pääkappale, jonka järkiviisaat ovat kokonaan pimittäneet ja meidän aikamme kiihkoilijat taas uudestaan pimittävät. Ja tästä näet, miten tarpeellista on uskoa ja tunnustaa Kristuksen jumaluutta. Kun Arius kielsi tämän, niin täytyi hänen samalla kieltää myös sovitusoppi.
Sillä maailman synnin, kuoleman, kirouksen ja Jumalan vihan voittaminen ei ole minkään luodun olennon, vaan kaikkivaltiaan Jumalan työ. Siis täytyi sen, joka voitti nämä, todellakin olla olennoltansa Jumala.
Sillä tätä niin voimakasta valtaa (syntiä, kuolemaa ja kirousta) vastaan, joka vallitsee maailmassa ja koko luomakunnassa, täytyi nousta toinen korkeampi voima.
 
Mutta sellaista ei ole olemassa missään muualla kuin Jumalassa.
Synnin kumoaminen, kuoleman kukistaminen, kirouksen poistaminen ja toiselta puolen: vanhurskauden lahjoittaminen, elämän saattaminen valoon ynnä siunauksen antaminen, se on, edellisten tyhjäksi tekeminen ja jälkimmäisten aikaansaaminen kuuluu yksinään Jumalan kaikkivallalle.
Mutta kun raamattu omistaa Kristukselle kaiken tämän, niin on hän itse siis elämä, vanhurskaus ja siunaus, se on, luonnoltansa ja olennoltansa Jumala. Ne, jotka kieltävät Kristuksen jumaluuden, kadottavat siis koko kristinopin ja tulevat suorastaan pakanoiksi ja turkkilaisiksi.
Vanhurskauttamisen oppia on sen vuoksi niin kuin ennen olen sanonut, tarkoin opiskeltava. Sillä tähän sisältyvät uskomme kaikki muut opinkappaleet, ja jos se pysyy turmeltumattomana, niin pysyvät toisetkin turmeltumattomina. Kun siis opetamme, että ihmiset tulevat vanhurskaiksi Kristuksen kautta, että Kristus on synnin, kuoleman ja iankaikkisen kirouksen voittaja, niin todistamme samalla, että hän on olennoltaan Jumala.
Kristinuskon perusasiat
Room: 1:1.-3:28
 
Room. 1:1 Paavalin kirje roomalaisille
Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia,
Room. 1:2 jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa,
Room. 1:3 hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä
Room. 1:4 ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme,
Room. 1:5 jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,
Room. 1:6 joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte:
Room. 1:7 kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Room. 1:8 Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa.
 
Room. 1:9 Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen hänen Poikansa evankeliumia, on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan,
Room. 1:10 aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan teidän tykönne.
Room. 1:11 Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte,
Room. 1:12 se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.
Room. 1:13 Ja minä en tahdo, veljet, teiltä salata, että jo monesti olen päättänyt tulla teidän tykönne saadakseni jonkin hedelmän teidänkin keskuudestanne, niinkuin muidenkin pakanain, mutta olen ollut estetty tähän saakka.
Room. 1:14 Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille minä olen velassa;
Room. 1:15 omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia.
Room. 1:16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
 
Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta."
Room. 1:18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
Room. 1:19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
Room. 1:20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
Room. 1:21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
Room. 1:22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
Room. 1:23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
 
Room. 1:24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
Room. 1:25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
Room. 1:26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
Room. 1:27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
Room. 1:28 Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
Room. 1:29 He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
 
Room. 1:30 ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
Room. 1:31 vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
Room. 1:32 jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.
Room. 2:1 Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
Room. 2:2 Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät.
Room. 2:3 Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
Room. 2:4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
 
Room. 2:5 Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
Room. 2:6 hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
Room. 2:7 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
Room. 2:8 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
Room. 2:9 Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
Room. 2:10 mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
Room. 2:11 Sillä Jumala ei katso henkilöön.
Room. 2:12 Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
 
Room. 2:13 sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
Room. 2:14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
Room. 2:15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -
Room. 2:16 sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.
Room. 2:17 Mutta jos sinä kutsut itseäsi juutalaiseksi ja luotat lakiin ja Jumala on sinun kerskauksesi
Room. 2:18 ja tunnet hänen tahtonsa ja, opetettuna laissa, tutkit, mikä parasta on,
Room. 2:19 ja luulet kykeneväsi olemaan sokeain taluttaja, pimeydessä olevien valkeus,
Room. 2:20 ymmärtämättömien kasvattaja, alaikäisten opettaja, sinulla kun laissa on tiedon ja totuuden muoto:
Room. 2:21 niin sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat;
 
Room. 2:22 joka sanot, ettei saa tehdä huorin, itse teet huorin; joka kauhistut epäjumalia, kuitenkin olet temppelin ryöstäjä;
Room. 2:23 joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa?
Room. 2:24 Sillä "teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa", niinkuin kirjoitettu on.
Room. 2:25 Ympärileikkaus kyllä on hyödyllinen, jos sinä lakia noudatat; mutta jos olet lainrikkoja, niin sinun ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaamattomuudeksi.
Room. 2:26 Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuutensa ole luettava ympärileikkaukseksi?
Room. 2:27 Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja.
Room. 2:28 Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
Room. 2:29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.
 
Room. 3:1 Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
Room. 3:2 Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut.
Room. 3:3 Mutta kuinka? Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä?
Room. 3:4 Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niinkuin kirjoitettu on: "Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään."
Room. 3:5 Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla.
Room. 3:6 Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman?
Room. 3:7 Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan?
Room. 3:8 Ja miksi emme tekisi, niinkuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niinkuin muutamat väittävät meidän sanovan: "Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi"? Niiden tuomio on oikea.
 
Room. 3:9 Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,
Room. 3:10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
Room. 3:11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
Room. 3:12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Room. 3:13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
Room. 3:14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
Room. 3:15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
Room. 3:16 hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
Room. 3:17 ja rauhan tietä he eivät tunne.
Room. 3:18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
 
Room. 3:19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
Room. 3:20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Room. 3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
Room. 3:22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
Room. 3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
Room. 3:24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
Room. 3:25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
Room. 3:26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että
 
hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Room. 3:27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
Room. 3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
Synti
"...yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet..." Room. 5:12.
"...kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niin kuin kirjoitettu on: `Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan...` " Room. 3: 9-10.
"Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen." Room.7:14.
"Sillä synnin palkka on kuolema... " Room. 6: 23.
"...kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä." Room. 14:23.
"...ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi..." Heb.3:13.
 
" Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä." 1Jh. 1:8.
Parannus
"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." Apt.3:19.
"Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt siunaamaan teitä, kun käännytte itse kukin pois pahuudestanne." Apt.3:26.
"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle." Mt. 3:2.
Armo.
"...hänen (Jeesuksen ) täyteydestään me olemme saaneet armoa armon päälle." Joh.1:16.
"Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot." Apt:13:34.
"...me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme..." Apt:15:11.
"...kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi." 2Kor. 6:1.
"...Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa..." 2Kor. 9:8
"Minun armossani on sinulle kyllin..." 2Kor. 12:9.
 
"...Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille." Tiit.2:11.
Anteeksiantamus.
"Jos tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1Jh.1:9.
"Hänessä (Jeesuksessa) meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen." Kol.1.14.
"Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi." Room. 5:20.
"...jossa (Jeesuksessa) meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan." Ef. 1:7.
"Hänestä (Jeesuksesta) kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen,
saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta." Apt. 10:43.
Usko ja uskonvanhurskaus.
"Mutta nämä ovat kirjoitetut (Raamatun kirjoitukset), että te uskoisitte että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessään."
Jh.20:31.
 
"... jonka (Jeesuksen) kautta olemme saaneet armon ja apostolin viran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakana kansoissa." Room. 1:5.
"Sillä siinä (evankeliumissa) Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: `Vanhurskas on elävä uskosta.` " Room. 1:17.
"...se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta." Room. 3:22.
"Hän (Jumala) itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen." Room. 3:26.
"Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja." Room.3:28.
"Mutta joka ei (lain vaatimia) töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi." Room. 4:5.
"Koska olemme siis uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta." Room. 5:1.
Uudestisyntyminen
"Jeesus vastasi: `Totisesti totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa` ". Jh. 3:3.
 
"Jeesus vastasi: `Totisesti totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä Jumalan valtakuntaan.` " Jh. 3: 5.
"Älä ihmettele, että minä sanon sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä." Jh.3:7.
"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jh. 3:8.
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta." 1Piet. 1:3.
"Te jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta." 1Piet. 1:23.
" Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta." Tiit.3:4-5.
Hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella, ollen haudattuina Hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös
 
Hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista. Kol.2:11-12.
Pyhästä Hengestä.
"...niin Johannes vastasi kaikille sanoen: `Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella." Lk.3:16.
"...vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." Apt.1:8.’
"Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette." Apt.2:33.
"Niin Pietari sanoi heille: `Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.` " Apt. 2:38.
"Ja tultuaan sinne nämä (Pietari ja Johannes) rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he
 
panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen." Apt. 8:15-17.
"Kun Pietari näitä (evankeliumia) puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat." Apt.10:44.
"Silloin minä (Pietari) muistin Herran sanan, Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Apt.11: 16.
"Ja hän (Paavali) sanoi heille: `Saitteko Pyhän Hengen silloin kun te tulitte uskoon?` Niin he sanoivat hänelle: `Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan.`
Ja hän sanoi: `Millä kasteella te sitten olette kastetut?` He vastasivat: `Johanneksen kasteella.` Niin Paavali sanoi: `Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehottaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on Jeesukseen.` Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat." Apt. 19:2-5.
Jumala puhuu Sanassaan pyhityksestä
"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyttäköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen." 1Tess.5:23.
 
"...niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen." Room. 6:19.
"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi..." Room. 12:1.
"Tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne..." 1 Tess. 4:3.
"...Jumala valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen." 2Tess. 2:13.
"Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen." 1 Tess. 4:7.
"Mutta hänestä (Jumalasta) on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, Joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi." 1Kor. 1:30.
Apostoli Paavalin Ristinsaarna
1. Kor. 1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
1. Kor. 1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
 
1. Kor. 1:19 Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi."
1. Kor. 1:20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
1. Kor. 1:21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla
tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
1. Kor. 1:22 koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
1. Kor. 1:23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
1. Kor. 1:24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
1. Kor. 1:25 Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
 
1. Kor. 1:26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
1. Kor. 1:27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksens sen, mikä väkevää on, häpeään,
1. Kor. 1:28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
1. Kor. 1:29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
1. Kor. 1:30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
1. Kor. 1:31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra."
1. Kor. 2:1 Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
1. Kor. 2:2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
 
1. Kor. 2:3 Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
1. Kor. 2:4 ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
1. Kor. 2:5 ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.
1. Kor. 2:6 Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,
1. Kor. 2:7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,
1. Kor. 2:8 sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet -
1. Kor. 2:9 vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat."
1. Kor. 2:10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
 
1. Kor. 2:11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
1. Kor. 2:12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
1. Kor. 2:13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
1. Kor. 2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
1. Kor. 2:15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
1. Kor. 2:16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.
Jumalan sana on voimallinen
Hepr. 4:12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä
 
ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
Hepr. 4:13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
Jeesus ylimmainen Pappi
Hepr. 4:14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
Hepr. 4:15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Hepr. 4:16 Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
Hepr. 5:1 Sillä jokainen ylimmäinen pappi, ollen ihmisten joukosta otettu, asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä Jumalalle tulee, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien edestä,
Hepr. 5:2 ja hän voi säälien kohdella tietämättömiä ja eksyviä, koska hän itsekin on heikkouden alainen,
 
Hepr. 5:3 ja tämän heikkoutensa tähden hänen täytyy, samoinkuin kansan puolesta, niin itsensäkin puolesta uhrata syntien edestä.
Hepr. 5:4 Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niinkuin Aaroninkin.
Hepr. 5:5 Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin";
Hepr. 5:6 niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan."
Hepr. 5:7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
Hepr. 5:8 Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
Hepr. 5:9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,
Hepr. 5:10 hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan."
Paavalin kirje galatalaisille
 
Gal. 1:1 Paavalin kirje galatalaisille
Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt,
Gal. 1:2 ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian seurakunnille.
Gal. 1:3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta,
Gal. 1:4 joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!
Gal. 1:5 Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.
Gal. 1:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
Gal. 1:7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
Gal. 1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
 
Gal. 1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
Gal. 1:10 Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
Gal. 1:11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
Gal. 1:12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.
Gal. 1:13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin
Gal. 1:14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.
Gal. 1:15 Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi
Gal. 1:16 ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä,
 
Gal. 1:17 enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon.
Gal. 1:18 Sitten, kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi.
Gal. 1:19 Mutta muita apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen.
Gal. 1:20 Ja minä kirjoitan teille, katso, Jumalan kasvojen edessä minä sanon, etten valhettele.
Gal. 1:21 Sitten menin Syyrian ja Kilikian paikkakuntiin.
Gal. 1:22 Mutta olin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka ovat Kristuksessa.
Gal. 1:23 Heidän kuuloonsa oli vain tullut: "Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti";
Gal. 1:24 ja he ylistivät Jumalaa minun tähteni.
Gal. 2:1 Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.
Gal. 2:2 Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain
 
keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.
Gal. 2:3 Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
Gal. 2:4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
Gal. 2:5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.
Gal. 2:6 Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään,
Gal. 2:7 vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille -
Gal. 2:8 sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa -
Gal. 2:9 ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes,
 
joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.
Gal. 2:10 Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä.
Gal. 2:11 Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
Gal. 2:12 Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,
Gal. 2:13 ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.
Gal. 2:14 Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"
Gal. 2:15 Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä;
 
Gal. 2:16 mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
Gal. 2:17 Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
Gal. 2:18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
Gal. 2:19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
Gal. 2:20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Gal. 2:21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Gal. 3:1 Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
 
Gal. 3:2 Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
Gal. 3:3 Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
Gal. 3:4 Niin paljonko olette turhaan kärsineet? - jos se on turhaa ollut.
Gal. 3:5 Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta,
Gal. 3:6 samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"?
Gal. 3:7 Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.
Gal. 3:8 Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: "Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi."
Gal. 3:9 Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.
Gal. 3:10 Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."
 
Gal. 3:11 Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta."
Gal. 3:12 Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä."
Gal. 3:13 Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" -
Gal. 3:14 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.
Gal. 3:15 Veljet, minä puhun ihmisten tavalla. Eihän kukaan voi kumota ihmisenkään vahvistettua testamenttia eikä siihen mitään lisätä.
Gal. 3:16 Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: "Ja siemenille", ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: "Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus.
Gal. 3:17 Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.
 
Gal. 3:18 Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta.
Gal. 3:19 Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.
Gal. 3:20 Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi.
Gal. 3:21 Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.
Gal. 3:22 Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
Gal. 3:23 Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
Gal. 3:24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Gal. 3:25 Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
Gal. 3:26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
 
Gal. 3:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Gal. 3:28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Gal. 3:29 Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.
Gal. 4:1 Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra;
Gal. 4:2 vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.
Gal. 4:3 Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.
Gal. 4:4 Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,
Gal. 4:5 lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
Gal. 4:6 Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
 
Gal. 4:7 Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.
Gal. 4:8 Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.
Gal. 4:9 Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?
Gal. 4:10 Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.
Gal. 4:11 Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.
Gal. 4:12 Tulkaa minun kaltaisikseni, koska minäkin olen tullut teidän kaltaiseksenne, veljet, minä pyydän sitä teiltä. Ette ole minua mitenkään loukanneet.
Gal. 4:13 Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia,
Gal. 4:14 ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen.
 
Gal. 4:15 Missä on nyt teiltä kerskaaminen onnestanne? Sillä minä annan teistä sen todistuksen, että te, jos se olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle.
Gal. 4:16 Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden?
Gal. 4:17 Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä.
Gal. 4:18 On hyvä, jos osoitetaan intoa hyvässä asiassa aina, eikä ainoastaan silloin, kun minä olen teidän tykönänne.
Gal. 4:19 Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä,
Gal. 4:20 tahtoisinpa nyt olla teidän tykönänne ja äänenikin muuttaa! Sillä minä olen aivan ymmällä teistä.
Gal. 4:21 Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettekö kuule, mitä laki sanoo?
Gal. 4:22 Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta.
Gal. 4:23 Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta.
 
Gal. 4:24 Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar;
Gal. 4:25 sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen.
Gal. 4:26 Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.
Gal. 4:27 Sillä kirjoitettu on: "Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä, riemahda ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies."
Gal. 4:28 Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli.
Gal. 4:29 Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.
Gal. 4:30 Mutta mitä sanoo Raamattu? "Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa."
Gal. 4:31 Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.
Gal. 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
 
Gal. 5:2 Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
Gal. 5:3 Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain.
Gal. 5:4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.
Gal. 5:5 Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta.
Gal. 5:6 Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.
Gal. 5:7 Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?
Gal. 5:8 Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu.
Gal. 5:9 Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.
Gal. 5:10 Minulla on teihin se luottamus Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä.
 
Gal. 5:11 Mutta jos minä, veljet, vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi minua vielä vainotaan? Silloinhan olisi ristin pahennus poistettu.
Gal. 5:12 Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihoittajanne!
Gal. 5:13 Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
Gal. 5:14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
Gal. 5:15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
Gal. 5:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
Gal. 5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
Gal. 5:18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
Gal. 5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
 
Gal. 5:20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
Gal. 5:21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Gal. 5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Gal. 5:23 Sellaista vastaan ei ole laki.
Gal. 5:24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
Gal. 5:25 Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
Gal. 5:26 Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.
Gal. 6:1 Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.
Gal. 6:2 Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.
 
Gal. 6:3 Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.
Gal. 6:4 Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on;
Gal. 6:5 sillä kunkin on kannettava oma taakkansa.
Gal. 6:6 Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajallensa.
Gal. 6:7 Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
Gal. 6:8 Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.
Gal. 6:9 Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.
Gal. 6:10 Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.
Gal. 6:11 Katsokaa, kuinka suurilla kirjaimilla minä omakätisesti teille kirjoitan!
Gal. 6:12 Kaikki, jotka pyrkivät lihassa olemaan mieliksi, ne pakottavat teitä ympärileikkauttamaan itsenne vain siksi, ettei heitä Kristuksen ristin tähden vainottaisi.
 
Gal. 6:13 Eiväthän nekään, jotka ympärileikkauttavat itsensä, itse noudata lakia, vaan he tahtovat teitä ympärileikkauttamaan itsenne saadakseen kerskata teidän lihastanne.
Gal. 6:14 Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!
Gal. 6:15 Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.
Gal. 6:16 Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille!
Gal. 6:17 Älköön tästedes kukaan minulle vaivoja tuottako; sillä minä kannan Jeesuksen arvet ruumiissani.
Gal. 6:18 Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen.
Raamatun todistuksia – Mihin me uskomme?
Jumala.
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. 1Moos.1:1.
Jumala meidän kanssamme. Mt.1:23
 
Herraa sinun Jumalaasi sinun pitää kumartaman. Mt.4:10.
Minä olen Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala, ja Jaakobin Jumala. Mt.22:32.
Herra meidän Jumalamme on yksi ainoa. Mk.12:29.
Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Jh.1:1.
Jumala on Henki. Jh.4:24.
Meillä on yksi Isä, Jumala. Jh.8:41.
Minun Herrani ja minun Jumalani. Jh.20:28.
Kirkkauden Jumala. Apt.7:2.
Olkoon Jumala totinen. Room.3:4.
Tuomion Jumala. Room. 14:10.
Jumala joka on laupeudesta rikas. Ef.2:4.
Armahtavainen Jumala. Filip.2:27.
Iankaikkiselle kuninkaalle … ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus. 1.Tim.1:17.
Kaiken rakentaja on Jumala. Heb.3:4.
… Jumalamme on kuluttavainen tuli. Heb.12:29.
Jumala on Rakkaus. 1.Jh.4:8.
 
Jumala joka on ja joka oli ja joka tuleva on. Ilm.1:8.
Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala. Ilm.4:8.
(Lisäksi: 1Moos.14:19, 16:13, 21:33, 2Moos:20:2, 5Moos.7:21, Joos.2:11,3:10, 1Kun.8:60, 1Kun.18:24, 1Sm.2:2, 1Aik.17:24, 2Aik.20:6, Neh.1:5, Ps.58:12, 59:18, 86:10, Jes.5:16, 17:10, 40:28, 44:6, 45:15, 52:7, Jer.10:10, 51:56, Dan.2:28, 2:47, 5:21, Hoos.11:9, 12:1, Sak.8:8.)
Jeesus on Kristus (luvattu Messias) , Herra,
Jumalan Poika. (Kristuksen Jumaluus)
Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika. Mt.16:16.
Vapahtaja, joka on Kristus Herra. Lk.2:11.
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala … Jh.1:1-14.
Armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Jh.1:17.
”Me olemme löytäneet Messiaan,” se on käännettynä Kristuksen. Jh.1:41.
Minun Herrani ja minun Jumalani. Jh.20:28.
Hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Jh.17:3.
 
Jokaisen kielen pitää tunnustaman … että Jeesus Kristus on Herra. Fil.2:11.
Te olette Kristuksen ja Kristus on Jumalan. 1Kor.3:23.
Ylimmäinen pappi. Heb.4,5,8 luku.
Tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa,
Hänen Pojassaan … Hän on Totinen Jumala. 1Jh.5:20.
Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Jes.9:5-6 (Lisäksi: 1.Moos. 3:15, 22:18, 49:10, 5Moos.18:18, 2Sm.7:12,13,16, Ps.2, 8, 16, 22, 24, 40, 45, 69, 72, 89, 110, 118. Snl.8:22-31. Jes.7:14, 11:1-2, Jes.53. Jer.23:5-6, 33:15, Hes.34:23, 37:24, Sak.3:8, 6:12, Luuk.1: 31-35, Mt.1:18-23, Joh.8:56-58.)
Pyhä Henki/ Hengellä täyttyminen
"niin Johannes vastasi kaikille sanoen: `Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella Lk.3:16.
"vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka". Apt.1:8.
 
"Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette."Apt.2:33.
"Niin Pietari sanoi heille:" Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." Apt. 2:38.
"Ja tultuaan sinne nämä (Pietari ja Johannes) rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen." Apt. 8:15-17.
"Kun Pietari näitä (evankeliumia) puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat."Apt.10:44.
"Silloin minä (Pietari) muistin Herran sanan, Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.Apt.11:16.
hän (Paavali) sanoi heille: `Saitteko Pyhän Hengen silloin kun te tulitte uskoon: `Niin he sanoivat hänelle:` Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan`. Ja hän sanoi: ` Millä kasteella te sitten olette kastetut?` He vastasivat: Johanneksen kasteella`. Niin Paavali sanoi: `Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehottaen kansaa uskomaan häneen, joka oli
 
tuleva hänen jälkeensä, se on Jeesukseen`. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.`" Apt.19:2-5.
… ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki. Mk.13:11.
…että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta. Room.15:13.
Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa. Apt16:6.
Puolustaja. Jh.16:7-8.
Kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Mt.28:19.
( Lisäksi: Mt.10:12,Jh.15:26, 1Kor.2:12,, 1Piet.1:12, Room.8:9-10, Gal.4:6, 2Tess.2:8. 1Moos.1:2, 4Moos.11:25, 11:29, 24:2, Tm.3:10, 11:29, 13:25, 1Sm.10:6, 16:13, 2Sm.23:2, 2Aik.15:1, 20:14, Neh.9:20, Job.33:4, Ps.51:13, 106:33, 139:7, Jes.32:15, 40:13, 44:3, 48:16, 59:21, 61:1, 63:10-14, Hes.8:3, 39:29, Jooel.2:28, Miik.3:8, Sak.4:6, 6:8, 7:12, Mal.2:15.)
Ristiinnaulittu
…Ja kun he olivat hänet ( Jeesuksen) ristiinnaulinneet, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa… Mt. 27.Luku.
 
…. Ja he ristiinnaulitsivat hänet ja jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa, mitä kukin oli saava … Mk.15.Luku.
… Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle… Luuk.23.Luku.
… Silloin hän (Pilatus) luovutti hänet (Jeesuksen) heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen. Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebrean kielellä Golgataksi. Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle. Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas… Joh.19.Luku.
Ylösnousemus Jeesuksen/ uskovien
Ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan Mt.26:32.
Mutta hän sanoi heille: ”Älkää peljästykö: te etsitte Jeesusta, Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös: ei hän ole täällä. Mk.16:6.
Vihdoin hän (Jeesus) ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli
 
heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi. Mk.16:14.
Ja nämä sanoivat: ” Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille. Luuk.24:34. Joh.20 luku.
Ja apostolit todistivat suurella voimalla Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla. Apt.4:33.
Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille sanoen: ”Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleitten Jumala vaan elävien.” Mt.22:31.
Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita; niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa. Luuk.14:13-14.
Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. Joh.5:28-29.
… ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin. Apt.24:15.
 
Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Ilm.20:6.
Synti.
Lain kautta tulee synnin tunto. Room. 3:20.
"Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet." Room. 5:12.
... kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niin kuin kirjoitettu on: ` ei ole ketään vanhurskasta`" Room. 3: 9-10.
"Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen,
myyty synnin alaisuuteen." Room.7:14.
" synnin palkka on kuolema... " Room. 6: 23.
" mikä ei ole uskosta, on syntiä" Room. 14:23.
"ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi" Heb.3:13.
" Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä." 1Jh. 1:8.
Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus,
 
vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut sen kaltaiset … ne jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Gal.5:19-21.
(Lisäksi: Room.6 ja 7.luku. Gal.3:22, Ef.2:1, 1.Joh.1,2,3 luku. 1Moos.4:7, 50:17, 3Moos.16:30, 5Moos.9:27, 1Sm.15:23-24, 2Sm.12:13, 1Kn.8:46, 13:34, 15:3, 2Kn.3:3, Neh.1:6, Ps.4:5, 32:1, 32:5, 38:4, 39:9, 51:3, 51:7, 90:8, Snl.10:19, 14:21, 14:34, 20:9, 21:4, 24:9, Srn.7:21, Jes.1:18, 5:18, 30:13, 43:24, 43:27, 44:22, 53:12, 59:12, Jer.2:13, 36:3, Valit.2:14, 5:7, Hes.14:3, 18:4, 33:12, Dan.9:20, Miik.3:8, 7:9, 7:19, Sak.13:1.)
Parannus.
"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois. "
Apt. 3:19.
"Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt siunaamaan teitä, kun käännytte itse kukin pois pahuudestanne." Apt.3:26.
"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" Mt. 3:2.
Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Mk.1:15.
… saarnasivat että oli tehtävä parannus. Mk.6:12.
 
Parannusta syntien anteeksiantamukseksi on saarnattava. Lk.24:47.
Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi. Apt.8:22.
Tehkää parannus ja kääntykää. Apt.3:19
Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Apt.17:30.
Saarnasin ensin Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivat parannuksen soveliaita tekoja. Apt.26:20.
Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen. Room.2:4.
Murheenne oli teille parannukseksi. 2Kor. 7:9.
Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen. 2,Kor.7:10.
.. sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. 2Piet.3:9.
Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikoliittain opista. Tee siis parannus … Ilm.2:15-16.
Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen , ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen
 
ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa. Ilm.2:22.
Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus… Ilm.3:3.
Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan, ahkeroitse siis ja tee parannus. Ilm.3:19.
(Lisäksi: Mt.18:3, Apt.3:26, 9:35, 11:21, 14:15, 26:18, 2Kor.3:16, 1Tess.1:9, 1Piet.3:11, Job.42:6.)
Armo.
"Hänen (Jeesuksen ) täyteydestään me olemme saaneet armoa armon päälle" Joh.1:14.
"Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot"Apt:13:34.
"Me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme" Apt:15:11.
"Kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin ettei se jää turhaksi"
2Kor. 6:1.
"Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa"
"Minun armossani on sinulle kyllin"... 2Kor. 12:9.
 
"Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille."Tiit.2:11.
…saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Room.3:24.
(Lisäksi. Lk.4:22, Jh.1:14, Apt.11:23, 13:43, 15:11, 20:24, 20:32, Room.4:16, 5:2, 5:15, 5:20-21, 11:6, 16:20, 1Kor.1:4, 15:10, 2Kor.1:11-12, 4:15, 8:1, 8:9, Gal.6:1, 2:21, Ef.1:6-7, 2:5, Fil.1:7, Kol.1:6, 2Tess.1:12, Tiit.3:7, Heb.2:9, 12:15, 13,9, 1Piet.1:2, 1:10, 1:13, 3:7, 4:10, 5:5, 5:10, 5:12, 2Piet.1:2, 3:18, Jaak.4:6, 1Moos.6:8, 4Moos.14:18, 1Aik.16:34, Esr.3:11, Neh.9:17, Job.10:12, Ps.5:8, 17:7, 25:10, 31:22, 33:22, 36:6, 40:12, 48:10, 52:10, 62:13, 84:12, 86:5, 89:3, 103:11, 103:17, 119:76, 130:7, 147:11, Snl.3:34, 28:13, Jes.54:8, Dan.9:18, Hoos..2:19, Jooel.2:13, Sak.12:10.)
Syntien anteeksiantamus.
"Jos tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa
meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1Jh.1:9.
"Hänessä (Jeesuksessa) meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen. Kol.1.14.
 
"Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi. Room. 5:20.
"jossa (Jeesuksessa) meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan." Ef.1:7.
"Hänestä (Jeesuksesta) kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta" Apt. 10:43.
(Lisäksi: Mt.6:12, 6:14-15, 9:2, 9:6, 12:31-32, 18:21, 18:27, 18:35, 26:28, Mk.1:4, 4:12, 11:25, Lk.1:77, 24:47, .5:20, 6:37, 7:42-43, 7:47, 17:3, 23:34, Jh.20:23, Room.4:7, Apt.5:31, 13:38, 26:18. Ef.4:32, Kol.2:13, 3:13, Heb.8:12, 9:22, 10:18, 1Joh.2:12, Jaak.5:15. 3Moos.5:16, 4Moos.14:18, Ps.32:1, 86:5, 99:8, 130:4, Jes.55:7, Dan.9:9, Neh.9:17, Miik.7:18.)
Usko ja uskonvanhurskaus/ (uskonkilvoitus)
"Mutta nämä ovat kirjoitetut (Raamatun kirjoitukset), että te uskoisitte että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessään." Jh.20:31.
"Jonka (Jeesuksen) kautta olemme saaneet armon ja apostolin viran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakana kansoissa." Room. 1:5.
 
"Sillä siinä (evankeliumissa) Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: `Vanhurskas on elävä uskosta`". Room. 1:17.
"se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta". Room. 3:22.
" Hän (Jumala) itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. "Room. 3:26.
" Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja."Room.3:28.
"Mutta joka ei (lain vaatimia) töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi." Room. 4:5.
"Koska olemme siis uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta." Room. 5:1
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Room.10:17.
(Lisäksi: Mt.8:10, 9:2, 9:29, Mk.11:22, Lk.17:5, 18:8, 20:31, Apt.3:16, 6:5, 6:7, 14:22, 16:5, 21:20, Room.3ja 4 luku. 5:2, 9:30-32, 10:6-8, 10:17, 11:20, 14:22-23, 1Kor.2:5, 13:13, 15:1-11, 16:13, 2Kor.1:24, Gal.2:16, 2:20, 3:2, 3:7-26, Ef.2:8, 3:17, Fil.3:9, Kol.2:12, 1Tim.6:12. Heb.4:2-3, 6:12, 10:22, 11:1-11, 12:2, 13:7, 1Piet.1:5-21,
 
5:9, Jaak.2:22, 5;15. Habak.2:4, Ps.27:13, 116:10, Jes.7:9, 28:16, 53:1.)
Uudestisyntyminen
"Jeesus vastasi: `Totisesti totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä,
se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa`". Jh3:3.
"Jeesus vastasi: ` Totisesti totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä Jumalan valtakuntaan.`" Jh.3: 5.
"Älä ihmettele, että minä sanon sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä."Jh.3:7.
"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jh.3:8.
"jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta. turmeltumattomaan ja saastumattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan
 
voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana." 1Piet. 1:3.
"Jotka hänen (Kristuksen) kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan. … te jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta." 1Piet. 1:18-23.
"Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät (jotka uskomme) , ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuna hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan."Tiit.3:4-5.
Jos siis joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut. 2Kor.5:17.
Pyhitys
 
"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyttäköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen."1Tess.5:23.
"... niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen."
Room. 6:19.
"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; ... Room. 12:1.
" Tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne ... 1Tess. 4:3.
"... Jumala valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. 2Tess. 2:13.
"Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. 1Tess. 4:7.
"Mutta hänestä (Jumalasta) on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, Joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi. 1 Kor. 1:30.
(Lisäksi: Joh.17:17-19, Room.6:19-22, 8:27, 15:16, 1Kor.1:2, 2Kor7:1, Ef.2:21, Kol.1:22, 1Tim.4:5, Heb.2:11,18, 4:14-16, 9:13-14, 10 luku, 1Piet.1:2.)
 
Sovitus
Tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Kol.1:20-21.
Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan kanssa vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. Room.5: 8-11,19
Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. 2Kor. 5: 18-20.
(Lisäksi: 1Jh.2:2, 4:10, Heb.2:17, Ef.2:12-19.)
Lunastus
 
Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen. Luuk.1:68.
Saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Room.3:24.
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi. 1Kor.1:30.
Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun tuli kiroukseksi meidän edestämme … Gal.3:13.
… jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta. Ef.1:7.
Hänessä (Jeesuksessa) meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen. Kol.1:14.
… meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Heb.9:12.
… hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä… Ps.130:8.
(Lisäksi: Mt.20:28, Ef.1:14, Tiit.2:14, Gal.4:5, 1Piet.1:18, Heb.9:15, Apt.7:35, 1Tim.2:6)
 
Kaste
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Mt.28:19-20.
Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Mk.16:15-16.
Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsuu.” Apt.2:38-39.
Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Apt.2:41.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Apt.8:12.
Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua? ( Filippus sanoi: ”Jos sinä uskot koko
 
sydämestäsi, se tapahtukoon.” Hän vastasi: ” Minä uskon, että Kristus on Jumala Poika.”) Hoviherra käski pysäyttää vaunut. He astuivat molemmat veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet. Apt.8:36-38.
Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin? Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt.10:47-48.
kun hänet (Lyydia) ja hänen perhekuntansa oli kastettu … Apt.16:15.
Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. Apt.16:32-33.
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Room.6:4.
Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta. 1Piet.3:21.
 
Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin. Apt.18:8.
Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen Jeesukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Gal.3:26-27. (Lisäksi: Room.6:1-4, Ef.4:5, 1Kor.1:14-17, 10:2, Apt.19:3-5, Kol.2:12.)
Työhön lähettäminen/todistaminen
Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa. Mt.9:38.
Jeesus lähettää kaksitoista opetuslasta. Mt.10:5.
Vertaus viinitarhasta. 20:1-16.
Evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa todistukseksi. Mt.24:14
Oli mies, Jumalan lähettämä. Jh.1:6.
”Niin kuin sinä olet lähettänyt minut (Isä Jeesuksen) maailmaan, niin minäkin olen lähettänyt heidät maailmaan.” Jh.17:18.
Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa , käski hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä , jonka olette
 
minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen… tulette olemaan minun todistajani. Apt.1:4-5-8.
He ovat voittaneet hänet (pedon) Karitsan veren ja todistuksensa sanan kautta. Ilm.12:11, ( Lisäksi: Snl.14:5, 14:25, 19:5, 21:28, Jes.43:10, Ps.119:46.)
Rukous
Totiset rukoilijat rukoilevat Isää Hengessä ja totuudessa; sillä sen kaltaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jh.4:23.
Rukoilkaa niiden puolesta jotka teitä vainoavat. Mt.5:44.
Rukoilkaa te siis näin: ”Isä meidän …” Mt.6:9.
Kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toista vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne. Mk.11:25.
Kaikki mitä rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne niin se on teille tuleva. Mk.11:24.
Tuli aina rukoilla, eikä väsyä … 18:1.
Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa … Mk.21:36.
…nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen…Apt.8:15.
 
Seurakunta rukoili lakkaamatta … Apt.12:5.
… he paastosivat ja rukoilivat. Apt.13:3.
… rukoillen joka aika Hengessä. Ef.6:18.
Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta … 1Tim.2:1-2.
… tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla … Mt.17:21.
… pysyivät yksimielisesti rukouksessa … Apt.1:14.
Olkaa rukouksessa kestävät … Room.12:12.
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Filip.4:6.
… uskon rukous pelastaa sairaan …Jaak.5:5.
… vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras … Jaak.5:16.
(Lisäksi: 5Moos.4:7, 1Sm.12:23, 2Sm.22:7, 1Kn.9:3, Est.8:23, Neh.1:4-6, Ps.32:6, 88:14, 102:18, Snl.15:8, 15:29, Dan.9:3, Apt.4:31, 1Kor.14:15, 1Tes.5:17, Heb.7:25, Jaak.5:13, Juud.20.)
Kirkkaus
 
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Jh.1:14.
Jeesus sanoi hänelle: ” Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?” Jh.11:40.
Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Jh.17:22.
… että he näkisivät minun kirkkauteni … Jh.17:24.
… meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo … Room.5:2.
Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta … Room.6:4.
Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Room.8:18.
koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Room.8:21.
vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme. 1Kor.1:7.
 
kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa. 2Kor.2:8.
Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. 2Kor.3:18.
Sillä Jumala, joka sanoi: ” Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa levittäisi valoansa. 2Kor.4:6.
… valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen joka on Jumalan kuva. 2Kor.4:4.
… sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa. Ef.1:6.
että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. Ef.1:12.
…kuinka suuri on hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään. Ef.1:18.
Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. Filip.4:19.
 
hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuna olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä ilolla. Kol.1:11.
… Kristus teissä kirkkauden toivo. Kol.1:27.
kun Kristus, meidän elämämme ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. Kol.3:4.
(Lisäksi: Jh.12:23, 12:28, 13:31-32, 15:8, 21:19, Room.8:30, 1Kor.6:20, Ef.5:27, 2Tess. 1:10, 2:3, 2:14, 1Piet. 4:11, 1Tim.1:11, 2Tim.2:10-13, Heb.1:3, Ilm.21:11, 21:23, 2Moos.24:16, 3Moos.10:3, 1Kn.8:11, 1Aik.16:27, 29:11, Ps.60:19, Hes.1, 3:12.)
Jeesuksen parantava työ.
Ja hän (Jeesus) kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa oli. Mt.4:23.
Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: `Taivasten valtakunta on tullut lähelle`. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Mt.10:7-8.
Ja hän paransi monta, jotka sairastivat moninaisia tauteja, ja paljon riivaajia hän ajoi ulos eikä sallinut riivaajien puhua, koska ne tunsivat hänet. Mk.1:34.
 
Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi. Mk.16:17-18.
Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa. Apt.8:5-8.
Ja nyt Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta. Apt.4:29-30.
(LisäksiMt.8:16, 9:35, 12:15, 14:14, 15:30, 19:2,, 21:14, Mk.6:13, Lk.4:40, 5:17, 6:19, 9:11, 14:4, 22:51, Apt.10:38, Jaak.5:16.)
Helvetti/kadotus
…joka sanoo (veljelleen): ”sinä hullu”, on ansainnut helvetin tulen.Mt.5:22.
Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi
 
jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin. Mt.5:29-30.
Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Mt.10:28.
(Lisäksi:Mt.7:13, 18:9, 18:14, 23:15, 23:33, Mk.9:43, 9:45,47, 16:16, Lk.9:25, 16:20-31, 17:12, Apt.8:30, Room.5:16-18, 8:34, 1Kor.1:18, 11:32, 2Kor.2:15, 4:3, Fil.2:28, 3:19, 2Tess.1:9, 2:3, 2:10, 1Tim.6:9, Heb.10:39, 2Piet.3:7, 3:16, Jaak.3:6, Ilm.17:8.)
Taistelu syntiä, maailmaa, omaa lihaa ja Perkelettä vastaan
Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki.
Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Jh.22-23.
Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä siinä eläisimme. Room.6:1.
Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa … Room.6:1-23, 7:1-25, 8:1-39.
 
… emme ole saaneet maailman henkeä vaan sen Hengen, joka on Jumalasta … 1Kor.2:12.
Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi, mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi … 1Kor.11:31-32.
Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ”Älä tartu, älä maista, älä koske … Kol.2:20-23.
Jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana… 1.Piet.1:5.
…Joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osalliseksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee … 2Piet.1:2-12.
Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on …. 1Joh.2:1-29. (Ensimmäinen Johanneksen kirje kokonaan.)
Perkeleen vastustaminen: Ef.4:27,6:11, 1Tim.3:6, 2Tim.2:26, 1Piet.5:8, 1Jh.5:3:8, Jaak.4:7. Mt.17:21. Mk.16:17-18. (armolahjat/seurakuntayhteys: 1Kor.14.)
 
Jumalan sota-asu: Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailman valtiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä alttius rauhan evankeliumille, kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta. Ef.6:10-18
( Lisäksi: 1Kor.9:26, Fil.1:27-28, Heb.12:4, 1Piet.5:8-9, Heb.12:1-15. 1Sm. 17:47, 18:17, 2Sm.22:40, 2Aik.20:15, Snl.20:18, Jes.49:24, Jooel.3:10.)
Raamattu/Jumalan Sana
Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia. Mt.22:29.
..että oppisit tuntemaan, kuinka varmat, ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. Lk.1:3.
 
Kaiken pitää käymän toteen, mitä minusta (Jeesuksesta) on kirjoitettu…Lk.24:44-46.
Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta (Jes..53) julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Apt. 8:35.
Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: ”Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus”. Apt.17:2-3.
Sillä hän (Apollos) kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus. Apt.18:28.
… jonka (Jeesuksen) Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa. Room.1:2.
… mutta joka (Kristus ja evankeliumi) nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi. Room.16:26.
Sillä minä annoin teille enne kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ( Jes.53:5,6,9, Sak.13:7.)
 
ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan (Ps.16:10). 1Kor.15:3-4.
… ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus ( koko Raamattu) joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa … 2Tim.3:15-16.
Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niin kuin tulenliekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ilm.19:11-13.
(Lisäksi: Mt.4:4, 24:35, Jh.1:1-14, 5:47, 8:31, 1714, 17:17, 2Piet.1:19-21, 3:5, Ilm.19:13, 22:19, 5Moos.8:3, 32:47, 1Sm.15:26, 2 Sm.23:2, 2Kn.10:10, Ps.12:7, 33:4, 107:20, 119:89, 119:105, 119:140, 119:160, Snl.30:5, Jes.40:8, Jer.1:12, 23:29.)
Armolahja(t)
 
Armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen… …armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi… Room. 5:15-19.
Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa… 6:23.
…ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa (Israel) kadu … 11:29.
…meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehottaa, niin kehottamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaan, tehköön sen iloiten. Room.12:6-8.
…Sen tähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: ”Jeesus olkoon kirottu”, ja ettei kukaan voi sanoa: ”Jeesus olkoon Herra”, paitsi Pyhässä Hengessä. Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikutta on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon
 
sanat saman Hengen vaikutuksesta: toinen saa (ihmeitä tekevän) uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksi tekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja, toinen profetoimisen lahjan, toinen arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo… …Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä… 1Kor. 12:1-31-14:1-40.
Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytysten kavalissa juonissa; vaan totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus. Ef.4:11-15.
Palvelkaa kukin toisianne sillä armolahjalla, minkä on saanut. 1Piet.4:10.
Kiitos ja Ylistys
 
Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa. Mt.5:16
Ja Maria sanoi: ” Minun sielun suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani … Lk.1:46-47.
Ja yhtä äkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ... Lk.2:13.
Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet … Lk.2:20.
Ja hän opetti heidän syngoogissaan, ja kaikki ylistivät häntä. Lk.4:15.
Ja kohta hän nousi heidän nähtensä, otti vuoteen, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa. Lk.5:25.
Ja (Jeesus) pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa. Lk.13:13.
Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä. Lk.17:15.
Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet. Lk.19:37.
 
Ja he (opetuslapset) olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa. Lk.24:53.
Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa … Apt.2:46-47.
Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Siilas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä. Apt.16:25.
… sillä e kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa… Apt.10:46.
Sen kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herrana sanaa ja uskoivat kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään. Apt.13:48.
Ja tämän saivat tietää kaikki Efeson asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset: ja heidät kaikki valtasi pelko, ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti. Apt.19:17.
niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herraamme Jeesuksen Kristuksen isää. Room.15:6.
Kirjoitettu on: ”Sen tähden minä ylistä sinua pakanain seassa ja veisaan kiitosta nimellesi”. Ja vielä on sanottu: ”Riemuitkaa, te pakanat, hänen kansansa kanssa”. Ja
 
taas: ”Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ja ylistäkööt häntä kaikki kansat”. Room.15:9-11.
Uhratkaamme siis hänen (Jeesuksen) kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät. Heb.13:15.
(Lisäksi:Room.15:9, 2Kor.9:13, 11:31, Gal.1:24, Fil.1:20, Heb.2:12, 1Piet.1:3, 2:12, 4:16, Jaak.5:11, Ilm.5:11, 19:5, 2Moos.15:2, 5Moos.8:10, 10:21, 32:43, Tm.5:3, 5:11, 2Sm.22:4, 2Aik.5:13, Esr.3:10-11, Neh.5:13, 9:5, Job.35:10, Ps.6:6, 9:2, 18:47, 21:14, 22:24, 28:7, 30:2, 33:2, 34:2-4, 35:18, 44:9, 45:18, 48:11, 54:8, 63:6, 66:2. 66:8, 66:17, 69:31, 71:6-8, 89:6, 96:2-6, 99:3, 100:4, 104:33, 106:47, 109:1, 109:30, 111:10, 113:1-3, 115:17, 117:1, 119:164, 119:171, 135:1-4, 138:4, 145:4, 145:10, 145:21, 146:1-2, 147:1, 148:1-14, 149:3-6, 150:1-6, Jes:12:5, 26:13, 42:8-12, 48:9, 60:6, 61:3, Dan.2:23, 4:34, Hab.3:3.)
Jumalan rakkaus/ rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen /Hengen hedelmä
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Gal.5:22.
… rakastakaa vihollisianne … Mt.5:44.
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi … Mt.19:19.
 
Rakasta Herraa sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi … Mt.22:37.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa … Jh.3:16.
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen. Jh.12:25.
… että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Jh.13:34.
Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Jh.14:15.
Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun isäni rakastaa häntä. Jh.14:23.
… että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä … Jh.17:26.
Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat… Room.8:26.
Olkoon Rakkaus vilpitön … Room.12:9.
Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan … Room.12:10.
Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa, sen tähden rakkaus on lain täyttymys … Room.13:10.
 
Kristuksen rakkaus vaatii meitä. jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet. 2Kor.5:14.
Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus. 1Kor. 13:13.
niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Ef.3:18-19.
… Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Kol.3:12-14.
Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. 1Tim.1:5.
Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden Hengen. 2Tim.1:7.
Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen
 
kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1Joh.4:7-11.
…rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä … 1Joh.5:3.
(Lisäksi. 1Kor.13:1-13, Gal.5:6, Ef..1:4, 4:15, Filip.1:9, 2:1-2, Kol.1:4, 1Tess.3:6, 3:12, 5:8, 2Tess.2:10, 3:5, 1Tim.4:12, 2Tim.1:13, 3:10, 6:11, Heb.10:24, 13:1, 1Piet.4:8, 2Piet.1:7, 1Joh.2:5, 4:18, Juud.2, 21, K.V.8:6-7, Jer.31:3, Hoos.11:4.)
Seurakunta
… Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa. Matt.16:16-19.
… Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat. Apt.14:23.
Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Apt.20:28-35.
 
Minä suljen suosioonne sisaremme Foiben, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija … Room.16:1-2.
Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa ….
ja seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa… Room.16:3-5.
Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut, ja siinä asemassa, missä hänet Jumala on kutsunut; näin minä säädän kaikissa seurakunnissa. 1Kor.7:17-40.
Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkääkä kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle. 1Kor.10:1-33, 11:1-34. 12:1-31, 14:1-40.
Ja kaikki hän on asettanut hänen (Jeesuksen) jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää. Ef.1:1-23.
Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. Ef.2:19-22.
 
… että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon… Ef. 3:8-11.
… sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumin vapahtaja. Ef.5:23-32. Kol.1:17-19.
Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät. 1Tim.5:17.
Minä jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat, Jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia. Sillä seurakunnan kaitsijan on, niin kuin Jumalan huoneen haltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensä hillitseväinen; hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaan sanojain väitteet. Tiit.1:5-9.
 
… Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan …
Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva. 1Tim.3:1-13.
Muita Raamatun opetuksia
Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous Joh.17. Isä meidän -rukous. Matt.6:7-15.
Kymmenen käskyä.2Moos.20. Apostolinen siunaus.2Kor.13:13.Lähetyskäsky. Matt.28:19-20, Mark.16:15-16. Paimenpsalmi. Ps.23.
Kolme vanhan kirkon tunnustusta
APOSTOLINEN USKONTUNNUSTUS
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin1, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen kirkon2, pyhäin yhteyden, syntien
 
anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.
NIKAIAN USKONTUNNUSTUS
Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan, ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli3 kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yleisen4 ja apostolisen kirkon5. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.
 

Shema Israel  אחד  ה-ו-ה-י אלהינו ה-ו-ה-י ישראל שמע ema Israel! Adonai eloheinu Adonai eḥad.  
Kuule Israel! Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi
KASTE- JA LÄHETYSKÄSKY
Matt.28:18-20: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla
 
heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.
Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.
Mark.16:15-16: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kolmas Linja - Koottuja ajatuksia haasteista
1. Liikkeellelähtö tiedon talletus opetusmateriaalin kokoominen, kontaktit, sielunhoidolliset ja apostolismissionääriset keskustelut.
2. Solutoiminnan eli osastojen järjestelyt, paikalliset solut, niiden nimeäminen.
3. Aloitamme koota liikettä.
4. Solun eli osaston toiminta, kristillinen vastakulttuuri ja jumalanpalvelusyhteys seurakunnallisessa ja kirkollisessa merkityksessä. Solut eli osastot joko yleispäteviä tai erikoistuneita.
 
5. Kirkkomystillisen ja sakraalin elämän ontologinen tehtäväkenttä ja teologinen analyysi.
6. Suljettu - Avoin kommunio toiminnan hahmottaminen.
7. Evankelinen missionäärinen kirkollinen toiminta.
8. Sosiaalisen kattojärjestön luominen.
9. Sosiaalinen verkostoituminen.
10. Sosiaalinen toiminnan luominen.
11. Pastoraalisen apostolaatin hahmotus, kutsu, koulutus, tehtäväkenttä.
12. Matala- ja korkeakirkollisen jumalanpalveluselämän jalkauttaminen ihmisten pariin, evankelinen sanoma ja liturginen elämä.
13. Järjestysmuoto Open Communio avoin kommunio, jossa yhdistyy myös suljettu kilvoitusperinne.
14. Missionäärinen eteneminen solutoiminnan ja pastoraalisen apostolaatin kautta, suljettu-avoin periaatteella.
 
15. Jumalanpalvelus yhteisö yksiyhteinen Kirkolliskommunio jossa useita soluja eli osastoja.
16. Liikkeen ekumeeninen ja yleiskirkollinen tarkastelu, yhteys ja yhteyden luominen.
17. Liikkeen 24 artiklaa ja julkilausuma.
18. Keskushallinnollinen ja autonominen Kirkolliskommunio.
19. Tarkastelu omasta jumalanpalvelus messusta.
20. Liikkeen profiloituminen ajan ja kristillisen Kirkon haasteissa vuosituhannella 2000.
21. Autonominen ja itsehallinnollinen järjestys yksiyhteisessä Kirkollisessa kommuniossa.
22. Tunnustusteologian kohdentaminen (katolinen, luterilainen, reformoitu)
23. Keskushallinnollisten foorumien työstäminen.
24. Jumalan armotalouden hoidon rakentaminen.
25. Ulkomaiset yhteydet.
 
26. Missionäärisen moniuskontokulttuuri foorumin luominen.
27. Liikkeen holistisen periaatteen ja elämänkatsomuksen hahmottuminen.
28. Kirkon yhteydessä toimiva kommunio.
 
Kaksi ortodoksista rukousta
Herra, elämäni Valtias, varjele minua laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen hengestä ja anna minulle Sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki. Herra ja Kuningas, anna minun nähdä rikokseni ja olla veljieäni tuomitsematta, sillä kiitetty olet Sinä iankaikkisesti, Amen.
Pyhän Mardarioksen rukous   
Herra Jumala, Isä Kaikkivaltias, Herra, ainokainen Poika, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki, yksi jumaluus, yksi Voima, armahda minua syntistä ja niiden vaiheiden kautta jotka parhaaksi tiedät, pelasta minut sinun kelvoton palvelijasi, sillä Sinä olet kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen Amen!
 
FINLANDIA- HYMNI
Music: J. Sibelius Lyrics: V.A. Koskenniemi
Oi Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa, yön uhka karkoitettu on jo pois, ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa kuin itse taivahan kansi sois'. Yön vallat aamun valkeus jo voittaa, sun päiväs' koittaa, oi synnyinmaa.
Oi nouse, Suomi, nosta korkealle pääs' seppelöimä suurten muistojen, oi nouse, Suomi, näytit maailmalle sa että karkoitit orjuuden ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus' alkanut, synnyinmaa.   
 

Yhtyy Metodistikirkon uskonkappaleisiin

I. Uskosta Pyhään Kolminaisuuteen

On olemassa vain yksi elävä ja tosi Jumala; hän on ikuinen, hänellä ei ole ruumista eikä hän ole jakautunut osiin, hänellä on ääretön valta, viisaus ja hyvyys, hän on kaiken, sekä näkyvän että näkymättömän, luoja ja ylläpitäjä. Tässä jumalaykseydessä on kolme persoonaa, jotka ovat samaa olemusta, valtaa ja ikuisuutta: Isä, Poika ja Pyhä Henki.

II. Sanasta eli Jumalan Pojasta, josta tuli tosi ihminen

Poika, joka on Isän Sana, tosi ja ikuinen Jumala, yhtä olemusta Isän kanssa, otti itselleen ihmisen luonnon siunatun neitsyen kohdussa, niin että kaksi kokonaista ja täydellistä luontoa, nimittäin jumalallinen ja inhimillinen, yhdistyivät yhdessä henkilössä eivätkä koskaan eroa, minkä perusteella on yksi Kristus, tosi Jumala ja tosi ihminen, joka totisesti kärsi, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, jotta hän sovittaisi isänsä meidän kanssamme ja tulisi uhriksi, ei ainoastaan perisynnistä, vaan myös ihmisen tekojen synneistä.

III. Kristuksen ylösnousemuksesta

Kristus nousi totisesti kuolleista ja otti itselleen jälleen ruumiinsa, sekä kaiken, mikä kuuluu täydelliseen ihmisluontoon. Sellaisena hän astui taivaaseen ja istuu siellä, kunnes hän tulee takaisin tuomitakseen kaikki ihmiset viimeisenä päivänä.

IV. Pyhästä Hengestä

Pyhä Henki, joka lähtee Isästä ja Pojasta, on samaa olemusta, majesteettia ja kirkkautta kuin Isä ja Poika, tosi ja ikuinen Jumala.

V. Pyhän Raamatun riittävyydestä pelastukseen

Pyhä Raamattu sisältää kaiken, mikä on pelastukseen välttämätöntä, niin ettei kenenkään ihmisen tule vaatia otettavaksi uskonkappaleeksi tai pidettäväksi pelastukseen vaadittavaksi tai välttämättömäksi sellaista, mitä ei ole Pyhässä Raamatussa tai mitä ei voida sen perusteella todistaa oikeaksi. Nimityksellä "Pyhä Raamattu" tarkoitamme Vanhan ja Uuden Testamentin kanoonisia kirjoja, joiden arvovaltaa ei koskaan ole epäilty. Kanoniset kirjat ovat: Viisi Mooseksen Kirjaa (Genesis, Exodus, Leviticus, Numero ja Deuteronomium), Joosua, Tuomarien Kirja, Ruut, Ensimmäinen Semuelin Kirja, Toinen Samuelin Kirja, Ensimmäinen Kuningasten Kirja, Toinen Kuningastan Kirja, Ensimmäinen Aikakirja, Toinen Aikakirja, Esra, Nehemia, Ester, Job, Psalmit, Sananlaskut, Saarnaaja, Laulujen Laulu, Valitusvirret, neljä suurtaa profeettaa ja kaksitoista pientä profeettaa. Kaikki Uuden Testamentin kirjat, jotka ovat yleisesti hyväksytty, hyväksymme mekin kanonisiksi.

VI. Vanhasta Testamentista

Vanha Testamentti ei ole ristiriidassa Uuden Testamentin kanssa, koska ikuista elämää tarjotaan ihmiskunnalle sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa Kristuksen kautta, joka on ainoa välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, sen perusteella, että hän on sekä Jumala että ihminen. Siksi ei tule kuulla niitä, jotka uskottelevat, että vanhat isät odottivat vain ajallisten lupausten täyttymistä. Vaikka Jumalan Mooseksen välityksellä antama laki ei jumalanpalvelusmenojen ja sääntöjen puolesta olekaan kristittyjä sitova ja vaikkei sen sisältämiä yhteiskunnallisia säännöksiä tarvitsekaan välttämättä missään yhteisössä hyväksyä, niin ei kuitenkaan ketään kristittyä, kuka hän sitten lieneekin, ole vapautettu tottelemasta niitä lakeja, joita kutsutaan siveellisiksi laeiksi.

VII. Synnynnäisestä synnistä eli perisynnistä

Perisynti ei ole Aadamin esimerkin seuraamista (kuten pelagiolaiset väärin sanovat), vaan se on jokaisen ihmisen luonnossa oleva turmelus, jonka hän on perinyt luonnollisen, Aadamista lähtevän syntyperänsä kautta ja jonka perusteella ihminen on suuresti etääntynyt alkuperäisestä vanhurskaudesta ja omalta luonnoltaan taipuvainen pahaan ja on sitä lakkaamatta.

VIII. Vapaasta tahdosta

Ihmisen tila Aadamin lankeemuksen jälkeen on sellainen, ettei hän voi oman kykynsä tai pyrkimyksensä kautta kääntää tai parantaa itseään uskomaan Jumalaan ja kutsumaan häntä avuksi; näin ollen meillä ei ole kykyä tehdä hyviä, Jumalalle mieleisiä tekoja, ilman että Jumalan Kristuksen kautta antama armo valmistaa meitä, niin että saamme hyvän tahdon ja vaikuttaa meidän kanssamme, kun meillä on hyvä tahto.

IX. Ihmisen vanhurskauttamista

Meidät katsotaan vanhurskaiksi Jumalan edessä ainoastaan Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ansion perusteella, uskon kautta, eikä omien tekojemme tai ansioittemme perusteella. Sen tähden on se oppi, että meidät vanhurskautetaan yksin uskosta, mitä terveellisin ja erityisen lohdullinen oppi.

X. Hyvistä töistä

Vaikka hyvät työt, jotka ovat uskon hedelmiä ja seuraavat vanhurskauttamista, eivät voikaan poistaa syntejämme tai lieventää Jumalan tuomioitten ankaruutta, ovat ne kuitenkin Jumalalle mieluisia Kristuksessa ja johtuvat totisesta ja elävästä uskosta, niin että niistä voidaan elävä usko todeta yhtä selvästi, kuin puu tunnetaan hedelmistään.

XI. Ylimääräisistä hyvistä töistä

Vapaaehtoisia töitä - Jumalan käskemien rinnalla ja lisäksi - joita kutsutaan ylimääräisiksi hyviksi töiksi, ei voida opettaa ilman ylimielisyyttä ja omaa vanhurskautta. Sellaisten töitten mahdollisuutta opettamalla ihminen näet selittää, ettei hän tee Jumalan edessä vain mitä on velkaa, vaan enemmän kuin mihin on velvollinen, vaikka Jeesus nimenomaan sanoo päinvastoin: "Kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: Me olemme ansiottomia palvelijoita."

XII. Vanhurskauttamisen jälkeisestä synnistä

Jokainen tahallinen vanhurskauttamisen jälkeen tehty synti ei ole synti Pyhää henkeä vastaan ja sellaisena anteeksiantamaton. Siksi ei tule kieltää parannuksen armoa sellaisilta, jotka vanhurskauttamisen jälkeen lankeavat syntiin. Senkin jälkeen, kun olemme saaneet Pyhän Hengen, voimme poiketa meille lahjoitetusta armosta ja langeta syntiin, mutta myös nousta jälleen Jumalan armon kautta ja tehdä elämänparannus. Näin ollen on torjuttava ne, jotka sanovat, etteivät enää voi tehdä syntiä niin kauan kuin elävät maan päällä tai jotka kieltävät anteeksiannon vakavasti parannusta tekeviltä.

XIII. Kirkosta

Kristuksen näkyvä kirkko on uskovien ihmisten yhteisö, jonka piirissä Jumalan puhdasta sanaa saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan Kristuksen näitä asioita koskevan asetuksen mukaan.

XIV. Kiirastulesta

Roomalainen oppi kiirastulesta, aneista, kuvien ja pyhäinjäännösten rukoilemisesta ja palvomisesta samoinkuin pyhimysten avuksihuutamisesta on mieletön ja turha keksintö, joka ei perustu mihinkään Raamatun todistukseen vaan on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.

XV. Siitä, että seurakunnassa on puhuttava kansan ymmärtämää kieltä

On selvästi ristiriidassa Jumalan sanan ja alkukirkon käytännön kanssa käyttää seurakunnan julkisessa rukouksessa tai sakramentteja jaettaessa sellaista kieltä, jota kansa ei ymmärrä.

XVI. Sakramenteista

Sakramentit, jotka Kristus on asettanut, eivät ole vain kristityn ihmisen tunnustuksen merkkejä ja tunnuksia, vaan ne ovat pikemmin varmoja merkkejä Jumalan meitä kohtaan osoittamasta armosta ja mielisuosiosta, ja niiden kautta hän näkymättömästi vaikuttaa meissä ja sekä herättää että myös vahvistaa ja lujittaa uskoamme häneen. Kaksi sakramenttia on Herramme Kristus evankeliumeissa asettanut, nimittäin kasteen ja Herran ehtoollisen. Evankelisina sakramentteina ei ole pidettävä seuraavaa viittä katolilaisten tavallisesti sakramenteiksi kutsumaa toimitusta: konfirmaatiota, parannusta, pappisvihkimystä, avioliittoa ja viimeistä voitelua, koska ne osittain ovat johtuneet apostolien esimerkin nurinkurisesta seuraamisesta ja osittain ovat ihmiselämään kuuluvia asioita, jotka on Raamatussa sallittu mutta joilla ei kuitenkaan ole samaa luonnetta kuin kasteella ja Herran ehtoollisella, koska niihin ei liity Jumalan asettamia näkyviä merkkejä tai jumalanpalvelusmuotoja. Kristus ei asettanut sakramentteja katseltaviksi tai kannettaviksi ympäri vaan jotta me käyttäisimme niitä oikein. Vain niissä, jotka ottavat ne vastaan arvollisesti, ne vaikuttavat terveellisesti ja hedelmää tuottavasti. Ne taas, jotka ottavat ne vastaan arvottomasti, vetävät päälleen tuomion, niinkuin apostoli Paavali sanoo.

XVII. Kasteesta

Kaste ei ole vain tunnusmerkki ja tunnus, jonka perusteella kristityt erottuvat toisista, joita ei ole kastettu, vaan se on myös uuden syntymisen merkki. Lapsikaste on säilytettävä kirkossa.

XVIII. Herran ehtoollisesta

Herran ehtoollinen ei ole kuva siitä rakkaudesta, joka kristityillä tulee olla toisia kohtaan, vaan pikemmin Kristuksen kuoleman kautta tapahtuneen lunastuksemme pantti, niin että niille, jotka ottavat ehtoollisen vastaan oikein, arvollisesti ja uskossa, tulee murtamamme leipä osallisuudeksi Kristuksen ruumiista ja samoin siunauksen malja osallisuudeksi Kristuksen verestä. Transsubstantiaatiota eli leivän ja viinin olemuksen muuttumista Herran ehtoollisessa ei voida todistaa Pyhällä Raamatulla, vaan se on ristiriidassa Raamatun selvien sanojen kanssa, vääristelee sakramentin luonnetta ja on aiheuttanut paljon taikauskoa. Kristuksen ruumis ja veri annetaan, vastaanotetaan ja nautitaan ehtoollisessa ainoastaan taivaallisella ja hengellisellä tavalla, ja usko on väline, jonka kautta Kristuksen ruumis ja veri ehtoollisessa otetaan vastaan ja nautitaan. Asettaessaan tämän pyhän sakramentin Kristus ei tarkoittanut sitä juhlallisesti säilytettäväksi, kannettavaksi ympäri, ylös kohotettavaksi tai rukoiltavaksi.

XIX. Molemmista muodoista

Herran maljaa ei saa kieltää maallikoilta, vaan ehtoollisen molemmat osat on Kristuksen asetuksen ja käskyn mukaan jaettava ilman erotusta kaikille kristityille.

XX. Kristuksen ainoasta, ristillä täytetystä uhrista

Kristuksen kerran tapahtunut uhri on koko maailman syntien, sekä perisynnin että tekosyntien tähden tapahtunut lunastus, sovitus ja toteuttaminen; eikä ole muuta synnin sovitusta kuin yksin tämä. Siksi on messu-uhri herjaava keksintö ja vaarallinen petos, sillä siinähän tavallisesti sanotaan papin uhraavan Kristuksen elävien ja kuolleitten puolesta vapautukseksi rangaistuksesta ja velasta.

XXI. Saarnaajien avioliitosta

Kristuksen palvelijoita ei ole Jumalan laissa käsketty sitoutumaan naimattomaan säätyyn tai pidättäytymään avioliitosta; sen tähden on heille niinkuin kaikille kristityille sallittua mennä naimisiin sen mukaan, kuin he itse parhaaksi näkevät, erityisesti sellaiseen avioliittoon, jonka he käsittävät eniten palvelevan ja edistävän jumalista elämää.

XXII. Kirkonmenoista ja jumalanpalvelusmuodoista

Kirkon menojen ja jumalanpalvelusmuotojen ei välttämättä tarvitse olla samoja tai tarkoin samanlaisia kaikkialla, sillä ne ovat aina olleet erilaisia, ja niitä voidaan muuttaa maiden, aikojen ja kansantapojen vaihdellessa, kuitenkin niin, ettei mitään sellaista järjestetä, joka on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Jokaista, joka omasta halustaan tahallaan avoimesti rikkoo sellaisia kirkkonsa jumalanpalvelustapoja ja -muotoja vastaan, jotka eivät ole ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, vaan asianmukaisen viranomaisen tai kokouksen säätämiä ja hyväksymiä, tulee muille varoitukseksi julkisesti nuhdella, sillä hän rikkoo näin kirkon yleistä järjestystä ja haavoittaa heikkojen veljien omiatuntoja. Jokainen erillinen kirkko voi järjestää, muuttaa tai kumota jumalanpalvelusmuotoja ja tapoja, kunhan se vaan koituu rakennukseksi.

XXIII. Esivallasta Amerikan Yhdysvalloissa

Ks. The Book of Discipline

XXIV. Kristittyjen omaisuudesta

Kristittyjen rikkaudet ja omaisuudet eivät laillisen oikeuden omistuksen ja hallinnon puolesta kuulu yhteiseen omistukseen, niinkuin jotkut väärin väittävät. Tämä ei merkitse, etteikö jokaisen ihmisen tulisi omistamastaan vapaaehtoisesti antaa kykynsä mukaan avustuksia köyhille.

XXV. Kristityn valasta

Aivan niinkuin toisaalta tunnustamme, että Herra Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa Jaakob ovat kieltäneet kevytmielisen ja ajattelemattoman vannomisen, niin katsomme kuitenkin toisaalta, ettei kristinusko kiellä ketään henkilöä vannomasta valaa, kun esivalta sitä vaatii uskon ja lähimmäisen asiassa, kunhan se vain tapahtuu, niinkuin profeetta kehottaa, oikeudenmukaisesti, viisaasti ja totuudellisesti.
(Seuraavan the Methodist Protestant Church'n kirkkojärjestyksessä esiintyneen uskonkappaleen otti tähän mukaan yhdistymiskonferenssi (1939). Se oli yksi niistä uskonkappaleista, joista mainitut kolme kirkkoa eivät äänestäneet.)

XXVI. Pyhityksestä

Pyhitys on Pyhän Hengen kautta tapahtuva langenneen luontomme uudistus, jonka saamme uskomalla Jeesukseen Kristukseen, jonka sovintoveri puhdistaa kaikesta synnistä. Pyhityksessä me emme vain vapaudu synnin velasta, vaan myös puhdistumme sen saastumukselta, pelastumme sen vallasta ja saamme armon avulla mahdollisuuden rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestämme sekä vaeltaa nuhteettomasti hänen pyhissä käskyissään.
(Seuraavan pykälän otti yhdistymiskonferenssi käyttöön (1939). Se pyrkii tulkitsemaan XXIII. uskonkappaletta Amerikan Yhdysvaltojen ulkopuolella oleville kirkoille. Se on vahvistettu laki, muttei kirkon perussäännön osa.)

Kristittyjen velvollisuudesta esivaltaa kohtaan

Kaikkien kristittyjen ja erityisesti kaikkien kristittyjen saarnaajien velvollisuutena on pitää esivallan lait ja määräykset sekä totella niitä siinä maassa, jonka kansalaisia tai alamaisia he ovat tai jossa he asuvat sekä käyttää kaikkia luvallisia keinoja maan laillista esivaltaa kohtaan osoitettavan kuuliaisuuden edistämiseksi.

 

Heidelbergin katekismus

 

Heidelbergin katekismus julkaistiin Pfalzin vaaliruhtinaan Frederik III:een toimeksiannosta vuonna 1563. Tradition mukaan katekismuksen alkuperäiset laatijat olivat Zacharius Ursinus ja Caspar Olevianus. Katekismus sai erinomaisen vastaanoton ja pian tämän jälkeen se jaettiin 52:een osaan, jotta se voitaisiin opettaa ja selittää seurakunnille vuosittain. Heidelbergin katekismus on Reformoidun kirkon tunnustuskirja, sekä sen kiitetyin ja ekumeenisin katekismus.

 

1. viikko

K. 1. Mikä on ainut lohdutuksesi elämässä ja kuolemassa?

Etten ole itseni oma,[1] vaan kuulun sielultani ja ruumiiltani, sekä elämässä, että kuolemassa,[2] uskolliselle Pelastajalleni Jeesukselle Kristukselle.[3] Hän on täysin maksanut kalliilla verellänsä kaikista synneistäni ja Hän on vapauttanut minut paholaisen kaikesta vallasta.[5] Hän myös varjelee minua niin, [6] ettei hiuskaan voi pudota päästäni ilman Taivaallisen Isäni tahtoa;[7] totisesti, kaikkien asioiden on vaikutettava pelastuksekseni.[8] Siis, Pyhän Henkensä kautta Hän vakuuttaa minut iankaikkisesta elämästä,[9] sekä tästedes tekee minut halukkaaksi ja valmiiksi elämään Hänelle.[10]

[1] 1Ko. 6:19,20 [2] Ro. 14:7-9 [3] 1Ko. 3:23; Ti. 2:14 [4] 1Pi. 1:18,19; 1Jo. 1:7; 2:2 [5] Joh. 8:34-36; He. 2:14,15; 1Jo. 3:8 [6] Joh. 6:39,40; 10:27-30; 2Te. 3:3; 1Pi. 1:5 [7] Ma. 10:29-31; Lu. 21:16-18 [8] Ro. 8:28 [9] Ro. 8:15,16; 2Ko. 1:21,22; 5:5; Ef. 1:13,14 [10] Ro. 8:14

K. 2. Mitä tarvitset tietää elääksesi ja kuollaksesi tämän lohdutuksen autuudessa?

 

1. Syntieni ja kurjuuteni suuruuden.[1]

 

2. Miten pelastun synneistäni ja kurjuudestani.[2]

 

3. Miten minun tulee olla kiitollinen Jumalalle tällaisesta pelastuksesta.[3]

 

[1] Ro. 3:9,10; 1Jo. 1:10 [2] Joh. 17:3; Apt. 4:12; 10:43 [3] Ma. 5:16; Ro. 6:13; Ef. 5:8-10; 1Pi. 2:9,10

2. viikko

K. 3. Mistä tiedät syntisi ja kurjuutesi?

Jumalan laista.[1]

[1] Ro. 3:20

K. 4. Mitä Jumalan laki meiltä vaatii?

Kristus opettaa tämän meille tiivistettynä Matteuksen 22:ssa luvussa: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.[1] Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.[2]

[1] 5Ms. 6:5 [2] 3Ms. 19:18

K. 5. Voitko pitää kaiken tämän täydellisesti?

En.[1] Olen luonnostani altis vihaamaan Jumalaa ja lähimmäistäni.[2]

[1] Ro. 3:10,23; 1Jo. 1:8,10 [2] 1Ms. 6:5; 8:21; Jer. 17:9; Ro. 7:23; 8:7; Ef. 2:3; Ti. 3:3

3. viikko

K. 6. Loiko siis Jumala ihmisen näin pahaksi ja turmeltuneeksi?

Päinvastoin. Jumala loi ihmisen hyväksi[1] ja omaksi kuvakseen,[2] so. todella vanhurskaaksi ja pyhäksi,[3] jotta ihminen tuntisi Jumalansa ja Luojansa[4], sydämellisesti rakastaisi Häntä, sekä eläisi Hänen yhteydessään iankaikkisessa autuudessa, Hänen ylistyksekseen ja kunniakseen.[5]

[1] 1Ms. 1:31 [2] 1Ms. 1:26,27 [3] Ef. 4:24 [4] Ko. 3:10 [5] Ps. 8

K. 7. Mistä sitten ihmisen turmeltunut luonto tuli?

Ensimmäisten vanhempiemme, Aatamin ja Eevan lankeemuksesta ja tottelemattomuudesta paratiisissa[1] seurasi tämä luontomme turmeltuneisuus[2] niin, että me kaikki hedelmöitymme ja synnymme synnissä.[3]

[1] 1Ms. 3 [2] Ro. 5:12,18,19 [3] Ps. 51:5-7

K. 8. Mutta olemmeko niin turmeltuneita, että olemme kokonaan kykenemättömiä hyvään ja taipuvaisia kaikkeen pahaan?

Kyllä,[1] jollemme ole syntyneet uudesti Jumalan Hengen kautta.[2]

[1] 1Ms. 6:5; 8:21; Job 14:4; Jes. 53:6 [2] Joh. 3:3-5

4. viikko

K. 9. Eikö se tee Jumalasta epäoikeudenmukaista, kun Hän vaatii laissaan sellaista, johon ihmiset eivät kykene?

Ei tee, sillä Jumala loi ihmisen kykeneväksi,[1] mutta ihminen perkeleen yllytyksestä[2] ja tahallisella tottelemattomuudella[3] riisti itseltään ja kaikilta jälkeläisiltään nämä lahjat.[4]

[1] 1Ms. 1:31 [2] 1Ms. 3:13; Joh. 8:44; 1Ti. 2:13,14 [3] 1Ms. 3:6 [4] Ro. 5:12,18,19

K. 10. Salliiko Jumala moisen tottelemattomuuden ja luopumuksen rangaistuksetta?

Ei taatusti. Hän on hirveän tyytymätön, sekä perisyntiimme, että henkilökohtaisiin tekosynteihimme. Joten Hän rankaisee niistä, sekä nyt, että iankaikkisesti;[1] kuten Hän on sanonut:[2] Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee (Gal. 3:10).

[1] 2Ms. 34:7; Ps. 5:4-6; 7:10; Nah. 1:2; Ro. 1:18; 5:12; Ef. 5:6; Heb. 9:27 [2] 5Ms. 27:26

K. 11. Mutta eikö Jumala ole myös armollinen?

Jumala on todellakin armollinen,[1] mutta Hän on myös vanhurskas.[2] Hänen vanhurskautensa vaatii, että Hänen äärimmäistä majesteettisuuttaan vastaan tehty synti myös rangaistaan äärimmäisellä, so. ikuisella ruumiin ja sielun rangaistuksella.[3]

[1] 2Ms. 20:6; 34:6,7; Ps. 103:8,9 [2] 2Ms. 20:5; 34:7; 5Ms. 7:9-11; Ps. 5:4-6; Heb. 10:30,31 [3] Ma. 25:45,46

5. viikko

K. 12. Jumalan vanhurskaan tuomion mukaan ansaitsemme ajallisen ja iankaikkisen rangaistuksen: miten sitten voimme pelastua tältä rangaistukselta ja palata Hänen suosioonsa?

Jumala vaatii, että Hänen oikeamielisyytensä tulee tyydytetyksi[1] ja siksi meidän, tai jonkun toisen, on maksettava täysi hinta.[2]

[1] 2Ms. 20:5; 23:7; Ro. 2:1-11 [2] Jes. 53:11; Ro. 8:3,4

K. 13. Voimmeko itse suorittaa tämän maksun?

Varmasti emme. Päinvastoin, joka päivä velkataakkamme lisääntyy.[1]

[1] Ps. 130:3; Ma. 6:12; Ro. 2:4,5

K. 14. Voiko joku luontokappale maksaa puolestamme?

Ei. Jumala ei rankaise toista olentoa ihmisen tekemästä synnistä.[1] Eikä mikään pahainen luontokappale voi kärsiä Jumalan iankaikkisen synnin vihan taakkaa, eikä vapauttaa toisia siitä.[2]

[1] Hes. 18:4,20; Heb. 2:14-18 [2] Ps. 130:3; Nah. 1:6

K. 15. Minkälaista välittäjää ja pelastajaa meidän tulee etsiä?

Sellaista, joka on oikea[1] ja vanhurskas[2] ihminen, mutta joka on samalla kaikkia luotuja voimakkaampi, so. joka samalla on myös tosi Jumala.[3]

[1] 1Ko. 15:21; Heb. 2:17 [2] Jes. 53:9; 2Ko. 5:21; Heb. 7:26 [3] Jes. 7:14; 9:6; Jer. 23:6; Joh. 1:1; Ro. 8:3,4

6. viikko

K. 16. Miksi Hänen tulee olla oikea ja vanhurskas ihminen?

Hänen tulee olla oikea ihminen, koska Jumalan oikeamielisyys vaatii, että sama ihmisluonto, joka lankesi, myös maksaisi synnistä.[1] Hänen tulee olla vanhurskas, koska syntinen ei voi maksaa toisen puolesta.[2]

[1] Ro. 5:12,15; 1Ko. 15:21; Heb. 2:14-16 [2] Heb. 7:26,27; 1Pi. 3:18.

K. 17. Miksi Hänen tulee olla samalla myös tosi Jumala?

Hänen tulee olla tosi Jumala, jotta Hän jumalallisen luontonsa voimassa voisi kärsiä Jumalan vihan ihmisluonnossansa ansaitakseen ja palauttaakseen meille vanhurskauden ja elämän.[1]

[1] Jes. 53; Joh. 3:16; 2Ko. 5:21

K. 18. Mutta kuka on sellainen Rauhanvälittäjä, joka samalla on tosi Jumala ja oikea, sekä vanhurskas ihminen?

Herramme Jeesus Kristus,[1] jonka Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi (1Ko. 1:30).

[1] Ma. 1:21-23; Lu. 2:11; 1Ti. 2:5; 3:16

K. 19. Mistä tiedät tämän?

Pyhästä evankeliumista, jonka itse Jumala alussa ilmoitti Paratiisissa.[1] Myöhemmin Hän julisti sitä patriarkkojen[2] ja profeettojen kautta,[3] sekä enteili sitä lain uhri- ja juhlamenoilla.[4] Lopulta Hän toteutti sen rakkaan Poikansa kautta.[5]

[1] 1Ms. 3:15 [2] 1Ms. 12:3; 22:18; 49:10 [3] Jes. 53; Jer. 23:5,6; Mi. 7:18-20; Apt. 10:43; Heb. 1:1 [4] 3Ms. 1-7; Joh. 5:46; Heb. 10:1-10 [5] Ro. 10:4; Gal. 4:4,5; Ko. 2:17

7. viikko

K. 20. Pelastuvatko kaikki ihmiset Kristuksen kautta, ihan niin kuin he hukkuivat Aatamin kautta?

Eivät. Vain ne pelastuvat, jotka oikean uskon kautta ovat Kristukseen oksastettuja ja Hänen kaikkien lahjojensa vastaanottajia.[1]

[1] Ma. 7:14; Joh. 1:12; 3:16,18,36; Ro. 11:16-21

K. 21. Mitä on oikea usko?

Oikea usko on vakuuttuneisuutta siitä, että kaikki mitä Jumala ilmoittaa Sanassaan on varmasti totta.[1] Samalla se on lujaa luottamusta[2] siihen, ettei ainoastaan muille, vaan myös minulle[3] Jumala on suonut syntien anteeksiantamuksen, iankaikkisen vanhurskauden ja pelastuksen;[4] ainoastaan silkasta armosta ja vain Kristuksen ansioiden tähden.[5] Pyhä Henki vaikuttaa tämän uskon sydämessäni evankeliumin kautta.[6]

[1] Joh. 17:3,17; Heb. 11:1-3; Ja. 2:19 [2] Ro. 4:18-21; 5:1; 10:10; Heb. 4:16 [3] Gal. 2:20 [4] Ro. 1:17; Heb. 10:10

[5] Ro.3:20-26; Gal. 2:16; Ef. 2:8-10 [6] Apt. 16:14; Ro. 1:16; 10:17; 1Ko. 1:21

K. 22. Mihin siis kristityn tulee uskoa?

Kaikkeen siihen mitä Jumala lupaa meille evankeliumissa.[1] Tämä evankeliumi on meillä tiivistettynä yleisen ja eittämättömän kristillisen tunnustuksemme kappaleissa.

[1] Ma. 28:19,20; Joh. 20:30,31

K. 23. Mitkä ovat nämä kappaleet?

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

8. viikko

K. 24. Miten nämä kappaleet on jaettu?

Kolmeen osaan: ensimmäinen koskee Jumalaa Isää ja luomistamme, toinen koskee Jumalaa Poikaa ja lunastustamme, kolmas koskee Jumalaa Pyhää Henkeä ja pyhitystämme.

K. 25. Miksi puhut kolmesta persoonasta, Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, vaikka on vain yksi Jumala?[1]

Koska Jumala on näin ilmoittanut itsensä Sanassaan:[2] nämä kolme erillistä persoonaa ovat se yksi, totinen ja iankaikkinen Jumala.

[1] 5Ms. 6:4; Jes. 44:6; 45:5; 1Ko. 8:4,6 [2] 1Ms. 1:2,3; Jes. 61:1; 63:8-10; Ma. 3:16,17; 28:18,19; Lu. 4:18; Joh. 14:26; 15:26; 2Ko. 13:13; Gal. 4:6; Tit. 3:5,6

Jumala, Isä

9. viikko

K. 26. Mihin uskot, kun sanot: minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan?

Siihen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen iankaikkinen Isä, joka tyhjästä loi taivaan ja maan kaikkine joukkoineen[1] ja, joka vieläkin ylläpitää ja hallitsee niitä iankaikkisen neuvonsa ja kaitselmuksensa mukaan,[2] on Jumalani ja Isäni Poikansa Kristuksen tähden.[3] Häneen minä luotan niin perin juurin, etten epäile, etteikö Hän huolehtisi kaikista sieluni ja ruumiini tarpeista,[4] sekä kääntäisi hyödykseni kaikki lähettämänsä vastoinkäymiset[5] tässä murheellisessa maailmassa. Näin Hän kykenee tekemään, koska Hän on Kaikkivaltias Jumala;[6] näin Hän tahtoo tehdä, koska Hän on Uskollinen Isä.[7]

[1] 1Ms. 1-2; 2Ms. 20:11; Job 38-39; Ps. 33:6; Jes. 44:24; Apt. 4:24; 14:15 [2] Ps. 104:27-30; Ma. 6:30; 10:29; Ef. 1:11 [3] Joh. 1:12,13; Ro. 8:15,16; Gal. 4:4-7; Ef. 1:5 [4] Ps. 55:23; Ma. 6:25,26; Lu. 12:22-31 [5] Ro. 8:28 [6] 1Ms. 18:14; Ro. 8:31-39 [7] Ma. 6:32,33; 7:9-11

10. viikko

K. 27. Mitä Jumalan kaitselmus käsittää?

Jumalan kaitselmus on Hänen kaikkivoipa ja aina läsnä oleva voima[1], jolla Hän, niin kuin kädellänsä, ylläpitää taivaan ja maan, sekä kaikki luodut,[2] niin niitä halliten, että lehti ja terä, sade ja kuivuus, hedelmälliset ja hedelmättömät vuodet, ruoka ja juoma, terveys ja sairaus, rikkaus ja köyhyys[3], todellakin, kaikki asiat meille tapahtuvat, eivät sattumalta[4], vaan Hänen isällisen kätensä kautta.[5]

[1] Jer. 23:23,24; Apt. 17:24-28 [2] Heb. 1:3 [3] Jer. 5:24; Apt. 14:15-17; Joh. 9:3; Snl. 22:2 [4] Snl. 16:33 [5] Ma. 10:29

K. 28. Miten meitä auttaa tieto Jumalan luomistyöstä ja kaitselmuksesta?

Voimme harjoittaa kärsivällisyyttä vastoinkäymisissä[1] ja kiitollisuutta menestyksessä.[2] Katsoessamme tulevaisuuteen voimme asettaa lujan luottamuksemme siihen, ettei mikään luotu voi meitä erottaa uskollisen Jumalamme ja Isämme rakkaudesta[3], sillä kaikki luodut ovat niin täydellisesti Hänen kädessään, etteivät ne voi edes liikahtaa vastoin Hänen tahtoansa.[4]

[1] Job 1:21,22; Ps. 39:10; Ja. 1:3 [2] 5Ms. 8:10; 1Te. 5:18 [3] Ps. 55:23; Ro. 5:3-5; 8:38,39 [4] Job 1:12; 2:6; Snl. 21:1; Apt. 17:24-28

Jumala, Poika

11. viikko

K. 29. Miksi Jumalan Poikaa kutsutaan Jeesukseksi, eli Pelastajaksi?

Koska Hän vapauttaa meidät kaikista synneistämme.[1] Ja koska pelastusta ei tule muualta etsiäkään, sillä sitä ei ole muualta löydettävissä.[2]

[1] Ma. 1:21; Heb. 7:25 [2] Jes. 43:11; Apt. 4:12; 1Ti. 2:5

K. 30. Uskovatko nekin ainoaan Pelastajaan Jeesukseen, jotka etsivät pelastusta ja turvaa pyhimyksiltä, itsestään, tai mistä tahansa muualta?

Eivät. Perimmiltään he teoillaan kieltävät ainoan Pelastajan Jeesuksen, vaikka he sanoillaan Hänestä mahtailevatkin.[1] Sillä niiden, jotka oikean uskon kautta hyväksyvät tämän Pelastajan, on löydettävä Hänessä kaiken pelastukseensa tarpeellisen.[2]

[1] 1Ko. 1:13,30,31; Gal. 5:4 [2] Ko. 1:19-23; 2:10; 1Jo. 1:7

12. viikko

K. 31. Miksi Häntä kutsutaan Kristukseksi, eli Voidelluksi?

Koska Isä Jumala on vihkinyt ja Pyhä Henki on voidellut[1] Hänet meille ylimmäksi Profeetaksi ja Opettajaksi,[2] joka on täysin paljastanut meille Jumalan salaisen tahdon koskien lunastustamme.[3] Hän:

 

on meidän Ylimmäinen Pappimme[4]

 

yhdellä ruumiinsa uhrilla on meidät lunastanut[5]

 

jatkuvasti esirukoilee puolestamme Isän edessä[6]

 

on Iankaikkinen Kuninkaamme,[7] joka hallitsee meitä Sanallansa ja Hengellänsä

 

puolustaa ja vaalii meitä hankkimassaan lunastuksessa[8]

 

[1] Lu. 3:21-22; 4:14-19; Heb. 1:9 [2] Apt. 3:22 [3] Joh. 1:18; 15:15 [4] Heb. 7:17 [5] Heb. 9:12; 10:11-14 [6] Ro. 8:34; Heb. 9:24; 1Jo. 2:1 [7] Ma. 21:5; Lu. 1:33 [8] Ma. 28:18-20; Joh. 10:28; Ilm. 12:10-11

K. 32. Miksi sinua kutsutaan kristityksi?

Koska olen uskon kautta Kristuksen jäsen[1] ja täten osallinen Hänen voitelustaan,[2] jotta voisin:

 

profeetan lailla tunnustaa Hänen nimeänsä[3]

 

papin lailla tarjota itseni Hänelle elävänä kiitosuhrina[4]

 

kuninkaan lailla taistella tässä elämässä vapaalla ja puhtaalla omatunnolla syntiä ja paholaista vastaan[5]

 

vastedes hallita Hänen kanssaan kaikkea luomakuntaa iankaikkisesti[6]

 

[1] 1Ko. 12:12-27 [2] Apt. 2:17; 1Jo. 2:27 [3] Ma. 10:32; Ro. 10:9-10; Heb. 13:15 [4] Ro. 12:1; 1Pi. 2:5,9 [5] Gal. 5:16-17; Ef. 6:11; 1Ti. 1:18-19 [6] Ma. 25:34; 2Ti. 2:12; Ilm. 3:21

13. viikko

K. 33. Miksi Häntä kutsutaan Jumalan ainoaksi Pojaksi, sillä olemmehan mekin myös Jumalan lapsia?

Koska Kristus yksin on iankaikkinen Jumalan Poika.[1] Me taas olemme Jumalan ottolapsia, armosta ja Kristuksen tähden.[2]

[1] Joh. 1:1-3,14,18; 3:16; Ro. 8:32; Heb. 1; 1Joh. 4:9 [2] Joh. 1:12; Ro. 8:14-17; Gal. 4:6; Ef. 1:5-6

K. 34. Miksi kutsut Häntä Herraksemme?

Koska Hän on lunastanut ruumiimme ja sielumme[1]--ei hopealla, eikä kullalla, vaan omalla kalliilla verellänsä[2]-- sekä vapauttanut meidät paholaisen hirmuvallasta tehden meidät omaisuudeksensa.[3]

[1] 1Ko. 6:20; 1Ti. 2:5-6 [2] 1Pi. 1:18-19 [3] Ko. 1:13-14; Heb. 2:14-15

14. viikko

K. 35. Mitä tunnustat, kun sanot: Hän sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta?

Jumalan iankaikkinen Poika, joka on ja pysyy oikeana ja iankaikkisena Jumalana,[1] otti itselleen oikean ihmisluonnon neitsyt Marian lihasta ja verestä[2] Pyhän Hengen toiminnan

kautta.[3] Näin Hän on myös oikea Daavidin siemen[4] ja veljiensä kaltainen kaikessa,[5] kuitenkin ilman syntiä.[6]

[1] Joh. 1:1; 10:30-36; Ro. 9:5; Ko. 1:15-17; 1Joh. 5:20 [2] Ma. 1:18-23; Joh. 1:14; Gal. 4:4; Heb. 2:14 [3] Lu. 1:35 [4] 2 Sam. 7:12-16; Ps. 132:11; Ma. 1:1; Lu. 1:32; Ro. 1:3 [5] Fil. 2:7; Heb. 2:17 [6] Heb. 4:15; 7:26,27

K. 36. Mitä hyötyä saat Kristuksen pyhästä hedelmöitymisestä ja syntymästä?

Välimiehenämme[1] Hän viattomuudellaan ja täydellisellä pyhyydellään peittää Jumalan katseelta syntini, jossa itseni siitettiin ja, jossa synnyin.[2]

[1] 1Ti. 2:5-6; Heb. 9:13-15 [2] Ro. 8:3-4; 2Ko. 5:21; Gal. 4:4,5

15. viikko

K. 37. Mitä tunnustat, kun sanot Hänen kärsineen?

Koko maan päällisen elämänsä aikana ja varsinkin sen lopussa, Kristus kärsi ruumiissaan ja sielussaan Jumalan vihan koko ihmiskunnan syntiä vastaan.[1] Tämän Hän teki, jotta Hänen kärsimyksensä ainoana sovittavana uhrina,[2] lunastaisi ruumiimme ja sielumme ikuisesta kadotuksesta,[3] sekä hankkisi meille Jumalan armon, vanhurskauden ja ikuisen elämän.[4]

[1] Jes. 53; 1Ti. 2:6; 1Pi. 2:24; 3:18 [2] Ro. 3:25; 1Ko. 5:7; Ef. 5:2; Heb. 10:14; 1Jo. 2:2; 4:10 [3] Ro. 8:1-4; Gal. 3:13; Ko. 1:13; Heb. 9:12; 1Pi. 1:18-19 [4] Joh. 3:16; Ro. 3:24-26; 2Ko. 5:21; Heb. 9:15

K. 38. Miksi Hän kärsi Pontius Pilatus tuomarinaan?

Syyttömyydestään huolimatta Kristus sai tuomionsa ajalliselta tuomarilta[1] vapauttaakseen meidät Jumalan ankaran tuomion alaisuudesta.[2]

[1] Lu. 23:13-24; Joh. 19:4,12-16 [2] Jes. 53:4,5; 2Ko. 5:21

K. 39. Onko Kristuksen kuolintavalla eli ristiinnaulitsemisella joku erityismerkitys?

On, siten olen vakuuttunut siitä, että Hän otti itsellensä minulle kuuluvan kirouksen, sillä ristiinnaulittu on Jumalan kiroama.[1]

[1] 5Ms. 21:22-23; Gal. 3:13

16. viikko

K. 40. Miksi Kristuksen piti nöyrtyä aina kuolemaan asti?

Koska Jumalan oikeamielisyys ja totuudellisuus sitä vaativat[1], eli syntiemme hyvitystä ei voi aikaansaada muulla tavalla, kuin Jumalan Pojan kuolemalla.[2]

[1] 1Ms. 2:17 [2] Ro. 8:3; Fil. 2:8; Heb. 2:9,14,15

K. 41. Miksi Hänet haudattiin?

Todistukseksi siitä, että Hänen kuolemansa oli todellinen.[1]

[1] Jes. 53:9; Joh. 19:38-42; Apt. 13:29; 1Ko. 15:3,4

K. 42. Miksi meidän vielä pitää kuolla, vaikka Kristus on kuollut puolestamme?

Oma kuolemamme ei ole hyvitys synneistämme. Pikemminkin se on syntiemme loppu, sekä sisään astuminen ikuiseen elämään.[1]

[1] Joh. 5:24; Fil. 1:21-23; 1Te. 5:9,10

K. 43. Mitä lisähyötyä vastaanotamme Kristuksen ristin uhrikuolemasta?

Kristuksen kuoleman kautta vanha luontomme on ristiinnaulittu, kuoletettu ja haudattu Hänen kanssaan,[1] niin että lihan pahat himot eivät enää meissä hallitsisi,[2] vaan että me voisimme tarjota itsemme Hänelle kiitosuhriksi.[3]

[1] Ro. 6:5-11; Ko. 2:11,12 [2] Ro. 6:12-14 [3] Ro. 12:1; Ef. 5:1-2

K. 44. Miksi tunnustus lisää: astui alas helvettiin?

Jotta suurimmissa murheissani ja kiusauksissani vakuuttuisin ja lohduttuisin siitä, että Herrani Jeesus Kristus--kuvaamattomien tuskiensa, kipunjensa, kauhujensa ja ahdistuksiensa kautta, jotka Hän kesti alusta loppuun kaikissa kärsimyksissänsä, mutta etenkin ristillä--on vapauttanut minut helvetin pelosta ja piinasta.[1]

[1] Jes. 53; Ps. 18:5,6; 116:3; Ma. 26:36-46; 27:45,46; Heb. 5:7-10

17. viikko

K. 45. Miten Kristuksen ylösnousemus hyödyttää meitä?

 

1. Ylösnousemuksellaan Hän on voittanut kuoleman, jotta Hän voisi tehdä meidät osallisiksi siitä vanhurskaudesta, jonka Hän meitä varten kuolemallaan hankki[1]

 

2. Hänen voimallaan meidätkin nyt herätetään uuteen elämään[2]

 

3. Kristuksen ylösnousemus on meille varmana vakuutena omasta loistavasta ylösnousemuksestamme[3]

 

[1] Ro. 4:25; 1Ko. 15:16-20, 54-55; 1Pi. 1:3-5,21 [2] Ro. 6:5-11; Ef. 2:4-6; Ko. 3:1-4 [3] Ro. 8:11; 1Ko. 15:12-23; Fil. 3:20-21

18. viikko

K. 46. Mitä tunnustat sanoessasi: Hän astui ylös taivaisiin?

Että Kristus, opetuslapsiensa silmien edessä, otettiin ylös maasta taivaaseen[1] ja, että Hän on siellä meidän eduksemme,[2] kunnes Hän tulee uudelleen tuomitakseen elävät ja kuolleet.[3]

[1] Lu. 24:50,51; Apt. 1:9-11 [2] Ro. 8:34; Heb. 7:23-25; 9:24 [3] Apt. 1:11; 3:20-21

K. 47. Eikö sitten Kristus ole kanssamme maailman loppuun asti, kuten Hän on meille luvannut?[1]

Kristus on tosi ihminen ja tosi Jumala. Ihmisluontonsa puolesta Hän ei enää ole maan päällä,[2] mutta Hänen jumaluuteensa, majesteettisuuteensa, armonsa ja Henkensä eivät ole koskaan poissa luotamme.[3]

[1] Ma. 28:20 [2] Ma. 26:11; Joh. 16:28; 17:11; Apt. 3:19-21; Heb. 8:4 [3] Ma. 18:20; Joh. 14:16-19; 16:13

K. 48. Mutta eivätkö Kristuksen kaksi luontoa tällöin joudu erilleen, jos Hänen ihmisluontonsa ei ole läsnä siellä missä Hänen jumaluutensa on?

Eivät lainkaan, sillä Hänen jumaluutensa on rajaton ja läsnä kaikkialla.[1] Josta on seurattava se, että Hänen jumaluutensa todellakin ylittää sen ihmisluonnon, jonka Hän on omaksunut, mutta siltikin se on tämän ihmisluonnon sisällä ja pysyy personalisesti yhdistettynä siihen.[2]

[1] Jer. 23:23,24; Apt. 7:48,49 [2] Joh. 1:14; 3:13; Ko. 2:9

K. 49. Miten Kristuksen taivaaseen astuminen hyödyttää meitä?

 

1. Hän on Puolustajamme taivaassa Isänsä edessä[1]

 

 

2. Meillä on omaa lihaamme taivaassa varmana vakuutena siitä, että Hän, meidän Päämme, ottaa myös meidät, Hänen jäsenensä ylös luoksensa[2]

 

3. Hän lähettää meille Henkensä vastavakuutena,[3] jonka voimasta elämämme tarkoitus ei ole maanpäällisissä asioissa, vaan ylhäällä olevissa asioissa, jossa Kristuskin on, istuen Jumalan oikealla puolella[4]

 

[1] Ro. 8:34; 1Jo. 2:1 [2] Joh. 14:2; 17:24; Ef. 2:4-6 [3] Joh. 14:16; Apt. 2:33; 2Ko. 1:21,22; 5:5 [4] Ko. 3:1-4

19. viikko

K. 50. Miksi lisätään: istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella?

Kristus nousi taivaaseen tuodakseen siellä julki itsensä kirkkonsa Päänä,[1] jonka kautta Isä hallitsee kaikkia asioita.[2]

[1] Ef. 1:20-23; Ko. 1:18 [2] Ma. 28:18; Joh. 5:22,23

K. 51. Miten Päämme Kristuksen kirkkaus meitä hyödyttää?

 

1. Hän vuodattaa taivaallisia lahjoja meille jäsenilleen Pyhän Henkensä kautta[1]

 

2. Hän voimallaan puolustaa ja suojelee meitä kaikilta vihollisilta[2]

 

[1] Apt. 2:33; Ef. 4:7-12 [2] Ps. 2:9; 110:1,2; Joh. 10:27-30; Ilm. 19:11-16

K. 52. Miten Kristuksen paluu tuomitsemaan eläviä ja kuolleita sinua lohduttaa?

Kaikissa murheissani ja ahdingoissani nostaan pääni ja luottavaisesti odotan taivaasta tuomaria, Häntä, joka jo on puolestani alistunut Jumalan tuomiolle ja poistanut kaiken kirouksen päältäni.[1] Hän tuomitsee kaikki vihollisemme ikuiseen rangaistukseen, mutta minut ja kaikki muut valittunsa Hän ottaa luoksensa taivaalliseen iloon ja loistoon.[2]

[1] Lu. 21:28; Ro. 8:22-25; Fil. 3:20,21; Tit. 2:13,14 [2] Ma. 25:31-46; 1Te. 4:16,17; 2Te. 1:6-10

Jumala, Pyhä Henki

20. viikko

K. 53. Mitä uskot koskien Pyhää Henkeä?

 

1. Hän on tosi ja iankaikkinen Jumala, kuten Isä ja Poikakin [1]

 

2. Hän on myös minulle annettu,[2]

 

o tehdäkseen minut oikean uskon kautta osalliseksi Kristuksesta ja kaikista Hänen lahjoistaan[3]

 

o lohdutukseksi[4]

 

o ollakseen kanssani ikuisesti[5]

 

[1] 1Ms. 1:1,2; Ma. 28:19; Apt. 5:3,4; 1Ko. 3:16 [2] 1Ko. 6:19; 2Ko. 1:21,22; Gal. 4:6; Ef. 1:13 [3] Gal. 3:14; 1Pi. 1:2 [4] Joh. 15:26; Apt. 9:31 [5] Joh. 14:16,17; 1Pi. 4:14

21. viikko

K. 54. Mihin uskot koskien pyhää yhteistä kirkkoa?

Uskon, että koko ihmiskunnasta,[1] maailman alusta aina sen loppuun asti,[2] Jumalan Poika,[3] Henkensä ja Sanansa kautta,[4] kokoaa, puolustaa ja säilyttää itsellensä [5] oikean uskon yhteydessä,[6] iankaikkiseen elämään valitun kirkon.[7] Uskon myös olevani tämän kirkon elävä jäsen, sekä pysyväni siinä ikuisesti.[8]

[1] 1Ms. 26:4; Ilm. 5:9 [2] Jes. 59:21; 1Ko. 11:26 [3] Joh. 10:11; Apt. 20:28; Ef. 4:11-13; Ko. 1:18 [4] Ro. 1:16; 10:14-17; Ef. 5:26 [5] Ps. 129:1-5; Ma. 16:18; Joh. 10:28-30 [6] Apt. 2:42-47; Ef. 4:1-6 [7] Ro. 8:29; Ef. 1:3-14 [8] Ps. 23:6; Joh. 10:27,28; 1Ko. 1:4-9; 1Pi. 1:3-5

K. 55. Mitä ymmärrät pyhäin yhteydellä?

 

1. Että uskovilla, Kristuksen jäseninä, kaikilla ja kaikkialla, on yhteys Hänen kanssaan ja, että he ovat osallisia kaikista Hänen aarteistaan ja lahjoistaan.[1]

 

2. Että kaikki ovat velvollisia käyttämään lahjojaan auliisti ja iloiten toisten jäsenten hyödyksi ja hyvinvoinniksi.[2]

 

[1] Ro. 8:32; 1Ko. 6:17; 12:4-7,12,13; 1Jo. 1:3 [2] Ro. 12:4-8; 1Ko. 12:20-27; 13:1-7; Fil. 2:4-8

K. 56. Mihin uskot koskien syntien anteeksiantamista?

Uskon, ettei Jumala, Kristuksen hyvityksen johdosta, enää muista syntejäni,[1] eikä syntistä luontoani, jota vastaan minun on kilvoiteltava koko elämäni ajan,[2] vaan Hän armollisesti lukee hyväkseni Kristuksen vanhurskauden vapauttaakseen minut tuomiolta ikuisesti.[3]

[1] Ps. 103:3,4,10,12; Miika. 7:18,19; 2Ko. 5:18-21; 1Jo. 1:7; 2:2 [2] Ro. 7:21-25 [3] Joh. 3:17,18; 5:24; Ro. 8:1,2

22. viikko

K. 57. Mitä lohtua saat ruumiin ylösnousemuksesta?

Ei ainoastaan sieluni nouse (joka heti kuoleman jälkeen viedään päänsä Kristuksen tykö),[1] vaan Kristuksen voimasta vieläpä itse lihani nousee yhdistyen jälleen sieluuni ja tulee Kristuksen kirkkauden ruumiin kaltaiseksi.[2]

[1] Lu. 23:43; Fil. 1:21-23 [2] Job 19:25,26; 1Ko. 15:20,42-46,54; Fil. 3:21; 1Jo. 3:2

K. 58. Mitä lohtua saat iankaikkista elämää koskevasta kohdasta?

Jo nyt tunnen sydämessäni iankaikkisen ilon alun,[1] mutta tämän elämän jälkeen tulen omistamaan täydellisen autuuden, sellaisen, jota silmä ei ole nähnyt, eikä korva ole kuullut, eikä ihmisen sydän käsittänyt-- siinä ylistääkseni Jumalaa iankaikkisesti.[2]

[1] Joh. 17:3; Ro. 14:17; 2Ko. 5:2,3 [2] Joh. 17:24; 1Ko. 2:9

23. viikko

K. 59. Mutta miten tähän kaikkeen uskominen sinua auttaa?

Siten, että Kristuksessa olen vanhurskas Jumalan edessä ja iankaikkisen elämän perillinen.[1]

[1] Hab. 2:4; Joh. 3:36; Ro. 1:17; 5:1,2

K. 60. Miten olet Jumalan edessä vanhurskas?

Ainoastaan aidosta uskosta Jeesukseen Kristukseen.[1] Vaikka omatuntoni minua syyttää siitä, että olen raskaasti rikkonut kaikkia Jumalan käskyjä, enkä ikinä ole niistä yhtäkään pitänyt,[2] ja vaikka vieläkin olen taipuvainen kaikkeen pahaan,[3] niin Jumala, ilman minkäänlaista ansiotani,[4] pelkästä armosta,[5] lukee hyväkseni Kristuksen täydellisen hyvityksen, oikeamielisyyden ja pyhyyden.[6] Nämä Hän suo minulle, ikään kuin en olisi syntinen, enkä ikinä olisi syntiä tehnyt, ihan kuin olisin itse saavuttanut kaiken sen kuuliaisuuden, jonka Kristus suoritti puolestani,[7] jos vain hyväksyn tämän lahjan uskovalla sydämellä.[8]

[1] Ro. 3:21-28; Gal. 2:16; Ef. 2:8,9; Fil. 3:8-11 [2] Ro. 3:9,10 [3] Ro. 7:23 [4] 5Ms. 9:6; Hes. 36:22; Tit. 3:4,5 [5] Ro. 3:24; Ef. 2:8 [6] Ro. 4:3-5; 2Ko. 5:17-19; 1Jo. 2:1,2 [7] Ro. 4:24,25; 2Ko. 5:21 [8] Joh. 3:18; Apt. 16:30,31; Ro. 3:22

K. 61. Miksi sanot, että olet vanhurskas ainoastaan uskosta?

Ei niin, että olisin Jumalalle kelvollinen uskoni arvokkuuden tähden, sillä vanhurskauteni Jumalan edessä koostuu ainoastaan Kristuksen hyvityksestä, oikeamielisyydestä ja pyhyydestä.[1] Voin vastaanottaa tämän vanhurskauden ja tehdä sen omakseni ainoastaan uskon kautta.[2]

[1] 1Ko. 1:30,31; 2:2 [2] Ro. 10:10; 1Jo. 5:10-12

24. viikko

K. 62. Mutta miksi eivät hyvät tekomme voi tehdä meistä Jumalalle kelvollisia, tai edes osaksi myötävaikuttaa vanhurskaudeksemme?

Koska Jumalan tuomion edessä kelpaavan vanhurskauden on oltava ehdottoman tahratonta ja täydessä sopusoinnussa Jumalan lain kanssa,[1] kun sitä vastoin meidän parhaat tekomme ovat kaikki epätäydellisiä ja synnin saastuttamia.[2]

[1] 5Ms. 27:26; Gal. 3:10 [2] Jes. 64:6

K. 63. Mutta eivätkö hyvät tekomme ansaitse mitään, vaikka Jumala lupaa ne palkita tässä ja tulevassa elämässä?

Tätä palkkaa ei ansaita; se on armon lahja.[1]

[1] Lu. 17:10; Ro. 11:6

K. 64. Eikö tämä oppi tee ihmisistä huolimattomia ja paheellisia?

Ei, sillä on mahdotonta, etteivät oikean uskon kautta Kristukseen oksastetut tuottaisi kiitoksen hedelmiä.[1]

[1] Lu. 6:43-45; Joh. 15:5

Sakramentit

25. viikko

K. 65. Mistä tulee tämä usko, jonka kautta ainoastaan meillä on osallisuus Kristukseen ja kaikkiin Hänen siunauksiinsa?

Pyhältä Hengeltä,[1] joka vaikuttaa sen sydämissämme pyhän evankeliumin saarnan kautta[2] ja vahvistaa sen pyhien sakramenttien käytön kautta.[3]

[1] Joh. 3:5; 1Ko. 2:10-14; Ef. 2:8; Fil. 1:29 [2] Ro. 10:17; 1Pi. 1:23-25 [3] Ma. 28:19,20; 1Ko. 10:16

K. 66. Mitä ovat sakramentit?

Sakramentit ovat pyhiä, näkyviä merkkejä ja sinettejä, jotka Jumalan on asettanut, jotta niiden käytön kautta Hän voisi vielä täydellisemmin julistaa ja sinetöidä meihin evankeliumin lupauksen.[1] Ja lupaus on tämä: Jumala armollisesti suo meille syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän ainoastaan Kristuksen ristin uhrin vuoksi.[2]

[1] 1Ms. 17:11; 5Ms. 30:6; Ro. 4:11 [2] Ma. 26:27,28; Apt. 2:38; Heb. 10:10

K. 67. Ovatko sitten molemmat, sekä Sana, että sakramentit, tarkoitetut kohdistamaan uskomme Jeesuksen Kristuksen ristin uhriin ainoana pelastuksemme perustuksena?

Totisesti. Evankeliumissa Pyhä Henki opettaa meitä ja sakramenttien kautta vakuuttaa meille, että koko pelastuksemme lepää Kristuksen ainoan ristin uhrin varassa.[1]

[1] Ro. 6:3; 1Ko. 11:26; Gal. 3:27

K. 68. Monta sakramenttia on Kristus asettanut Uudessa Testamentissa?

Kaksi: pyhä kaste ja pyhä ehtoollinen.[1]

[1] Ma. 28:19,20; 1Ko. 11:23-26

Pyhä kaste

26. viikko

K. 69. Miten pyhä kaste muistuttaa ja vakuuttaa sinua siitä, että Kristuksen kertakaikkinen uhri hyödyttää sinua?

Tällä tavalla: Kristus asetti tämän ulkoisen pesun[1] ja liitti siihen lupauksen: yhtä varmasti kuin vesi pesee ruumiin epäpuhtauden, niin Hänen verensä ja Henkensä pesee pois sieluni epäpuhtauden, eli kaikki syntini.[2]

[1] Ma. 28:19; Apt. 2:38 [2] Ma. 3:11; Mark 16:16; Joh. 1:33; Ro. 6:3,4; 1Pi. 3:21

K. 70. Mitä tarkoittaa tulla pestyksi Kristuksen veressä ja Hengessä?

Tulla pestyksi Kristuksen veressä tarkoittaa syntien anteeksiannon omistamista, Jumalan armosta ja Kristuksen veren takia, joka vuodatettiin puolestamme ristillä.[1] Tulla pestyksi Kristuksen Hengessä tarkoittaa Pyhän Hengen uudistavaa työtä, jolla Hän pyhittää meidät Kristuksen ruumiin jäseniksi, jotta yhä enemmän kuolisimme synnille ja kulkisimme pyhässä ja nuhteettomassa elossa.[2]

[1] Hes. 36:25; Sak. 13:1; Ef. 1:7; Heb. 12:24; 1Pi. 1:2; Ilm. 1:5; 7:14 [2] Joh. 3:5-8; Ro. 6:4; 1Ko. 6:11; Ko. 2:11,12

K. 71. Missä Kristus lupaa, että olemme osallisia Hänen verensä ja Henkensä pesusta yhtä varmasti kuin kasteen vesipesustakin?

Kasteen asetuksessa, jossa Hän sanoo: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Mat. 28:19). Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen (Mr. 16:16). Tämä lupaus toistuu siellä missä Kirjoitukset kutsuvat kastetta syntien pois pesuksi ja uudestisyntymisen pesoksi (Ti. 3:5; Apt. 22:16).

27. viikko

K. 72. Onko sitten tämä ulkoinen vesipesu itsessänsä syntien poispesu?

Ei ole. Vain Jeesuksen Kristuksen veri ja Pyhä Henki puhdistavat meidät kaikista synneistä.[1]

[1] Ma. 3:11; 1Pi. 3:21; 1Jo. 1:7

K. 73. Miksi sitten Pyhä Henki kutsuu kastetta syntien pois pesuksi ja uudestisyntymisen pesoksi?

Jumala puhuu näin hyvästä syystä. Hän tahtoo opettaa meille, että Kristuksen veri ja Henki poistaa syntimme, kuten vesi poistaa ruumiin lian.[1] Mutta enemmänkin, kuten vedellä pestyinäkin olemme puhdistuneet ruumiillisesti, niin Hän tahtoo vakuuttaa meille, että tämän taivaallisen vakuuden ja merkin kautta olemme todella hengellisesti puhdistettuja synneistämme.[2]

[1] 1Ko. 6:11; Ilm. 1:5; 7:14 [2] Apt. 2:38; Ro. 6:3,4; Gal. 3:27

K. 74. Pitäisikö myös sylilapset kastaa

Kyllä. Lapset ja aikuiset kuuluvat Jumalan liittoon ja seurakuntaan.[1] Sama lupaus, lunastus synnistä Kristuksen veren kautta ja uskoa vaikuttava Pyhä Henki, kuuluu heille, kuten aikuisillekin.[2] Heidät siis tulee kasteen, eli liiton merkin kautta oksastaa kristillisen kirkon jäseniksi ja erottaa uskottomien lapsista.[3] Tämä tehtiin Vanhassa Liitossa ympärileikkauksella,[4] jonka tilalle Uudessa Liitossa asetettiin kaste.[5]

[1] 1Ms. 17:7; Ma. 19:14 [2] Ps. 22:11; Jes. 44:1-3; Apt. 2:38,39; 16:31 [3] Apt. 10:47; 1Ko. 7:14 [4] 1Ms. 17:9-14 [5] Ko. 2:11-13

Herran pyhä ehtoollinen

28. viikko

K. 75. Miten Herran pyhä ehtoollinen muistuttaa ja vakuuttaa sinua siitä, että olet osallinen Kristuksen kertakaikkiseen uhriin ja kaikkiin Hänen lahjoihinsa?

Tällä tavalla: Kristus on käskenyt minua ja kaikkia uskovia syömään tästä murretusta leivästä ja juomaan tästä maljasta Hänen muistokseen. Tähän käskyyn Hän liitti nämä lupaukset:[1]

 

1. Yhtä varmasti, kuin näen silmilläni Herran leivän murrettavan ja maljan annettavan minulle, niin yhtä varmasti oli Hänen ruumiinsa uhrattu ja Hänen verensä vuodatettu ristillä puolestani.

 

2. Yhtä varmasti, kuin saan papin kädestä ja maistan suullani Herran leivän ja maljan, niin yhtä varmasti Hän itse ravitsee ja virvoittaa sieluani iankaikkiseen elämään ristiinnaulitulla ruumiillaan ja vuodatetulla verellään.

 

[1] Ma. 26:26-28; Mark 14:22-24; Lu. 22:19,20; 1Ko. 11:23-25

K. 76. Mitä tarkoittaa Kristuksen ristiinnaulitun ruumiin syöminen ja Hänen vuodatetun verensä juominen?

 

1. Vastaanottaa uskovalla sydämellä Kristuksen koko kärsimys ja kuolema ja siten saada syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä.[1]

 

2. Yhdistyä yhä enemmän Hänen pyhään ruumiiseensa Pyhän Hengen kautta, joka asuu molemmissa, sekä Kristuksessa, että meissä.[2]

 

Joten, vaikka Kristus on taivaassa[3] ja me olemme maassa, niin silti olemme lihaa Hänen lihastaan ja luuta Hänen luustaan,[4] ja me ainiaaksi elämme yhden Hengen hallitsemina, kuten ruumiimme jäsenetkin ovat yhden sielun hallitsemia.[5]

[1] Joh. 6:35,40,50-54 [2] Joh. 6:55,56; 1Ko. 12:13

[3] Apt. 1:9-11; 3:21; 1Ko. 11:26; Ko. 3:1 [4] 1Ko. 6:15,17; Ef. 5:29,30; 1Jo. 4:13 [5] Joh. 6:56-58; 15:1-6; Ef. 4:15,16

K. 77.* Missä Kristus lupaa, että uskovat ovat osallisia Hänen ruumiinsa ja verensä ravintoon ja virvoitukseen yhtä varmasti kuin ehtoollispöydän leipään ja viiniinkin?

Herran ehtoollisen asetuksessa: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." (1Ko. 11:23-26) Paavali toistaa tämän lupauksen sanoessaan: Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? 17 Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. (1Ko. 10:16,17)

29. viikko

K. 78. Muuttuvatko leipä ja viini Kristuksen oikeaksi ruumiiksi ja vereksi?

Eivät. Kuten kasteen vesikään ei muutu Kristuksen vereksi, eikä se ole itse syntien poispesu, vaan se on yksinkertaisesti Jumalan merkki ja vakuus.[1] Näin ei myöskään leipä Herran Ehtoollisessa muutu itse Kristuksen ruumiiksi,[2] vaikkakin sitä kutsutaan Kristuksen ruumiiksi,[3] sakramenttien luonnon ja kielen mukaisesti.[4]

[1] Ef. 5:26; Tit. 3:5 [2] Ma. 26:26-29 [3] 1Ko. 10:16,17; 11:26-28 [4] 1Ms. 17:10,11; 2Ms. 12:11,13; 1Ko. 10:3,4; 1Pi. 3:21

K. 79. Miksi sitten Kristus kutsuu leipää Hänen ruumiikseen, tai maljaa Hänen verekseen, tai uudeksi liitoksi Hänen veressään? Ja miksi Paavali puhuu Kristuksen ruumiin ja veren osallisuudesta?

Kristus puhuu näin hyvästä syystä: Hän tahtoo Ehtoollisensa kautta opettaa, että samoin kuin leipä ja viini ravitsevat meitä ajallisessa elämässä, niin myös Hänen ristiinnaulittu ruumiinsa ja vuodatettu verensä ovat meille totista ruokaa ja juomaa ikuista elämää varten.[1] Mutta enemmänkin, Hän tahtoo vakuuttaa meille tämän näkyvän merkin ja vakuuden kautta, että:

 

1. Pyhän Hengen työn kautta olemme osallisia Hänen oikeasta ruumiistaan ja verestään yhtä varmasti, kuin vastaanotamme suullamme nämä pyhät tunnukset Hänen muistokseen[2]

 

2. kaikki Hänen kärsimyksensä ja Hänen kuuliaisuutensa ovat yhtä varmasti meidän, ihan kuin olisimme itse henkilökohtaisesti kärsineet ja maksaneet synneistämme[3]

 

[1] Joh. 6:51,55 [2] 1Ko. 10:16,17; 11:26 [3] Ro. 6:5-11

30. viikko

K. 80. Mitä eroa on Herran ehtoollisen ja roomalaiskatolisen messun välillä?

Tätä kysymystä ei alkuperäinen versio katekismuksesta sisältänyt ollenkaan. Se ohitetaan myös tässä suomennuksessa, mutta sille varataan kysymysnumero helpottamaan yhdenmukaisuutta myöhempien laitosten kanssa.

K. 81. Keiden tulee osallistua Herran ehtoolliseen?

Niiden, jotka ovat oikeasti tyytymättömiä itseensä syntiensä tähden, mutta silti luottavat, että nämä ovat anteeksiannetut ja että heidän jäljellä oleva heikkoutensa peittyy Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman tähden, ja jotka myös tahtovat yhä enemmän lujittaa uskoansa, sekä oikaista elämäänsä. Mutta tekopyhät ja katumattomat syövät ja juovat tuomioksensa.[1]

[1] 1Ko. 10:19-22; 11:26-32

K. 82. Tuleeko myös sellaiset päästää Herran ehtoolliselle, jotka sanoin ja teoin ilmaisevat epäuskonsa ja jumalattomuutensa?

Ei tule, sillä tämä häpäisisi Jumalan liiton ja sytyttäisi Jumalan kiivauden koko seurakuntaa kohtaan.[1] Täten, Kristuksen ja Hänen apostoliensa opetuksen mukaisesti, Kristuksen kirkko on velvoitettu, taivaan valtakunnan avainten virallisella käytöllä, sulkemaan sellaiset henkilöt pois, aina siihen asti, että he oikaisevat elämänsä.

[1] Ps. 50:16,17; Jes. 1:11-18; 66:3; 1Ko. 11:17-34

31. viikko

K. 83. Mitä ovat taivaan valtakunnan avaimet?

Pyhän evankeliumin saarna ja kirkkokuri. Näiden kahden kautta taivaan valtakunta aukeaa uskoville ja sulkeutuu epäuskoisilta.[1]

[1] Ma. 16:19; Joh. 20:21-23

K. 84. Miten taivaan valtakunta aukeaa ja sulkeutuu evankeliumin saarnan kautta?

Kristuksen käskyn mukaan taivaan valtakunta aukeaa, kun julistetaan ja julkisesti todistetaan kaikille uskoville, että niin usein kuin he vain hyväksyvät oikeassa uskossa evankeliumin lupauksen, niin Jumala todella anteeksiantaa heille kaikki heidän syntinsä Kristuksen ansion tähden. Taivaan valtakunta taas sulkeutuu, kun julistetaan ja todistetaan kaikille epäuskoisille ja ulkokullatuille, että ilman parannusta Jumalan viha ja ikuinen kadotus lepää heidän päällänsä. Jumala tulee tuomitsemaan tämän evankeliumin todistuksen kautta, sekä tässä, että tulevassa elämässä.[1]

[1] Ma. 16:19; Joh. 3:31-36; 20:21-23

K. 85. Miten taivaan valtakunta aukeaa ja sulkeutuu kirkkokurin kautta?

Kristuksen käskyn mukaan kristityiksi itseään kutsuvia ihmisiä, jotka osoittavat epäkristillisyytensä opillaan tai elämällään on toistuvasti veljellisesti nuhdeltava. Mikäli he jatkavat hairahduksissaan tai pahuudessaan, jopa kirkon viranhaltijoiden kehotuksista huolimatta, heiltä kielletään sakramentit ja heidät suljetaan kirkon vanhimpien toimesta kristillisestä yhteydestä ja itse Jumalan toimesta Kristuksen valtakunnasta.[1] Heidät vastaanotetaan uudestaan Kristuksen ja kirkon jäseninä, kunhan he lupaavat ja osoittavat todellista parannusta.[2]

[1] Ma. 18:15-20; 1Ko. 5:3-5, 11-13; 2Te. 3:14,15 [2] Lu. 15:20-24; 2Ko. 2:6-11

32. viikko

K. 86. Miksi meidän on silti tehtävä hyviä tekoja, kun kerran olemme lunastetut kurjuudestamme yksin armosta, Kristuksen kautta ja ilman mitään omaa ansiotamme?

Koska Kristus, lunastettuaan meidät verellänsä, myös uudistaa meidät Pyhän Henkensä kautta Hänen kuvaksensa niin, että koko elämällämme osoittaisimme kiitollisuutemme Jumalalle Hänen lahjoistaan[1] ja, että Hän saisi kauttamme kunnian.[2] Edelleen, jotta me itse vakuuttuisimme uskostamme sen hedelmistä[3] ja, jotta jumalisella elämällämme voittaisimme lähimmäisemme Kristukselle.[4]

[1] Ro. 6:13; 12:1,2; 1Pi. 2:5,9-10,12 [2] Ma. 5:16; 1Ko. 6:19,20 [3] Ma. 7:17,18; Gal. 5:22-24; 2Pi. 1:10,11 [4] Ro. 14:17-19; 1Pi. 3:1,2

K. 87. Voivatko ne pelastua, jotka eivät käänny Jumalan puoleen kiittämättömästä ja katumattomasta elämästään?

Eivät suinkaan. Kirjoitukset sanovat, ettei kukaan siveetön, epäjumalanpalvelija, avionrikkoja, varas, ahne, juopottelija, pilkkaaja, rosvo, tai vastaava peri Jumalan valtakuntaa.[1]

[1] 1Ko. 6:9,10; Gal. 5:19-21; Ef. 5:5,6; 1Jo. 3:14

33. viikko

K. 88. Mitä kuuluu oikeaan parannukseen, tai ihmisen kääntymykseen?

Kaksi asiaa:

 

1. vanhan luonnon kuolema

 

2. uuden luonnon syntymä[1]

 

[1] Ro. 6:1-11; 1Ko. 5:7; 2Ko. 5:17; Ef. 4:22-24; Ko. 3:5-10

K. 89. Mitä on vanhan luonnon kuolema?

Se on syntimme tuottamaa aitoa murhetta, sekä synnin enenevää vihaamista ja karttamista.[1]

[1] Ps. 51:5,6,19; Joel 2:12,13; Ro. 8:12,13; 2Ko. 7:10

K. 90. Mitä on uuden luonnon syntymä?

Se on aitoa autuutta Jumalassa Kristuksen kautta[1], sekä iloa Jumalan tahdon mukaisessa elämässä ja kaikissa hyvissä töissä.[2]

[1] Ps. 51:10,14; Jes. 57:15; Ro. 5:1; 14:17 [2] Ro. 6:10,11; 7:22; Gal. 2:20

K. 91. Mitä ovat hyvät työt?

Ne ovat vain sellaiset teot, jotka nousevat oikeasta uskosta,[1] jotka ovat sopusoinnussa Jumalan lain kanssa[2] ja, jotka tehdään Hänen kunniakseen;[3] eivätkä sellaiset teot, jotka perustuvat omiin mielipiteisiimme, tai inhimillisiin ohjenuoriin.[4]

[1] Joh. 15:5; Ro. 14:23; Heb. 11:6 [2] 3Ms. 18:4; 1Sa. 15:22; Ef. 2:10 [3] 1Ko. 10:31 [4] 5Ms. 12:32; Jes. 29:13; Hes. 20:18,19; Ma. 15:7-9

34. viikko

K. 92. Mitä Jumala sanoo laissaan?

Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi:

 

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

 

 

2. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.

 

3. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.

 

4. Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

 

5. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

 

6. Älä tapa.

 

7. Älä tee huorin.

 

8. Älä varasta.

 

9. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

 

10. Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.

 

[1] 2Ms. 20:1-17; 5Ms. 5:6-21

K. 93. Miten nämä käskyt jaotellaan?

Kahteen osaan. Ensimmäinen osa opettaa meille miten tulee elää suhteessa Jumalaan, toinen osa opettaa meille velvollisuuksistamme lähimmäistämme kohtaan.[1]

[1] Ma. 22:37-40

K. 94. Mitä Jumala vaatii ensimmäisessä käskyssä?

Että itse pelastukseni tähden kartan ja pakenen kaikkea epäjumalanpalvelusta,[1] noituutta, taikauskoa,[2] sekä pyhien, tai muiden luotujen avuksihuutamista.[3] Edelleen, että koko sydämestäni oikein oppisin:

 

tuntemaan ainoan oikean Jumalan,[4]

 

Häneen yksin luottamaan,[5]

 

kaikessa nöyryydessä[6] ja kärsivällisyydessä[7] Hänelle alistumaan

 

odottamaan kaikkea hyvää vain Häneltä[8]

 

rakastamaan,[9] pelkäämään,[10] ja kunnioittamaan Häntä[11]

 

Lyhyesti, että hylkäisin kaiken ennemmin kuin millään lailla toimisin Hänen tahtoansa vastaan.[12]

[1] 1Ko. 6:9,10; 10:5-14; 1Jo. 5:21 [2] 3Ms. 19:31; 5Ms. 18:9-12

[3] Ma. 4:10; Ilm. 19:10; 22:8,9 [4] Joh. 17:3 [5] Jer. 17:5,7 [6] 1Pi. 5:5,6 [7] Ro. 5:3,4; Fil. 2:14; Ko. 1:11; Heb. 10:36 [8] Ps. 104:27,28; Jes. 45:7; Jaak. 1:17 [9] 5Ms. 6:5 [10] 5Ms. 6:2; Ps. 111:10; Snl. 1:7; 9:10; Ma. 10:28; 1Pi. 1:17 [11] 5Ms. 6:13; 10:20 [12] Ma. 5:29,30; 10:37-39; Apt. 5:29

K. 95. Mitä on epäjumalanpalvelus?

Luottamuksen asettaminen johonkin muuhun kuin Sanassaan itsestänsä ilmoittaneeseen ainoaan oikeaan Jumalaan on epäjumalanpalvelusta.[1]

[1] 1Aik. 16:26; Gal. 4:8,9; Ef. 5:5; Fil. 3:19

35. viikko

K. 96. Mitä Jumala vaatii toisessa käskyssä?

Ettemme tekisi millään tavalla minkäänlaista jumalankuvaa,[1] emmekä palvelisi Häntä millään muulla tavalla, kuin Hän on Sanassaan käskenyt.[2]

[1] 5Ms. 4:15-19; Jes. 40:18-25; Apt. 17:29; Ro. 1:23 [2] 3Ms. 10:1-7; 5Ms. 12:30; 1Sa. 15:22,23; Ma. 15:9; Joh. 4:23,24

K. 97. Emmekö saa tehdä minkäänlaista kuvaa?

Jumalaa ei voi, eikä saa kuvata mitenkään näkyvästi. Luotuja voidaan kuvata, mutta Jumala kieltää kaikkien kuvien pitämisen, tai tekemisen, mikäli tarkoituksena on niiden palvominen, tai Jumalan palvelu niiden kautta.[1]

[1] 2Ms. 34:13,14,17; 4Ms. 33:52; 2Ku. 18:4,5

K. 98. Mutta eikö kuvia voida sietää kirkoissa "maallikoiden kirjoina"?

Ei voida, sillä meidän ei tule olla Jumalaa viisaampia. Hän ei tahdo opettaa kansaansa mykkien kuvien kautta,[1] vaan Hänen Sanansa elävän saarnan kautta.[2]

[1] Jer. 10:8; Hab. 2:18-20 [2] Ro. 10:14,15,17; 2Ti. 3:16,17; 2Pi. 1:19

36. viikko

K. 99. Mitä kolmas käsky vaatii?

Me emme saa pilkata tai väärinkäyttää Jumalan nimeä kiroamalla,[1] väärin vannomalla,[2] tai turhilla valoilla, emmekä saa osallistua tällaisiin inhottaviin synteihin hiljaisina sivustakatsojina.[4] Sanalla sanoen, meidän tulee käyttää Jumalan pyhää nimeä vain pelolla ja kunnioituksella,[5] jotta voisimme oikein tunnustaa Häntä,[6] rukoilla Häntä,[7] sekä ylistää Häntä kaikilla sanoillamme ja teoillamme.[8]

[1] 3Ms. 24:10-16 [2] 3Ms. 19:12 [3] Ma. 5:37; Jaak. 5:12 [4] Snl. 29:24 [5] Ps. 99:1-5; Jes. 45:23; Jer. 4:2 [6] Ma. 10:32,33; Ro. 10:9,10 [7] Ps. 50:14,15; 1Ti. 2:8 [8] Ro. 2:24; Ko. 3:17; 1Ti. 6:1

K. 100. Onko Jumalan nimen pilkkaaminen kiroamalla ja manaamalla todella niin vakava synti, että Jumalan on vihainen myös niille, jotka eivät auta kykyjensä mukaan estämään ja kieltämään sitä?

Varmasti,[1] sillä mikään synti ei ole suurempi, tai enemmän Jumalan vihaa herättävä, kuin Hänen nimensä pilkkaaminen. Siksi Hän sääti siitä kuolemantuomion.[2]

[1] 3Ms. 5:1 [2] 3Ms. 24:16

37. viikko

K. 101. Mutta voimmeko vannoa valan Jumalan nimeen, jos teemme sen hurskaasti?

Kyllä, Jumalan kunniaksi ja lähimmäisemme hyväksi voimme vannoa valan, jos

 

esivalta sitä alamaisiltaan vaatii

 

se on tarpeellista uskollisuuden ja totuuden edistämiseksi

 

Tällainen vala perustuu Jumalan Sanaan,[1] joten Vanhan- ja Uuden Testamentin pyhät tekivät oikein sitä käyttäessään.[2]

[1] 5Ms. 6:13; 10:20; Jer. 4:1,2; Heb. 6:16 [2] 1Ms. 21:24; 31:53; Joos. 9:15; 1Ku. 1:29,30; Ro. 1:9

K. 102. Voimmeko myös vannoa pyhien, tai muitten luotujen nimeen?

Emme. Laillinen vala kutsuu Jumalaa, ainoaa sydämen tuntijaa, todistamaan valani totuudellisuutta, sekä rankaisemaan minua, mikäli vannon väärin.[1] Kenellekään luodulle ei saa antaa tällaista kunniaa.[2]

[1] Ro. 9:1; 2Ko. 1:23 [2] Ma. 5:34-37; 23:16-22; Jaak. 5:12

38. viikko

K. 103. Mitä Jumala vaatii neljännessä käskyssä?

 

1. Että evankeliumin virkaa ja sen opetustyötä ylläpidetään.[1] Ja, että olen säännöllisesti läsnä Jumalan kirkossa, etenkin lepopäivänä:[2]

 

o kuullakseni Jumalan Sanaa[3]

 

o käyttääkseni sakramentteja[4]

 

o rukoillakseni Jumalaa julkisesti[5]

 

o antaakseni kristillistä avustusta köyhille[6]

 

2. Että elämäni kaikkina päivinä lepään pahoista töistäni, antaen Herran tehdä työtänsä minussa Henkensä kautta, näin aloittaakseni ikuisen sapatinlevon jo tässä elämässä.[7]

 

[1] 5Ms. 6:4-9; 20-25; 1Ko. 9:13,14; 2Ti. 2:2; 3:13-17; Tit. 1:5 [2] 5Ms. 12:5-12; Ps. 40:9,10; 68:27; Apt. 2:42-47; Heb. 10:23-25 [3] Ro. 10:14-17; 1Ko. 14:26-33; 1Ti. 4:13 [4] 1Ko. 11:23,24 [5] Ko. 3:16; 1Ti. 2:1 [6] 1Ko. 16:2; 2Ko. 8-9 [7] Jes. 66:23; Heb. 4:9-11

39. viikko

K. 104. Mitä Jumala vaatii viidennessä käskyssä?

Että osoitan kunnioitusta, rakkautta ja uskollisuutta isälleni ja äidilleni, sekä kaikille auktoriteeteilleni, alistuen asiaankuuluvalla kuuliaisuudella heidän hyvään opetukseensa ja kuriinsa.[1] Ja myös, että suhtaudun kärsivällisyydellä heidän heikkouksiinsa ja puutteisiinsa,[2] sillä Jumala tahtoo hallita meitä heidän kauttansa.[3]

[1] 2Ms. 21:17; Snl. 1:8; 4:1; Ef. 5:21,22; Ko. 3:18-4:1 [2] Snl. 20:20; 23:22; 1Pi.2:18 [3] Ma. 22:21, Ro. 13:1-8; Ef. 6:1-9

40. viikko

K. 105. Mitä Jumala vaatii kuudennessa käskyssä?

Etten itse, tai toisen ihmisen kautta ajatuksillani, sanoillani, tai eleilläni, puhumattakaan teoillani, häpäise, vihaa, vahingoita, tai tapa lähimmäistäni,[1] vaan minun tulee hylätä kostonhalu kokonaan.[2] Edelleen, minun ei tule vahingoittaa tai piittaamattomasti vaarantaa itseäni.[3] Siksi myös murhien estämiseksi esivalta kantaa miekkaa.[4]

[1] 3Ms. 19:17,18; Ma. 5:21,22 [2] Snl. 25:21,22; Ma. 18:35; Ro. 12:19; Ef. 4:26 [3] Ma. 4:7; 26:52; Ro. 13:11-14 [4] 1Ms. 9:6; 2Ms. 21:14; Ro. 13:4

K. 106. Mutta eikö tämä käsky puhu ainoastaan tappamisesta?

Jumala, kieltäessään murhat, opettaa meille, että Hän vihaa murhien juuria, kuten kateutta, vihamielisyyttä, kiukkua, sekä kostonhalua,[1] ja että Hän pitää näitä kaikkia murhina.[2]

[1] Snl. 14:30; Ro. 1:29; 12:19; Gal. 5:19-21; 1Jo. 2:9-11; Jaak. 1:20 [2] 1Jo. 3:15

K. 107. Riittääkö siis se, ettemme tapa lähimmäistämme millään tuollaisella tavalla?

Ei riitä. Tuomitessaan kateuden, vihamielisyyden ja kiivastuksen, Jumala käskee meitä rakastamaan lähimmäistämme kuten itseämme,[1] osoittamaan hänelle kärsivällisyyttä, sovintoa, lempeyttä, armeliaisuutta ja ystävällisyyttä,[2] sekä suojelemaan häntä vahingolta parhaan kykymme mukaan, vieläpä tekemään hyvää vihollisillemme.[3]

[1] Ma. 7:12; 22:39; Ro. 12:10 [2] Ma. 5:5; Lu. 6:36; Ro. 12:18; Gal. 6:1,2; Ko. 3:12; 2Pi. 3:8 [3] 2Ms. 23:4,5; Ma. 5:44,45; Ro. 12:20

41. viikko

K. 108. Mitä seitsemäs käsky meille opettaa?

Että Jumala tuomitsee kaiken haureuden.[1] Niin myös meidän tulee sydämestämme inhota haureutta[2] ja elää siveellistä ja kurinalaista elämää, sekä pyhän avioliiton sisällä, että sen ulkopuolella.[3]

[1] 3Ms. 18:30; Ef. 5:3-5 [2] Juud. 22,23 [3] 1Ko. 7:1-9; 1Te. 4:3-8; Heb. 13:4

K. 109. Kieltääkö Jumala tässä käskyssä muuta kuin aviorikoksen ja vastaavat häpeälliset synnit?

Jumalan tahto on, että pidämme itsemme puhtaina ja pyhinä, koska olemme, sekä ruumiiltamme, että sielultamme Pyhän Hengen temppeleitä. Sen vuoksi Hän kieltää kaikki haureelliset teot, eleet, sanat, ajatukset, himot,[1] sekä kaiken mikä saattaa vietellä meidät haureuteen.[2]

[1] Ma. 5:27-29; 1Ko. 6:18-20 [2] 1Ko. 15:33; Ef. 5:18

42. viikko

K. 110. Mitä Jumala kieltää kahdeksannessa käskyssä?

Hän ei ainoastaan kiellä esivallan rankaisemaa selvää varkautta ja ryöstöä,[1] vaan myös pahat vehkeilyt ja juonet, jotka voiton saamiseksi harhauttaisivat lähimmäistämme, kuten väärät mitat ja painot, väärä kauppatavara tai raha, koronkiskonta,[2] tai mikä muu tahansa Jumalan kieltämä keino, jolla väkisin tai hämäten riistäisimme lähimmäistämme.[3] Jumala myös kieltää kaiken ahneuden,[4] sekä kaikkien Hänen lahjojensa väärinkäytön tai haaskauksen.[5]

[1] 2Ms. 22:1; 1Ko. 5:10; 6:10 [2] 5Ms. 25:13-16; Ps. 15:5; Snl. 11:1 Hes. 45:9-12 [3] Miika. 6:9-11; Lu. 3:14; 1Te. 4:6 [4] Lu. 12:15; Ef. 5:5 [5] Snl. 21:20; 23:20,21; Lu. 16:10-13

K. 111. Mitä Jumala sinulta vaatii tässä käskyssä?

Minun on edistettävä lähimmäiseni hyvinvointia kykyjeni mukaan ja kohdeltava häntä, kuten toivoisin muidenkin minua kohtelevan, sekä tehtävä työtä uskollisesti, jotta minulla olisi mistä antaa puutteessa olevalle.[1]

[1] Jes. 58:5-10; Ma. 7:12; Gal. 6:9,10; Ef. 4:28

43. viikko

K. 112. Mitä Jumala vaatii yhdeksännessä käskyssä?

Etten saa antaa väärää todistusta ketään vastaan, väännellä kenenkään sanoja, juoruta, herjata, tai olla mukana kenenkään hätäisessä tuomitsemisessa, tai syytettyä kuulematta.[1] Päinvastoin, minun on kaihdettava kaikkea valhetta ja vilpillisyyttä, jotka ovat Jumalan vihan alaisia perkeleen aseita.[2] Niin käräjillä, kuin kaikkialla muuallakin minun on rakastettava totuutta, puhuttava ja tunnustettava sitä vilpittömästi,[3] sekä tehtävä parhaani lähimmäiseni kunnian ja maineen puolustamiseksi ja edistämiseksi.[4]

[1] Ps. 15; Snl. 19:5,9; Ma. 7:1; Lu. 6:37; Ro. 1:28-32 [2] 3Ms. 19:11,12; Snl. 12:22; 13:5; Joh. 8:44; Ilm. 21:8 [3] 1Ko. 13:6; Ef. 4:25 [4] 1Pi. 3:8,9; 4:8

44. viikko

K. 113. Mitä kymmenes käsky meiltä vaatii?

Ettei pieninkään Jumalan käskyjen vastainen ajatus tai halu ikinä nousisi sydämestämme, vaan meidän pitää vihata koko sydämestämme kaikkea syntiä ja iloita kaikesta vanhurskaudesta.[1]

[1] Ps. 19:8-15; 139:23,24; Ro. 7:7,8

K. 114. Mutta voivatko Jumalaan kääntyneet kerrassaan pitää nämä käskyt?

Eivät voi. Tässä elämässä kaikista pyhimmilläkin on vasta pieni alku tästä kuuliaisuudesta.[1] Siitä huolimatta, he alkavat vakavalla tarkoituksella elämään, ei ainoastaan osan, vaan kaikkien Jumalan käskyjen mukaan.[2]

[1] Saar. 7:20; Ro. 7:14,15; 1Jo. 1:8 [2] Ps. 1:1,2; Ro. 7:22-25

K. 115. Miksi sitten Jumala tahtoo niin visusti saarnattavan kymmentä käskyä, jollei tässä elämässä kukaan voi niitä täydellisesti pitää?

 

1. Jotta elämämme halki tulisimme yhä enemmän tietoisiksi syntisestä luonnostamme ja siten etsisimme yhä halukkaammin syntien anteeksiantoa ja Kristuksen vanhurskautta.[1]

 

2. Jotta jatkuvasti pyytäisimme Jumalalta Pyhän Hengen armoa

 

o että olisimme innokkaita kaikissa hyvissä teoissa

 

o että Hän yhä enemmän uudistaisi meitä kuvansa kaltaiseksi

 

aina siihen asti kunnes saavutamme tavoitteemme, eli tämän elämän jälkeisen täydellisyyden.[2]

[1] Ps. 32:5; Ro. 3:19-26; 7:7,24,25; 1Jo. 1:9 [2] 1Ko. 9:24; Fil. 3:12-14; 1Jo. 3:1-3

45. viikko

K. 116. Miksi kristittyjen tarvitsee rukoilla?

Koska rukous on kaikista tärkein osa siitä kiitollisuudesta, jota Jumala meiltä edellyttää.[1] Ja koska Hän antaa armonsa ja Pyhän Henkensä vain niille, jotka lakkaamatta ja vilpittömällä halulla Häneltä niitä pyytävät ja Häntä niistä kiittävät.[2]

[1] Ps. 50:14,15; 116:12-19; 1Te. 5:16-18 [2] Ma. 7:7,8; Lu. 11:9-13

K. 117. Minkälainen on rukous, jonka Jumala kuulee?

 

1. Meidän tulee sydämestämme rukoilla ainoastaan yhtä ainoaa oikeaa, Sanassaan itsensä ilmoittanutta Jumalaa, pyytäen Häneltä kaikkea sitä, mitä Hän on käskenyt meidän pyytää.[1]

 

2. Meidän on perin pohjin tunnettava tarpeemme ja kurjuutemme, siten nöyrtyäksemme Jumalan edessä.[2]

 

3. Meidän on levättävä tällä horjumattomalla perustuksella: vaikka emme sitä ansaitse, niin Jumala varmasti kuulee rukouksemme Kristuksen, meidän Herramme tähden, kuten Hän on Sanassaan luvannut.[3]

 

[1] Ps. 145:18-20; Joh. 4:22-24; Ro. 8:26; Jaak. 1:5; 1Jo. 5:14; Ilm. 19:10 [2] 2Aik. 7:14; 20:12; Ps. 2:11; 34:19; Jes. 66:2 [3] Dan. 9:17-19; Ma. 7:8; Joh. 14:13,14; 16:23; Ro. 10:13; Jaak. 1:6

K. 118. Mitä Jumala on käskenyt meidän Häneltä pyytää?

Kaikkia ruumiimme ja sielumme tarvitsemia asioita, jotka Herramme Kristus sisällytti rukoukseen, jonka Hän itse meille opetti.[1]

[1] Ma. 6:33; Fil. 4:6; 1Pi. 5:7; Jaak. 1:17

K. 119. Mikä on tämä Herran opettama rukous?

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.[1]

[1] Ma. 6:9-13; Lu. 11:2-4

46. viikko

K. 120. Miksi Kristus käskee meitä puhuttelemaan Jumalaa Isänämme?

Herättääkseen meissä heti rukouksemme alussa sitä lapsenmielistä kunnioitusta ja luottamusta Jumalaan, joka on rukouksemme perusta: Jumalasta on tullut Isämme Kristuksen tähden. Jos

isämme eivät kiellä meiltä maallisia asioita, niin sitä vähemmän taivaallinen Isämme kieltää meiltä uskossa pyytämäämme.[1]

[1] Ma. 7:9-11; Lu. 11:11-13; 1Pi. 1:17

K. 121. Miksi on lisätty: joka olet taivaissa?

Nämä sanat opettavat meille:

 

ettei meidän tule ajatella maallisesti Jumalan taivaallisesta majesteettisuudesta[1]

 

että meidän on odotettava kaikkia ruumiimme ja sielumme tarvitsemia asioita Hänen kaikkivaltiaalta mahdiltansa[2]

 

[1] Jer. 23:23,24; Apt. 17:24,25 [2] Ma. 6:25-34; Ro. 8:31,32

47. viikko

K. 122. Mikä on ensimmäinen pyyntö?

Pyhitetty olkoon nimesi. Se on: suo meille ennen kaikkea, että oikein Sinut tuntisimme[1] ja, että pyhittäisimme, kirkastaisimme ja ylistäisimme Sinua kaikissa teoissasi, joista loistaa kaikkivoipa voimasi, viisautesi, vanhurskautesi, armosi ja totuutesi.[2] Suo meille myös, että voisimme suunnata koko elämämme -- ajatuksemme, sanamme ja tekomme -- niin ettei nimesi tulisi takiamme herjatuksi, vaan aina kunnioitetuksi ja ylistetyksi.[3]

[1] Jer. 9:23,24; 31: 33,34; Ma. 16:17; Joh. 17:3 [2] 2Ms. 34:5-8; Ps. 145; Jer. 32:16-20; Lu. 1:46-55, 68-75; Ro. 11: 33-36 [3] Ps. 115:1; Ma. 5:16

48. viikko

K. 123. Mikä on toinen pyyntö?

Tulkoon sinun valtakuntasi. Se on: niin hallitse meitä Sanallasi ja Hengelläsi, että yhä enemmän ja enemmän alistuisimme Sinulle.[1] Säilytä ja kasvata kirkkoasi.[2] Tuhoa jokainen juoni pyhää Sanaasi vastaan ja jokainen mahti joka nostaa itsensä Sinua vastaan.[3] Tee tämä kaikki aina valtakuntasi täydellistymiseen asti, ollaksesi kaikki kaikissa.[4]

[1] Ps. 119:5,105; 143:10; Ma. 6:33 [2] Ps. 51:20; 122:6-9 [3] Ro. 16:20; 1Jo. 3:8 [4] Ro. 8:22,23; 1Ko. 15:28; Ilm. 22:17,20

49. viikko

K. 124. Mikä on kolmas pyyntö?

Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Se on: suo, että me ja kaikki ihmiset voisimme kieltää oman tahtomme ja että, ilman mitään napinaa tottelisimme tahtoasi, sillä ainoastaan Sinun tahtosi on hyvä.[1] Suo myös että kaikki voisimme tehdä kutsumuksemme mukaisen työmme[2] yhtä halukkaasti ja uskollisesti kuin taivaan enkelit.[3]

[1] Ma. 7:21; 16:24-26; Lu. 22:42; Ro. 12:1,2; Tit. 2:11,12 [2] 1Ko. 7:17-24; Ef. 6:5-9 [3] Heb. 13:21; Ps. 103:20,21

50. viikko

K. 125. Mikä on neljäs pyyntö?

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Se on: pidä huolta meidän ruumiillisista tarpeistamme,[1] jotta tuntisimme Sinut kaiken hyvän ainoana lähteenä[2] tietäen, ettei meidän huolehtimisemme, tai rehkimisemme, eikä myöskään Sinun lahjasi voi meitä hyödyttää ilman siunaustasi.[3] Auta siis meitä vetäytymään luottamuksestamme luotuihin ja asettamaan luottamuksemme ainoastaan Sinuun.[4]

[1] Ps. 104:27-30; 145:15,16; Ma. 6:25-34 [2] Apt. 14:17; 17:25; Jaak. 1:17 [3] 5Ms. 8:3; Ps. 37:16; 127:1,2; 1Ko. 15:58 [4] Ps. 55:23; 62:11; 146:2,3; Jer. 17:5-8; Heb. 13:5,6

51. viikko

K. 126. Mikä on viides pyyntö?

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Se on: Kristuksen veren tähden, älä lue syyksi meille kurjille syntisille meidän rikkomuksiamme ja piintynyttä pahuuttamme,[1] niin kuin mekin--Sinun armosi osoituksena meissä--olemme päättäneet antaa kokonaan anteeksi lähimmäisellemme.[2]

[1] Ps. 51:3-9; 143:2; 1Jo. 2:1,2 [2] Ma. 6:14,15; 18:21-35; Ef. 1:7

52. viikko

K. 127. Mikä on kuudes pyyntö?

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Se on: omassa varassamme olemme liian heikkoja kestämään edes hetkeä.[1] Lisäksi vannoutuneet vihollisemme-- perkele,[2] maailma[3] ja oma lihamme[4]--eivät lakkaa ahdistamasta meitä. Joten Herra, puolusta ja vahvista meitä Pyhän Henkesi voimalla niin, ettemme tässä hengellisessä sodassa häviäisi,[5] vaan voisimme vankasti vastustaa vihollisiamme, aina lopulliseen ja täydelliseen voittoon asti.[6]

[1] Ps. 103:14-16; Joh. 15:1-5 [2] 2Ko. 11:14; Ef. 6:10-13; 1Pi. 5:8 [3] Joh. 15:18-21 [4] Ro. 7:23; Gal. 5:17 [5] Ma. 26:41; Mr. 13:33 [6] 1Ko. 10:13; 1Te. 3:13; 5:23,24

K. 128. Miten rukous päättyy?

Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen. Se on: tätä kaikkea Sinulta pyydämme, koska kaikkivaltiaana kuninkaanamme Sinä, sekä pystyt, että tahdot antaa meille kaikkea sitä mikä on hyvää.[1] Ja koska, ei meille, vaan Sinun pyhälle nimellesi kuuluu kaikki kunnia iankaikkisesti.[2]

[1] Ro. 10:11-13; 2Pi 2:9 [2] Ps. 115:1; Jer. 33:8,9; Joh. 14:13

K. 129. Mitä aamen tarkoittaa?

Aamen tarkoittaa: se on totta ja varmaa. Sillä on varmempaa se, että Jumala on kuullut rukoukseni, kuin se, että sydämestäni toivon sitä, mitä olen Häneltä pyytänyt.[1]

[1] Jes. 65:24; 2Ko. 1:20; 2Ti. 2:13

©2018 Corpus Christi in Christo - suntuubi.com